Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hahl ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
331
llalkoislippu—Hallitusmuoto
332
Halkoislippu (cngl. biirgee, ruots. kluven flagg),
tasaleveä lippu, jonka liehuva pää on
kaksikielinen, kuten esim. kansainvälisen
signaalijärjestelmän liput A ja B. F. W. L.
Halkominen ks. ’M a a n j a k o, V Os. p. 1463
ja Täyd.
*Ilallaml. 148,040 as. (1918).
»lialla osakeyhtiö siirtyi oston kautta 1916
Kymin osakeyhtiölle.
Hallintoneuvos ks. Korkein
hallinto-oikeus, Täyd.
»Hallitusmuoto. Suomen julkisessa oikeudessa
on tapahtunut se suuri muutos, että vanhojen
Ruotsin vallan ajoilta perittyjen perustuslakien,
1772 v:n h:n ja 1789 v:n yhdistys- ja
vakuuskir-jan sijalle on astunut uusi h. Kesäk. 21 p. 1919
eduskunta sen hyväksyi ja heinäk. 17 p.
valtionhoitaja Mannerheim sen vahvisti. Yhdessä 1906
v:n valtiopäiväjärjestyksen sekä kesäk. 17 p.
1918 annetun perustuslain kanssa, joka koskee
eduskunnan oikeutta tutkia hallituksen jäsenten
virkatointen lainmukaisuutta, se nyt muodostaa
w J
Suomen valtiosäännön taikka ainakin sen
perusosan, koska edelleen on voimassa aineellisesti
valtiosääntöoikeuden alaan kuuluvia säännöksiä,
joilla ei ole perustuslain (muodollisen
valtiosääntöoikeuden) pyhyyttä.
Siitä lähtien kuin Venäjällä maalisk. 1917
tapahtunut vallankumous jälleen teki
säännöllisen lainsäädäntötyön Suomessa mahdolliseksi,
kehitettiin julkista oikeuttamme erinäisillä
eri-koislaeilla sekä valtiopäiväjärjestykseen tehdyillä
osittaisilla muutoksilla. V. 1918 eduskunta jätti
lepäämään kaksi monarkkisen eli
hallitsijaval-taisen valtiomuodon pohjalle rakennettua
h.-ehdotusta, jotka uusi eduskunta sitten 1919 v:n
valtiopäivillä hylkäsi, omaksuen tasavaltaisen
järjestyksen. Uusi h. merkitsi siis sitä tärkeätä
periaatteellista muutosta, että siirryttiin
sellaiseen valtiomuotoon, jossa ylin hallitusvalta on
uskottu valitulle valtionesimiehelle, tasavallan
presidentille.
Nykyaikaisessa valtiossa käsitetään valtiovalta
kansasta lähteväksi eli kansaan perustuvaksi.
Aivan erityisesti tämä soveltuu tasavaltaiseen
kansanvaltioon, sen rakenteessa kun ei ole
ketään, joka itsenäisen ja synnynnäisen oikeuden
nojalla käyttelisi julkista valtaa. H:n 2 §:ssä
tämä ajatus lausutaan julki siinä muodossa, että
„valtiovalta kuuluu kansalle".
Se kansanvaltaisuus, joka ensiksi, mitä
eduskunnan järjestysmuotoon tulee, toteutettiin 1906
v:n valtiopäiväjärjestyksessä ja joka Suomen
itsenäistymisen johdosta saavutti vankemman
pohjan ja perustuksen, kun vieras, venäläinen
valta suljettiin Suomen asioista pois, on uudessa
h:ssa mitä täydellisimmin toteutunut.
Suomen julkisen oikeuden omaksuma
kansanvalta ei ole välitöntä laatua siinä
merkityksessä, että valtiollisesti täysivaltaiset kansalai-
m
set suorastaan, kansanäänestyksellä ja
kansan-päätöksellä, päättäisivät valtion asioista.
Suomen kansa valitsee eduskunnan jäsenet,
välillisillä vaaleilla se myöskin valitsee
valtionpäämiehen, mutta valtionasiain hoidosta,
erittäinkin lainsäädännöstä ja verotuksesta, päättää
kansan puolesta eduskunta.
