Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ihoaistimet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
409
Ihoa istunet—liriläiset miniatyyrit
410
masta alkiolehdestä, ektodermistä, syntynyt yhden
solukerroksen vahvuinen epiteli (ks. t. II Os.).
Ylemmillä selkärangattomilla ja selkärankaisilla
liittyy tähän pintakettoon 1. epidermikseen alla
olevaa mesodermistä syntynyttä sidekudosta,
muodostaen verinahan, joka tekee ihon
paksummaksi. Kaikilla selkärankaisilla, suikulaista
lukuunottamatta, on pintaketto muodostunut
monikerroksiseksi orvaskedeksi. Kaloilla siinä on vielä
vain eläviä, alkuliman täyttämiä soluja, mutta
maaselkärankaisilla on orvaskeden päällimäinen
kerros kuolleista sarveistuneista soluista
kokoonpantu; sammakkoeläimillä se kuitenkin on aivan
ohut, kahden solukerroksen muodostama.
I:n alkuperäinen tehtävä on ruumiin
suojaaminen, jonka takia päällysketto erittää
pinnalleen sarveiskelmun I. kutikulan. I:n suojana ja
tukena ovat tämän lisäksi kaikenlaiset
ihokovet-tumat, joita tapaamme jo alimmilla
monisolui-silla eläimillä. Näistä ovat korallieläinten ja
piikkinahkaisten kalkkirangot sekä kalojen
suomut ja matelijain, esim. kilpikonnani
ihopans-saria tukevat luukilvet verinahan muodostumia.
Orvaskedestä peräisin ovat taas muut
selkärangattomien ihokovettumat ja kuorimuodostukset
samoin kuin matelijain ihonpäälliset
sarveissuo-mut ja -kilvet, lintujen höyhenet sekä
imettäväisten karvat, kynnet ja sarvimuodostumat.
Niveljalkaisten kitiiniaineinen, äyriäisillä usein
kalkkirikas iholuusto ja nilviäisten pääasiassa
kalkkiaineiset kuorimuodostumat ovat elävien
päällyskettosolujen pinnalleen erittämiä
kutiku-lamuodostumia, kun taas selkärankaisten
sar-veismuodostumat ovat itse orvaskeden tai sen
yksityisten solujen kovettumia. — I. toimii useilla
alemmilla vesieläimillä myös liikuntoelimenä,
jolloin päällyskettosoluissa on liikkuvat
väryskar-vat. — Aionet päällyskettosolut ovat myös
erilaistuneet jotain eritettä valmistaviksi,
tavallisesti naapurisoluja isommiksi rauhassoluiksi, jotka
usein ovat painuneet syvemmälle sidekudokseen,
esiintyvät ryhmissä tai ovat muodostuneet
moni-soluisiksi ihorauhasiksi. — Monille ihosoluille on
myös kehittynyt herkkä ärtyisyys, jolloin ne
toimivat aistinsoluina. — Sidekudoksisessa
verinahassa on tämän lisäksi hermoja, verisuonia ja
lihaksiakin. — Korkeampien selkärankaisten iho
on pääasiassa ihmisen ihon (ks. t. III Os.)
kaltainen. /<. J. V.
Ihoaistimet, yhteisnimitys kaikille niille
aistimille, jotka ihossa välittävät ruumiin pintaa
kohdanneita aistimuksia keskuselimiin, vrt. Aisti,
I Os. ja Tuntoaisti, IX Os. K. J. V.
Iholihakset ks. Lihakset, V Os.
Ihonväri eläimillä johtuu pigmentti (ks. t.
VII Os.) nimisestä, erikoisissa haaraisissa
iho-soluissa olevasta aineesta. Näiden alkuperäinen
asema on verinahassa, mutta niistä tunkeutuu
lisäkkeitä orvaskeden nilakerrokseen, johon ne
useissa tapauksissa (imettäväisillä, esim. ihmisellä)
näyttävät kokonaan siirtyneenkin.
Pigmenttisolut ovat yhteydessä hermosäikeitten kanssa,
joka tekee monelle eläimelle (esim. mustekalalle,
kampelalle ja kameleontille) mahdolliseksi silmän
välityksellä ikäänkuin valokuvata ympäristö
muuttamalla värinsä sen kaltaiseksi
suojelus-väriksi (vrt. Suojeleva
yhdennäköisyys, IX Os.). Värinmuutoksen voi aiheuttaa
myös sielullinen kiihotus (esim. kameleontilla).
