Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itkupommit ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
443
Itä-Frankki—Itä-Karjala
444
tava; virastot, tuomioistuimet ja koulut eivät
työskentele.
Itä-Frankki ks. F r a n k k i 1 a i s e t, II Os.,
ja Saksa, historia, VIII Os.
Itä-Karjala (Venäjän Karjala,
Rajantakainen Karjala, Tak a-K a r j a 1 a,
K a u k o-K a r j a 1 a). Geologia, maantiede,
kansalliset ja kielelliset rajat, asukasluku, elinkeinot,
uskonnolliset ja sivistysolot, muinaislöydöt,
aikaisempi historia ks. Aunus, Aunuksenkieli,
Aunuksen muinaisjäännökset^ Os.),
Karjalaiset, Karjalan kieli (IV Os.),
Runolaulajat (VIII Os.), Syrjäänit
(IX Os. p. 792), Venäjän Karjala,
Vienan karjalaisten liitto, Vienan
Karjalan muinaisjäännökset,
Za-v o 1 o t s j e (X Os.). Jos alueeseen läheisesti
liittyvät vepsäläiset Äänisen länsirannalla ja
heidän ja lyydiläisten välillä pääasiassa Ladvan
kunnassa venäläisten seassa asuvat
„karjalais-vepsäläiset" otetaan lukuun, on I.-K:n
kansallinen kaakkoisraja vedettävä Syvärin
keskimut-kasta ensin koilliseen lähelle Ladvan
keskus-kylää, siitä kaakkoon Äänisen rantaan Himjoen
kylän ja Vosnesenjen kauppalan väliltä
[Soltjär-ven (Soutjärven) kunnassa], josta se Äänisen
länsirantaa myöten nousee pohjoiseen aina
De-revjannoen kylään (Ladvan kunnassa) ia siitä
erkanee rannasta kulkeakseen Petroskoin
länsipuolitse Bessoutsoin kylään (Suojun kuntaa);
ks. tähän kirjoitukseen liittyvää I.-K:n karttaa;
vrt. Venäjän Karjala, X Os. p. 909.
Kansallisen historian herätteiden
voidaan katsoa alkavan vasta 1870-80-luvuilla,
silloinkin vain pohjoisosassa aluetta, jolloin
itäkarjalaiset toivat laukkumatkoiltaan Suomesta
vähäisiä heimo- ia sivistysvaikutuksia
kotiseuduilleen. Harrastus Itä-Karjalan asiaan alkaa
kyllä aikaisemmin Suomessa, Kalevalan
ilmestymisen jälkeen, mutta ensi oireet karjalaisten
omintakeisista pyrinnöistä näkyvät vastarintaan
asettumisena Venäjän kirkkoa ja hallitusta vastaan
muutamissa Vienan Karjalan pitäjissä sinne
Suomesta levinneen laestadiolaisuuden vaikutuksesta.
Tämä oppi levisi ja juurtui kansaan 1870-luvulla
niin voimakkaasti, että muutamat talonpojista
tämän kymmenluvun lopulla ennemmin astuivat
vankeuteen kuin suostuivat kieltämään
yhteentörmäyksen aiheuttajan. Uhtuan ja
Vuokkiniemen pitäjissä sitten kymmenkunta vuotta
myöhemmin syntyi muutakin itsetietoista ja
omintakeista toimintaa. Vuokkiniemen Kivijärvellä
pidettiin omakielisiä iltamia ja samalla
perustettiin sinne pieni omakielinen kyläkoulu.
Uh-tualle koottiin pieni suom. kyläkirjasto ja
jonkunlainen oma jalkaposti järjestettiin kohdalla
oleviin Suomussalmen kyliin Suomen puolelle.
Nämä toimet Venäjän hallitus kuitenkin pian
tyrehdytti ja nyt seurasi monet vuodet kuollutta
aikaa. Mutta Venäjän ensimäinen vallankumous
vuosien 1905-06 vaihteessa herätti kansallisen
liikkeen pohjoisessa I.-K:ssa uudelleen ja paljoa
laajakantoisempana ja määrätietoisempana.
