Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Grankulla ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
319
Gripenberg—Guaco
/
320
osoittavat, että nämä ihmiset ovat olleet
neekeri-mäistä rotua. Niitä on koetettu rinnastaa
eräiden vuolukivestä t. hirvensarvesta muovailtujen
ihmiskuvain kanssa myöhemmältä paleoliittiselta
ajanjaksolta, ks. Esihistorialliset
ajanjaksot, II Os. liitekuva I, 9 Mentonen
I u o 1 a t, VI Os., Ihminen, Täyd. K. J. V.
»Gripenberg, Aleksandra, kuoli 1913.
»Gripenberg, Bertel Johan Sebastian.
Julkaissut lisäksi: „Det bnnnande landet" (1910,
draamallinen „seikkailu"), „Aftnar i Tavastland"
(1911, runoja), , Skuggspel" (1912, runoja),
„Spill-ror" (1917, runoja), „Under fanan" (1918, runoja),
,,En dröm om folkviljan" (1918). G:n mainitut
runokokoelmat ovat edelleen huomattavat
runollisen tekniikan mestariudesta; erittäin
huomattava on „Aftnar i Tavastland", jossa soi uusia,
kotiseudun intiimejä säveleitä elämänuhkan ja
-väsymyksen keskeltä. G:n „Samlade dikter"
alkoivat ilmestyä 1918 (aluksi Tukholmassa
painettuina).
»Gripenberg, Oskar Ferdinand, kuoli
1916.
»Grodno. G:n kaupunkia alettiin linnoittaa jo
1890-luvulla, mutta linnoitukset valmistuivat
vasta suurvaltain sodan aikana. Saksalaiset
valloittivat G:n syysk. 2 p. 1915.
Groot, Jan Jakob Maria de (s. 1854).
holl. si.noiogi, professori, toimi Gustav Schlegelin
(ks. t. VIII Os.) seuraajana v:een 1911 Leidenin
yliopistossa ja siirtyi ma;n. v. Berliinin
yliopistoon. Huomattavin julkaisu: „The reliyous
system of China" (6 os., 1892-1910).
*Grotenfelt, Berndt Julius, oli
eduskunnan jäsenenä 1910-13, tuli oikeusosaston
senaattoriksi 1917, oikeusneuvokseksi 1918,
korkeimman oikeuden presidentiksi 1920; julkaissut:
„Oin målsegarbrottets begrepp" (1887),
„Kommentar tili strafflagen" (1910-13), „Kommentar
tili konkursstadgan" (1918).
Grotenfelt, Erik Herman Wnld^mar
(1891-1919;, suom. ruotsinkielinen kirjailija;
yli-opp. 1909, fil. kand. 1913, kuului 27:een kunink.
preussilaiseen jääkäripataljoonaan. Julkaisuja:
„Dikter" (1914), „Det röda vinets barn" (1915,
runoja), „Bengt Walters’ lycka" (1916, romaani),
..Det nva fosterlandet" (1917).
Sanomalehtimie-henä („Dagens Pressin" ja „Svenska
Tidnin-genin" yhtenä toimittajana) G. herätti
huomiota pirteästi kirjoitetuilla ulkopoliittisilla
katsauksillaan sekä arvosteluillaan.
»Grusia ks. K a u k a a s i a, Täyd.
»Grünberg, Carl, on tätä nykyä (1920)
sosiali-seerauskomissionin jäsen; uudempia julkaisuja:
,,Die Agrarverfassung und das
Grundentlastungsproblem in Bosnien und der Herzegovina" (1911),
,,Die Internationale und der Weltkrieg" I. (1916),
„Neue Studien zur österreichischen Agrar- und
Verwaltungsgeschichte" (1920); toimittaa
sarjajulkaisuja „Studien zur Sozial-, Wirtschafts- und
Verwaltungsgeschichte" ja „Hauptwerke des
Sozialismus und der Sozialpolitik".
Grünthal fgrr/ntäl] (R i d a 1 a), Willem
(s. 1885), vir. runoilija, esteetikko ja kielimies,
Noor-Eestin perustajia, tuli fil. kand:ksi Helsingin
yliopistosta 1909. Toiminut viron kielen opettajana
Tarton vir. naislukiossa. fulkaisuja: „Laulud"
(1908), „Kaug-d rannad" (1914), „Anna Haava"1
(1914), „Ungru krahv" (1915), „Merineitsit"
(1918), „Saarnak" (1918), „Esteetika" (1919).
ks. Vironkieli ja k i r j a I I i s u u s, X Os.
p. 1368. L. V.