Mitä jyrkimmässä muodossa on sitävastoin n. s.
parlamentaarinen hallitusjärjestelmä uudessa h:ssa
ja jo aikaisemmin siitä riippumattakin
toteutettu. Kun nim. 1917 v:n lopulla V. J:n 32 §:ään
lisättiin säännös, jonka mukaan hallituksen
jäsenet, jotka ovat nimitettävät eduskunnan
luottamusta nauttivista henkilöistä, ovat eduskunnalle
vastuunalaiset, kaikki yhteisesti hallituksen
yleisestä suunnasta ja kukin erikseen omista
virkatoimistaan, merkitsi tämä, että mainitulle
hallitusjärjestelmälle annettiin perustuslainvoimaisen
oi-keussäännöstön arvo ja merkitys.
Ylin toimeenpanovalta (hallitusvalta) on h:n
mukaan uskottu tasavallan presidentille, jonka
Suomen kansa kolmensadan valitsijamiehen
välityksellä valitsee kuudeksi vuodeksi.
Varsinaista lainsäädäntöä eduskunta käyttää
yhdessä tasavallan presidentin kanssa, joka voipi
kieltäytyä vahvistamasta eduskunnan
hyväksymää lakia eli käyttää n. s. veto-oikeuttaan. Jos
eduskunta uusien vaalien jälkeen uudestaan
annettujen äänten enemmistöllä hyväksyy
lakiehdotuksen muuttamattomana, tulee se kuitenkin
ilman vahvistustakin voimaan. Eduskunnan
vaikutus- ja toimivalta lainsäädännön alalla on
siis suuresti laajentunut. Valtionpäämiehen
todellinen osallisuus lainsäädäntöön on tavallaan
ehdonalaista laatua; hänellä ei ole mitään täydellistä
vahvistusoikeutta, hänellä kun on vain n. s.
lykkäävä veto-oikeus: uusi laki voipi syntyä ilman
hänen suostumustaankin.
Virkatoimistaan tasavallan presidentti on sikäli
vastuuton, että hänet ainoastaan
valtiopetoksesta tai maanpetoksesta voidaan panna
syytteeseen, jonka nostamisesta eduskunta päättää
kolmella neljäsosalla annetuista äänistä ja jota
oikeuskansleri ajaa korkeimmassa oikeudessa.
Valtioneuvostosta h. sisältää
ainoastaan muutamia perussäännöksiä. Ministeriöiden
lukumäärä ja yleinen toimiala tulee lailla,
tehtäväin jako ja järjestysmuodon yksityiskohdat
taasen asetuksella määrättäviksi.
Kollegiaalisuus- eli monijäsenyysperiaate on
valtioneuvoston rakenteessa edelleenkin
pysytetty voimassa. Sen toimialaan kuuluvia asioita
käsitellään näet yleisissä istunnoissa, mikäli ei
jonkunlaisia asioita ole asetuksella uskottu
ministeriön päällikkönä olevan ministerin
päätettäviksi. Päätöksensä tekee presidentti
valtioneuvostossa sen ministerin esittelystä, jonka
toimialaan asia kuuluu. Päätös on presidentin
allekirjoitettava ja sen ministerin varmennettava,
joka «on asian esitellyt. Sotilaskäskyasiain ja
sotilaallisten nimitvsasiain esittelystä sekä
sotilaallisten komento- ja hallintoviranomaisten
toimivallasta on, h:n nojalla, syysk. 8 p. 1919 annettu
erityinen asetus.
H* i •• 1 _ • i •• •••• • • t _• •• • • i •• _• 1
. sisältää tärkeitä saannoksia su ta, miten
ministerin, laillisuutta puoltaakseen, on
meneteltävä, jos presidentti tulisi tehneeksi
lainvastaisen päätöksen. Milloin sellainen päätös olisi
vastoin perustuslakia, on asianomainen ministeri
suorastaan velvollinen kieltäytymään sitä
varmentamasta. Valtioneuvosto kokonaisuudessaan,
jonka tehtäviin m. m. kuuluu presidentin
päätösten täytäntöön saattaminen, on velvollinen
kieltäytymään sitä tekemästä, jos presidentin
päätös on lainvastainen, mutta presidentti,
valtioneuvoston huomautuksesta huolimatta, on
ilmoittanut päätöksessään pysyvänsä.
Valtioneuvostossa on myöskin oleva oikeuskansleri
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