Uh-tua ja Vuokkiniemi taaskin keskuksina pidettiin
lukuisia kansankokouksia. Kansaa valmisteltiin
Venäjän ensimäiseen duumaan ja otettiin osaa
sen edustajien valitsijamiesten vaaleihin. Itse
duumalle osoitettiin ja vietiin 3,000 hengen
allekirjoittama adressi, jossa anottiin korjauksia kai-
kille elämän aloille. Suomessa olevien n.
kolmi-sentuhannen vienankarjalaisen keskuudessa
samaan aikaan liike sai lämmintä vastakaikua, ja
he perustivat edellämainitun kansan nousun ja
työn tueksi oman verrattain laajaohjelmaisen
sivistysjärjestönsä „Vienan karjalaisten liiton".
Tämä perusti kouluja Vienaan, ryhtyi siellä
teettämään maantietä ja julkaisi Suomessa
kolmisen vuotta omaa aikakauslehteä „Karjalaisten
pakinoita" ja „Karjalan kävijää" (ks. Vienan
karjalaisten liitto, X Os., ja
„Karjalaisten pakinoit a", IV Os.).
Joitakuita vienankarjalaisia nuorukaisia ja neitosia
toimitettiin sen lisäksi oppilaiksi suomalaisiin
kansanopistoihin.
Vuosien 1907-08 vaiheille sai työ jatkua, mutta
koulujen armottomalla sulkemisella, maantietyön
keskeyttämisellä jo 1907 ja parin toimihenkilön
karkoituksella Siperiaan Venäjän hallitus
sittemmin tyrehdytti tämän Vienan ja koko
Itä-Karjalan ensimäisen varsinaisen nousun.
Mutta heti olosuhteiden salliessa, Venäjän
varsinaisen vallankumouksen jälkeen keväällä 1917
syttyi uusi innostus. Perustettiin uusi
kansallinen järjestö „Karjalan sivistysseura", lähetettiin
lähetystö Venäjän väliaikaisen hallituksen luo,
ryhdyttiin julkaisemaan uutta omaa lehteä
„Karjalaisten sanomia" j. n. e. Paljon puhuttu
Venäjän perustava kokous oli itäkarjalaistenkin
toi-vonaiheena ja siihen ryhdyttiin kansaa
valmistamaan. Levitettiin erilaisia vaalinvalmistus- ja
kansannostattamislehtisiä, aina Syvärin- ia
Ääni-senrannan kuntiin asti, osittain karjalan ja
au-nuksen, osittain suomen ja venäjän kielillä, ja
alustavia kokouksia pidettiin. Suuressa
kokouksessa Uhtualla heinäk. 12-14 p:nä 1917 laadittiin
ja hyväksyttiin oma karjalainen
autonomiasään-tökin, joka pian Vuokkiniemellä ja sittemmin
laajemmallakin vahvistettiin.
Autonomiasään-nön kaksi ensimäistä pääkohtaa kuuluvat: „1) että
Vienan (Arkangelin) ja Aunuksen (Olonetsin)
läänien karjalaisista ja vepsäläisistä osista on
muodostettava erityinen yhtenäinen hallintoalue,
jonka nimi olisi joko Karjalainen hallintoalue
tai Karjalais-pohjoinen hallintoalue; 2) että
tämän alueen rajat ovat kulkevat joko edempänä
mainittavia paikkoja (Kantalahti, Vienanmeri,
Uikujoki, Äänisjärvi, Syväri ja Suomi) myöten
tai asetettakoon niitä määräämään erityinen
komitea, jonka jäseniksi on tuleva yhtä monta
sekä karjalaista että venäläistä edustajaa".
Sillävälin puhkesi Suomen vapaussota, joka
antoi uuden suunnan I.-K:n kansallisille ja
valtiollisille pyrkimyksille. Bolsevikkien
hävitys-järjestelmä, vanhat yhtä katkerat
venäläismuis-tot ja toisaalta Suomen sekä henkinen että
aineellinen läheisyys johtivat mielet etenkin
Vienan Karjalassa siihen, että ei enää olisi
ajateltava autonomiaa, osavaltion asemaa eikä
itsenäisyyttäkään, vaan välitöntä liittymistä Suomeen.
Ensimäinen ajatus tästä lausuttiin jo 27 p.
tammik. 1918 pidetyssä suurehkossa
kansalaiskokouksessa Uhtualla (jossa kyllä vielä
pohdittiin itsenäisyyskysymystäkin ja varsinaiset
päätökset tehtiin samassa hengessä), ja se ilmeni
myös esim. Poventsan kihlakunnan
semstvo-edustajain kokouksessa Poventsassa 24 p. helmik.
1918. Mutta heti vapaussodan Suomessa päätyttyä
ja osittain jo sen loppupuolella oli etenkin Vienan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