»Gröber, Maximilian Gustav, kuoli
1911.
j Grönholm
ö-7, Väinö (s. 1868), suom. [-lääkäri, silmätautiopin ylimääräinen professori (1912).
Väitöskirja* „Experimentelle Untersuchungen
über die Einwirkung des Eserins auf den
Flussig-keitswechsel und die Cirkulation im Auge".
Julkaissut sitäpaitsi joukon silmätautiopin alaan
kuuluvia tutkielmia. A. J. P.
»Grönlanti. G:iin on viime vuosikymmenenä
tehty upeita tutkimusretkiä, joten G. on
napa-maista parhaiten tunnettu. Ejnar
Mikkclse-nin retkestä 1909-12 ks. t. VI Os. V. 1909
oli zürichiläinen geofyysikko, toht. A. de
Quer-vain kahden maanmiehensä, toht. A.
Stol-bergin ja toht. Bäblerin kanssa
länsirannikolla Umanak vuonon itäpuolella tutkimassa
maa-jään rantavyöhykkeen glasiologisia ja
meteorologisia olosuhteita. V. 1912 järjesti toht.
Quer-vain sveitsiläisen retkikunnan, josta osa prof.
P. L. Mercantonin johdolla jäi tutkimaan
länsirannikon glasiologiaa, erityisesti maajään
kulkunopeutta, jota vastoin hän itse kolmen
seuralaisen kanssa kulki poikki G:n
Nugsuak-niemen eteläpuolelta, Disko-saaren kohdalta
kaak-koissuuntaan Angmagsalikiin. Matka kesti vain
kesäk. 10 p:stä elok. 1 p:ään. Retkikunta teki
maantieteellisiä ja ilmatieteellisiä havaintoja,
mittasi ja kartoitti uusia seutuja, m. m. „Sveitsin
maan", jonka korkein kohta on 2,505 m ja jonka
itäpuolella Mont Forel kohoaa 2,760 m:n
korkeuteen. V. 1912 lähti liikkeelle toinenkin retkikunta,
nim. tansk. kapteeni J. P. Koch ja
marburgi-lainen meteorologi, toht. A. Wegener kahden
seuralaisen kanssa matkatakseen G:n poikki vielä
pohjoisempaa kuin de Quervainin retkikunta. He
aloittivat retken itärannalta Kap Bismarckin
luota, Tanskan satamasta, talvehtivat Keisari
Frans Josefin vuonon pohjoispuoli Ha ja saapuivat
seuraavana kesänä Prövenin siirtolaan
Uperni-vikin lähellä. Tämä retkikunta käytti
vetoeläiminä koirien asemesta islantilaisia hevosia.
Retkikunnan havaintojen mukaan on G:n sisäosa
näillä kohdin 2,000-3,000 m korkea; korkein
kohta, vähän keskimatkasta länteen, kohoaa
hiukan yli 3,000 m. — V. 1912 samoili G:n
pohjoisimmissa osissa tansk. Knud
Rasmussen-Peter Frenchenin retkikunta. Se totesi
lopullisesti, ettei Pearyn kanavaa ole, vaan että
Pearyn maa on niemi. Rasmussen teki G:n
pohjoisosiin toisenkin retken 1916-18.
Retkikunta valokuvasi ja kartoitti G:n
pohjoisrannikon, erityisesti ennen tutkimattomat vuonot St.
George-fjordin, Sherard Osborne-fjordin,
Victoria-inletin, Nordenskjöld-inletin, Chip-inletin ja De
Long-fjordin. Lisäksi retkikunta tutki alueen
kasvillisuutta ja geologiaa sekä entisiä ja nykyisiä
asutussunteita. Matka kävi Thulesta, Kap Yorkin
luona, Etahin, Good Harbourin ja Kap Mortonin
kautta Lonff-fjordiin ja sieltä Kap Agassizin
kautta takaisin Etahiin ja Thuleen. Retkikunnan
jäsenistä katosivat matkalla jäljettömiin ruots.
kasvitieteilijä Th. Wulff ynnä grönlantilainen
Hendrik Olsen. — Rasmussenin retkikuntia
nimitetään usein Thule-retkikunniksi. M. E. H.
Guaco ks. M i k a n i a, VI Os.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
