Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Höyrykattila ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
401
Höyrykattila
4« )2
•oissa on pieni tila ja äkkinäinen höyryntarve,
käytetään pieniputkisia (Yarrow-, Normand-,
Thornycroft-, Schuldt- ja Belleville-)
vesiputki-h:oita. Kaupungeissa, joissa tonttiala on kai-
• • i • • • i 4 •• •• i •• i •• __ •!•••• ____•• a •• i i ••
lista ja riittämätöntä, pyritään myös
käyttämään suhteellisesti pieniputkisia
vesiputkikatti-loita pystyvesiputkineen (Garbe-, Stirling-,
Bor-sig-mallisia). Tällaisia pienen tilan tai pienen
alan ottavia, mutta isotulipintaisia kattiloita
sanotaan suurtehokattiloiksi.
Tehtaissa, joissa höyrynmenekki on säännöllistä ja
tasaista, käytetään suhteellisesti pienen tilan
ottavia ja vesimääräänsä sekä kokoonsa nähden
niinikään isotulipintaisia mutta loivaputkisia
vesi-putkikattiloita (Steinmüller, Babcock <$ Vilcox,
ks. III Os. p. 782, kuva 5). Näistä muodostuu
n. s. varmuuskattila, jota saa käyttää
asuttujen huoneidenkin alla, jos yläkattila
tehdään aivan pieniläpimittaiseksi, joten kattilan
räjähdysvaara ja räjähdyksen tuottama vahinko
on, ulottumatta kattilahuonetta kauemmaksi,
mahdollisimman pieni. Höyryakkumulaattorin
keksimisen jälkeen ovat tehdasvesiputkikattilat tulleet
yleisempään käytäntöön. Tehtaissa, missä
höyrynmenekki on äkkinäinen ja samalla suuri,
täytyy olla suurvesitilaiset höyrykattilat, jotta
lämpöä olisi varastossa tuon suuren höyrvmäärän
kehittämiseksi. Tätä tarkoitusta varten sopivat
kattilat rakennetaan liereiksi, niihin sitten
sovitetaan tiilipinnan suurentamiseksi tulitorvia ja
tuliputkia. Yksinkertaisia lieriö-(va!ssi-)kattiloita
käytetään harvoin, vaan rakennetaan niihin
kie-humatorvet (ks. Kiehumatorvikatti la,
Täyd.). Tulitorvikattiloissa vuorostaan on yksi
(Cornvvall-h.), kaksi (Lancashire-h.), toisinaan
kolmekin tulitorvea, joihin voidaan vielä
sovittaa poikkiputkia (Galloway-h.).
Tuliputkikatti-loissa on (vrt. III Os. p. 781) monta noin 2-4
tuuman tuliputkea; laivakattiloissa lisäksi
tuli-torvia (1, 2, 3 tai 4, kaksipäisissä 6 tai 8).
Tällaisia kattiloita, joissa tulikaasut ensin kulkevat
tulitorvea, sitten tuliputkia pitkin takaisin,
nimitetään myöskin paluuputkikattiloiksi (ruots.
retur-panna). Veturikattilaksi nimitetään kattilaa,
jossa toisessa päässä on neliskulmainen
laatikon-näköinen tulipesä, josta tuliputket kulkevat läpi
liereän kattilan osan nokikammioon ja siitä ulos.
Lokomobiilikattilassa on tulipesä liereä tai soikea;
tuliputket ovat sen jatkona läpi kattilan. Pieniin
tarkoituksiin käytetään pvstykattiloita (esim.
rapid-kattilaa).
Saadakseen polttoaineen lämmöstä
mahdollisimman suuren osan hyödyksi, pidetään huolta,
että kattilan lämmitystä hoidetaan mahdollisen
edullisesti, että lämpö- eli kattilahukat ovat pienet
ja että menokaasujen ja menohöyryn lämpö
mahdollisimman tarkkaan otetaan hyödyksi (vrt.
Economiser, II Os. ja E s i 1 ä m m i t t ä j ä, Täyd.).
Kattilaa lämmitettäessä on huomattava, että
polttoaineet ovat kuivia, sillä jos ne ovat
kosteita, menee lämpöä hukkaan niiden sisältämän
veden höyryttämisessä. Mahdollisimman edullisen
palamisen aikaansaamiseksi täytyy
polttoaineitten olla sopivan kokoisia tai sopivassa olotilassa,
ja samalla niiden käsittelyn samoinkuin
lämmityksen hoidon tulee olla helppoa.
