- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 11. Täydennysosa /
333-334

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hallitusmuoto ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

333

Hallitu sinuoto

334

(ks. t. Täyd.), jonka tehtävänä erityisesti on
valvoa sitä, että ylimmät valtioelimet
virkatoimissaan pysyvät oikeusjärjestyksen rajoissa.
Syyte lainvastaisesta menettelystä
valtioneuvoston, korkeimman oikeuden tai korkeimman
hal-linto-oikeuden jäsentä tai oikeuskansleria vastaan
nostetaan n. s. valtakunnanoikeudessa. Siitä
on voimassa erityiset perustuslainsäännökset,
jotka sisältyvät eduskunnan oikeutta tutkia
valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin
virkatointen lainmukaisuutta koskevaan, kesäk. 17 p.

1918 annettuun perustuslakiin. Lainvastaisena
menettelynä, josta valtioneuvoston jäsen tai
oikeuskansleri voidaan mainitun lain mukaan
panna syytteeseen, on pidettävä seuraavia tekoja:
jos hän virkatoimessaan on ollut avullisena
ilmeiseen laittomuuteen tai sitä edistänyt; jos hän
maan ilmeiseksi vahingoksi on tahallansa
väärinkäyttänyt virka-asemaansa, mikä menettely on
katsottava virkarikokseksi, taikka jos hän
muuten jossakin virkatoimessaan on selvästi
lainvastaisesti menetellyt. Jos valtioneuvoston jäsen
on tehnyt sellaisen lainvastaisuuden, että hänet
siitä voidaan panna syytteeseen
valtakunnanoikeudessa ja presidentti määrää syytteen
nostettavaksi, ajaa sitä oikeuskansleri, jollei
presidentti katso olevan aihetta syytteeseen, saa
oikeuskansleri tehdä asiasta ilmoituksen
eduskunnalle.

Aivan uusi julkinen viranomainen on
eduskunnan oikeusasiamies, jonka eduskunta
jokaisilla varsinaisilla valtiopäivillä valitsee
valvomaan, eduskunnan laatiman johtosäännön
mukaan, lakien noudattamista tuomioistuinten
ja muiden viranomaisten toiminnassa. Näitten
samoin kuin valtioneuvostonkin istunnoissa
hänellä on oikeus olla saapuvilla, saada tieto
niiden pöytäkirjoista sekä ajaa tai ajattaa syytettä
virheestä tai laiminlyönnistä virkatoimessa.

Julkisista viroista h. sisältää eräitä
perussäännöksiä, jotka pääasiallisesti pitävät
yhtä aikaisemman oikeuden kanssa.
Virkanimi-tysjärjestykseen nähden ei yleensä ole tehty
sanottavan suuria muutoksia. Tuomarien
erottamattomuus ja tuomioistuinten riippumattomuus
on, oikeusvaltion olemuksen mukaisesti,
säilytetty. Muitten virkamiesten oikeudesta pysyä
virassaan tulee säädettäväksi erityinen laki, joka
erottamattomillekin virkamiehille voi määrätä
velvollisuuden erota virastaan määräikään
tultuaan tai työkykynsä menetettyään. Kunnes
sellainen laki on säädetty, jäävät tähänastiset
säännökset voimaan. Virkaylennysperusteiksi on,
osittain poikkeamalla aikaisemmista
perustus-lainsäännöksistä, säädetty „taito, kyky ja
koeteltu kansalaiskunto". Virkamiesten
velvollisuudesta kaikissa virkatoimissaan noudattaa
voimassaolevaa lakia sekä virkamiesten
oikeudellisesta vastuusta on h:ssa selvät ja tarkat
määräykset. Näistä mainittakoon erityisesti se
säännös, että jos asetuksessa oleva säännös on
ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa,
tuomarin tai muun virkamiehen ei ole sitä
sovellutettava.

Valtiotaloutta koskevat oikeusperiaatteet ovat
perinpohjaisesti uudistuneet, mikä kuitenkin jo
ennen h:n säätämistä tapahtui huhtik. 17 p.