Itse värinvaihdos tapahtuu siten, että erilaiset
pigmenttihiukkaset ryhmittyvät eri tavoilla
pigmenttisolussa ja sen haarakkeissa.
Ihmisen i. on sitä tummempi, kuta
enemmän pigmenttiainetta on nilakerroksessa. Väri,
ei yleensä ole yhtä tummaa yli koko ruumiin,
vaan ovat esim. niska, selkä, käden ja jalan
yläpuoli tavallisesti tummimmat, vatsapuoli,
kämmenen sisäpuoli ja jalkapohja vaaleimmat. —
Mitä eri kansojen iiii n tulee, niin esiintyy musta
väri vain paikoitellen sudanneekerien
keskuudessa Saharan eteläliepeellä ja papualaisissa
pohjoisilla Melaneesian saarilla. Ruskea väri on
levinnyt laajalle neekerien, austraalialaisten ja
Intian kansojen piirissä sekä on ominainen väri
useilla Ameriikan intiaaniheimoilla. Keltainen
ja harmahtava väri esiintyvät eri vivahduksina
Aasian mongolilaiskansoilla, siellä täällä
Amerii-kassa (esim. eskimot) ja Euroopassakin
(lappalaiset). Valkea- t. oikeammin vaalea-ihoisia
ovat Euroopan, eräät Pohjois-Afrikan sekä
Etu-Aasian kansat. — I:iä on käytetty ihmisrotujen
tuntomerkkinä, vaikka se nykyaikaisen
käsityksen mukaan onkin vähemmän tärkeä
rotuominaisuus. K. J. V.
*Ii. 7,942 as. (1918); kunnansairaala,
palo-apuyhdistys, palokunta, Iin (4 km kirkolta) ja
Olhavan rautatieasemat, ulkosatama Röytän
saarella, osuuskauppa, jolla 5 myymälää,
Tannilan osuuskassa, säästöpankki; Siurunsuun
osuusmeijeri, Puodinkosken mylly, saha ja kaljatehdas,
Tikkasen höyrysaha, lohenpyyntiä ja myyntiä
Helsinkiin ja Pietariin, 2 purjelaivaa (69 rek.-ton.
1916), sahatuotteiden rahtausta Ruotsin ja
Suomen satamiin. — I:n seurakunnasta on senaatti
16 p. elok. 1917 määrännyt Karjalan, Tannilan ja
Pirttitörmän ja osaksi Olhavan kylät
erotettavaksi Y 1 i-I i nimiseksi kirkkoherrakunnaksi. —
Kirkossa vanha, tuntemattoman tekemä
alttaritaulu ,,Pyhä ehtoollinen". J. A. W.
liriläiset miniatyyrit. Irlannin luostareissa
600-800-luvuilla valmistetut evankeliumien ja
psalttarien käsikirjoitukset muodostavat,
kokonaan kalligrafisella pohjalla ollen,
miniatyyrimaalauksen historiassa oman kansallisen
ryhmänsä. Ruokokynällä enemmän kirjoitettuina
kuin piirrettyinä, varjostusta ja kultausta
käyttämättä vilkkain eloisin vesivärein maalattuina
niillä oli taiteellista merkitystä yllättävällä
varmuudella ja kätevyydellä suoritettuun
ornamentiikkaan nähden, jonka nauhakietoutumat,
silmukat ja kierukat y. m. aiheet lähinnä olivat joko
kudonnasta tai metallitekniikasta. Tyyliteltyinä
ja nauhamaisiksi venyteltyinä eläinten
ruumiitkin viivain juoksutuksia seuraten kokonaan
sulautuvat tähän osaksi kelttiläisiä, osaksi
itäinaalai-sia koristemuotoja muistuttavaan
ornamentiikkaan. Kasvi- ja lehtiaiheet puuttuvat kokonaan.
Itsenäiset ihmisesitykset ovat harvinaisia,
käsityskannaltaan raakoja, mutta tyyliteltyinä,
kal-ligrafisesti esitettyinä, ylimalkaisen kaavamaisina
ne kumminkin sulautuvat kokonaissävyyn,
tuskinpa yrittäenkään luontoa jäljitellä. Tällaisena
ornamentiikka peittää milloin kokonaisia sivuja,
milloin se on otsikko- ja reunakoristeena ja
ilmenee myöskin suurissa taidokkaissa
alkukirjaimissa. Kansainvaelluksien myrskyistä
pelastuneesta, varhain kristityksi tulleesta Irlannista
tämä laatuaan erikoinen miniatyyrimaalaus vael-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