Kaasupoltto-aineet ovat tällöin parhaat: kaasu sekaantuu
ilmaan hyvin, joten palaminen on täydellistä,
sitä on vielä helppo säätää. Nestemäiset poltto-
aineet, jotka suihkutetaan tulipesään, ovat
niinikään edulliset. Kiinteitä polttoaineita
kävtet-täessä on tulipesän suuruus ja paikka riippuva
polttoaineen muodosta ja laadusta. Muurattua
etupuolista tulipesää esim. käytetään, kun
polttoaine on huonoa ja kosteata sekä tilaaottavaa
(turvetta, sahanjätteitä y. m.). Lämmitystyön
vähentämiseksi käytetään koneellisia
syöttölaitteita sekä hienoksi pienittyä polttoainetta, josta
syystä esim. puut lastutaan erikoisilla
hakkuu-koneilla. Samasta syystä käytetään erilaisia
kuljetusvälineitä (conwayer) itsetoimiville
punni-tuslaitteineen.
Lämmityksen taloudellisuuden selville
saamiseksi punnitaan polttoaine ja mitataan
syöttö-vesi. Palamisen täydellisyyden tutkimiseksi
käytetään savukaasun analysoimista (ks.
Kaasu-analyysi, Täyd.). Lämpöhukat riippuvat
pääasiallisesti palamisesta, s. o. oikean
ilmamäärän käyttämisestä. Jos esim. ilmaa on vähän,
tapahtuu palaminen epätäydellisesi ja syntyy
hiilimonoksidikaasua, jolloin savukaasussa oii
vähän hiilihappokaasua. Lämpöhukka riippuu
lisäksi tnenokaasun lämpötilasta. Esim. jos
hiilihappoa on savukaasussa 4%, ja menokaasujen
lämpö on 200° C, niin on lämpöhukka 35,9%,
mutta jos menokaasujen lämpö on 550° C, on
lämpöhukka kokonaista 98,? %. Sitävastoin jos
hiilihappoa on 17% ja menokaasujen lämpö
200° C, on lämpöhukka menokaasujen vuoksi
vain 8,9%; menokaasujen lämmön ollessa 550° C
on lämpöhukka 24,i %. — Hiilihappoa ei
savukaasuissa voi teoreettisesti olla yli 21 %, koska
ilmassa on happea 21 %. Kun polttoaineet
sisältävät muitakin palavia aineita kuin hiiltä, niin
on todellisuudessa hiilihappoa savukaasuissa
parhaimmassa tapauksessa vain 19-20%. Kun nyt
on edullisempaa käyttää liikailmaa, tulee
savu-kaasuihin happeakin. Tällöin nousee hiilihapon
ja hapen yhteinen määrä korkeintaan 20%:iin.
Käytännössä on huomattu edullisimmaksi käyttää
niin paljon liikailmaa, että hiilihapon määrä on
13% ja hapen määrä siis noin 7%, mikä vastaa
n. 1,5-kertaista liikailmamäärää, on siis käytetty
1,5 kertaa se ilmamäärä, mikä teoreettisesti
täydelliseen palamiseen tarvitaan. Jotta
lämmittäjät voisivat itse seurata palamisen edullisuutta,
käytetään itsemerkitseviä savukaasujen
tutkimis-kojeita, ja jotta heidän harrastustaan tähän
kiinnitettäisiin, maksetaan palkkiota juuri
hiilihappoja happimäärän perusteella. — Muita hukkia on
lämmön säteily ja johtuminen, savun syntyminen
ja menokaasujen korkea lämpö. Savun
syntyminen johtuu usein liian alhaisesta lämmöstä, esim.
polttoaineita pesään heitettäessä, myöskin siitä,
että liekki koskee kylmiä kattilan osia. Silloin
erkanee hiili liekistä nokena. Tästä syystä
tehdään tulipesä, niissä vain voidaan, kyliin korkea
tai pitkä, niin että palaminen ehtii tapahtua,
ennenkuin palavat aineosat ehtivät koskettaa
suhteellisesti kylmään kattilaan.
Kattilan tulipinnan m2:iä kohti kehittyy höyryä
tunnissa,riippuen kattilan rasituksesta,suunnilleen:
Tulitorvikattiloissa 16-22 kg
Tuliputki „ 10-14 „
Lokomobiili ,, 14-18 ,,
Veturi „ 40-50 „
Laiva ,, 25-28 „
Vesiputki „ 14-25 „
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
