Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hallitusmuoto ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
335
Hallsten—Hallstrom
336
taa osaa isänmaan puolustukseen. Sotaväen
komennuskielenä on suomen kieli, mutta
jokaisella asevelvollisella on oikeus, mikäli
mahdollista, päästä sellaiseen joukko-osastoon, jonka
miehistöllä on sama äidinkieli kuin hänellä
itsellään. x
Uusi h. säätää valtiolle velvollisuuden huolehtia
opetus- ja sivistystoimesta sen eri
muodoissa ja asteissa, kansakoulutoimesta
(yleisestä oppivelvollisuudesta säädetään lailla),
ylemmästä yleissivistyksestä ja kansanopetuksesta,
teknillisten, maatalous- ja kauppatieteiden sekä
muiden sovellettujen tieteiden ja niinikään taiteiden
harjoittamisesta ja opetuksesta sekä varsinaisesta
korkeakoulutoimesta. Mikäli valtio ei näitä
erilaisia sivistystarpeita varten perusta oppilaitoksia,
on niitä valtiovaroilla avustettava. Helsingin
yliopistolle pysytetään itsehallinto-oikeus.
Kansakouluissa on opetus kaikille maksuton.
Evankelis-luterilaisen kirkon asema pysyy h:n
mukaan muuttumattomana; sen järjestysmuodon
ja hallinnon määrää edelleenkin kirkkolaki.
Muista ennestään olevista uskonnollisista
yhdyskunnista on voimassa, mitä niistä on säädetty
tai säädetään; uusia sellaisia yhdyskuntia
voidaan perustaa noudattamalla mitä siitä laissa
(lähinnä tekeillä olevassa yleisessä
uskonnonvapauslaissa) säädetään.
Suomen kansalaisten yleisistä
oikeuksista ja oikeusturvasta h.
v
sisältää joukon oikeusperiaatteita, jotka suureksi
osaksi ennenkin ovat olleet voimassa, joskin
moni nyt esiintyy selvennetyssä tai
laajennetussa muodossa, mutta jotka osaksi ovat uusiakin.
Suomen kansalaiset ovat yhdenvertaiset lain
edessä. Sama periaate tavataan jo 1789 v:n
yhdistys- ja vakuuskirjassa, kun sen 2 §:ssä
lausutaan, että kaikkien tulee, lain turvissa, nauttia
yhtäläistä oikeutta. Säännöksen pääasiallinen
merkitys on se, että laki ja oikeudenhoito
yhtäläisesti suojaa kaikkia ja että poikkeuslaeilla ei
voida asettaa yksityisiä kansalaisia tai
kansalaisryhmiä epäedulliseen erikoisasemaan.
Hengen, kunnian ja henkilökohtaisen vapauden
ohella on myöskin kansalaisten omaisuus
perustuslain turvaama. Omaisuuden
pakkoluovutuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta
vastaan säädetään lailla. — Kansalaisten työvoima
on oleva valtakunnan erityisessä suojeluksessa.
Kotirauhan, samoin kirje-, lennätin- ja
puhelinsalaisuuden loukkaamattomuus on nimenomaan
säädetty, aatelisarvojen ja muitten perinnöllisten
arvojen antaminen kielletty.
Lausunto-, kokoontumis- ja yhdistysvapaudesta
h:ssa on samat säännökset kuin aikaisemmin
1906 v:n perustuslaeissa; lisäksi on erityisissä
laeissa (joista painovapautta ja yhdistyksiä
koskevat ovat annetut 1919) tarkemmin määrätty,
mitä näitä oikeuksia käytettäessä on noudatettava.
Mitä uskonnonvapauteen tulee, on
jokaisella kansalaisella oikeus julkisesti tai
yksityisesti harjoittaa uskontoaan, mikäli lakia tai
hyviä tapoja ei loukata; hänellä on vapaus luopua
siitä uskonnollisesta yhdyskunnasta, johon hän
kuuluu, sekä vapaus liittyä toiseen
uskonnolliseen yhdyskuntaan. Mikään uskonnollinen
yhdyskunta ei siis voi kiinnittää jäseniään sillä tavoin,
etteivät saisi sen yhteydestä luopua, eikä se,
joka tahtoo luopua siitä uskonnollisesta yhdyskun-
nasta, johon hän kuuluu, ole velvollinen samalla
liittymään toiseen sellaiseen yhdyskuntaan.