1919 vahvistetulla perustuslailla, jonka sisältö
nyt on miltei muuttamattomana siirretty h:oon,

samalla kuin valtiopäiväjärjestykseen on tehty
siitä aiheutuneet muutokset. Entisen
kahtiajaon sijalle, jonka mukaan hallitsija saattoi
määrätä n. s. valtion vakinaisten varain
käyttämisestä, kun taas toiset valtion varat ja tulot
olivat „eduskunnan käytettävinä", on astunut
yhtenäinen budjettijärjestelmä. — Vuotuisen tulo- ja
menoarvion päättää eduskunta ja se julkaistaan
niinkuin laista on säädetty. Tulliverotus on nyt
siirtynyt eduskunnan päätäntövallan piiriin,
niinikään valtiolainan ottamiseen ehdottomasti
vaaditaan eduskunnan suostumus. Muutenkin
finanssihallinto on entistä paljoa enemmin
eduskunnasta riippuvainen. Virastojen ja yleisten
laitosten menosääntöjen perusteista on säädettävä
lailla; uusia virkoja ja virastoja voidaan perustaa
ainoastaan vuotuisen tulo- ja menoarvion rajoissa.
Lailla määrätään valtion viranomaisten
virkatoimista suoritettavien maksujen ja niinikään
sellaisten maksujen perusteet, jotka suoritetaan
rautateitten, postin y. m. valtion laitosten
käyttämisestä.

Eduskunnalla ei kuitenkaan voi eikä saa olla
valtiotalouteen nähden mitään rajatonta
määräämisvaltaa; sen toiminnan tulee tässäkin kohden
olla lainalainen. Siksipä ovat johonkin valtion
velvoitukseen perustuvat määrärahat sellaisinaan,
vähentämättä, otettavat valtion tulo- ja
menoarvioon, niinikään muut menot, jotka
varainhoitovuonna voimassa olevien säännösten mukaan
ovat maksettavat. Veroa tai muuta tuloa, joka
on suoritettava voimassa olevan lain tai
asetuksen mukaan, ei ole lupa jättää tulo- ja
menoarviosta pois. Tulo- ja menoarvioon on otettava
tarpeellinen määräraha hallituksen käytettäväksi
edeltä arvaamattomiin tarpeisiin.

Siinä tapauksessa, että eduskunta ei olisi
päättänyt mitään tulo- ja menoarviota, vaikka
esitys siitä on annettu oikeaan aikaan (kahta
kuukautta ennen istuntokauden päättymistä), ovat
lain- ja valtion velvoitusten mukaiset menot
suoritettavat ja sitä varten tarpeelliset tulot
väliaikaisesti edelleen kannettavat. Valtion
toiminta ja sen lainmukaisten menojen
suorittaminen joutuisi pysähdystilaan, jos eduskunta
jättäisi tulo- ja menoarvion hyväksymättä, kenties
sellaisten syitten vaikutuksesta, joilla ei ole
mitään todellista yhteyttä valtiotalouden hoidon
kanssa ja jos hallituksella tällaisessa tapauksessa
ei olisi mitään lakiin perustuvaa mahdollisuutta
valtiotalouden hoitoon nähden.

Varsinaisilla valtiopäivillä on aina asetettava
viisi valtiontilintarkastajaa eduskunnan puolesta
1 pitämään silmällä tulo- ja menoarvion
noudattamista sekä valtiovaraston tilaa ja hoitoa.

Suomen suhteista ulkovaltoihin määrää
presidentti. Valtioneuvostossa on ministeri, jolla on
toimialanaan ulkoasiain hoito ja joka
ulkovalloille sekä Suonien ulkomailla oleville
edustajille toimittaa tarpeelliset tiedonannot.
Valtiosopimukset, jotka sisältävät lainsäädännön alaa
taikka muuten eduskunnan toimivaltaa
koskettelevia säännöksiä, ovat eduskunnan
hyväksyttävät. „Sodasta ja rauhasta" presidentti päättää
eduskunnan suostumuksella.

Puolustuslaitoksen järjestysmuodosta
ei ole tarkempia määräyksiä h:ssa, joka vain
viittaa siihen, mitä asevelvollisuuslaissa säädetään
jokaisen Suomen kansalaisen velvollisuudesta ot-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:31:30 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/11/0175.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free