Kysymyksessä olevaa tärkeätä periaatetta ei
kuitenkaan uskontolainsäädäntömme nykyiseen
kantaan nähden voida täysin johdonmukaisesti
toteuttaa; tästä johtuu rajoitus „sen mukaan
kuin siitä on erikseen säädetty".
Uskonnonvapauden periaatteen mukainen on myöskin h:n
säännös, että Suomen kansalaisen oikeudet ja
velvollisuudet ovat riippumattomat siitä, mihin
uskonnolliseen yhdyskuntaan hän kuuluu tai kuuluuko
hän mihinkään sellaiseen yhdyskuntaan.
Julkisiin virkoihin nähden ovat kuitenkin voimassa
niistä säädetyt rajoitukset, kunnes lailla toisin
säädetään. Nämä rajoittavat määräykset
sisältyvät marrask. 11 pinä 1889 annettuun
perustuslakiin, joka koskee muuta kuin
evankelisluterilaista uskontunnustusta olevien Suomen
kansalaisten oikeutta olla virkamiehenä maassa. Sen
säännökset jäävät toistaiseksi voimaan, mutta
uusia määräyksiä voidaan tästä asiasta
vastaisuudessa antaa yleisessä
lainsäädäntöjärjestyk-sessä, mikä tulee tapahtumaan tulossa olevan
yleisen uskonnonvapauslainsäädännön yhteydessä.
H:ssa lausutaan se huomattava periaate, että
suomi ja ruotsi ovat tasavallan kansalliskielet,
sekä säädetään lailla turvattavaksi kansalaisten
oikeus käyttää oikeudessa ja hallintoviranomaisen
luona omassa asiassaan äidinkieltään, suomea tai
ruotsia, sekä tällä kielellä saada toimituskirjansa.
Säännöksen loppuosaan on kuitenkin lisätty
sanat: „varteenottamalla, että maan suomen- ja
ruotsinkielisen väestön oikeus järjestetään
samanlaisten perusteiden mukaan", ja toisessa paikassa
on säädetty, että hallintoalueiden rajoja
määrättäessä on pyrittävä mahdollisimman suureen
yksi-kielisyyteen, mistä kaikesta vastaisessa
lainsäädännössä vielä voi aiheutua tulkintakysymyksiä
ja erimielisyyttä.
Uusi h. käsittää kaikkiaan 95 pykälää,
jaettuina 11 lukuun („Yleisiä säännöksiä", „Suomen
kansalaisten yleiset oikeudet ja oikeusturva",
„Lainsäädäntö", „Hallitus ja hallinto",
„Tuomioistuimet", „Valtiotalous", „Puolustuslaitos",
„Opetustoimi", „Uskonnolliset yhdyskunnat",
„Julkiset virat", „Loppusäännöksiä"). — Hioon
liittyy laki, joka koskee sen täytäntöönpanemista
ja sisältää tarpeelliset siirtomääräykset. R. E.
Hallsten f -tn 7, Gustaf Onni Immanuel
(s. 1858), sosiaalipolitikko, yliopp. 1875, fil. kand.
1880; oli opettajana Helsingin suom. tyttökoulussa
1885-1917, tuli valtion vakuutustarkastajaksi 1901,
ylitarkastajaksi sosiaalihallitukseen 1917; oli
pap-pissäädyn jäsenenä vv:n 1899 ja 1900
valtiopäivillä ja yksikamarisessa eduskunnassa 1908-17.
H. on ollut jäsenenä ja puheenjohtajana useissa
valiokunnissa, johtokunnissa ja komiteoissa,
varsinkin työväenvakuutuskomiteoissa, m. m. vista
1917 puheenjohtajana sosiaalivakuutuskomiteassa.
Julkaissut m. m. „Uudenmaanläänin vaalitilasto"
(vista 1911 alkaen), „Tapaturma-invalidien
kuolleisuus ja poistuminen Suomessa v. 1898-1915",
oppikirjoja y. m.
*Haliström, Per, saavuttanut myöskin
esseistinä siksi erinomaisia tuloksia, että häntä
voinee sanoa yhdeksi Ruotsin etevimmistä
esteetikoista. Julkaissut m. m. esseekokoelmat
„Skep-nader och tankar" (1910) ja „Lefvande dikt"
(1914).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
