Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itä-Karjala ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
447
Itämeren laivuri hiivalta
448
sevikit ja suom. punaiset, alkoivat poistua ja
jättivät vallan n. s. Pohjois-Venäjän hallitukselle,
niin, tämän viimemainitun osoittauduttua
heikoksi, vienankarjalaiset länsikunnissa kesällä
1919 selvisivät ristiriidoistaan ja kutsuivat
pienen edustajakokouksen Uhtualle heinäkuun 21
p:ksi. Tässä julistauduttiin irti Venäjästä ja
asetettiin Uhtualle oma pieni, vaatimaton
hallintoelin nimellä ,,Vienan Karjalan väliaikainen
toimikunta". Pian oli tämän ympärillä noin
yhdeksän sitä kannattamaan yhtynyttä ja
vapautunutta kuntaa. Elintarveoloja ryhdyttiin
parantamaan Suomen avulla, kunnallislaitosta
järjesteltiin ja suhteita Suomeen alettiin korjata.
Aina seuraavaan kevääseen (1920) saatiin tällä
tavoin verraten rauhassa toimia, mutta silloin
sortui valkoisten venäläisten heikko valta ja
bolsevismi pääsi täälläkin taas voitolle.
Uhkan-alaisina saatiin vielä pitää alueen ensimäiset
maapäivät Uhtualla maaliskuun lopulla ja
toiset pienemmät kesäk. 11-16 p:nä, mutta sitten
on kaikki työ käynyt turhaksi. ,,Karjalan
hallitukseksi" itsensä muuttanut ,,Vienan Karjalan
väliaikainen toimikunta" on saanut siirtyä pois
alueelta, lukuisia pakolaisperheitä on tulvinut
Suomeen ja Vienan Karjalan on käynyt jotenkin
samoin kuin aikaisemmin Aunuksen.
Repolan-Porajärven alue on toistaiseksi ollut
Suomen suojeluksessa, mutta ennenmainitussa
I.-K:lle käänteellisessä Tarton rauhassa on sekin
määrätty siirrettäväksi takaisin
Neuvosto-Venäjän valtapiiriin. Tuleeko rauhanteon yhteydessä
Neuvosto-Venäjän I.-K:lle lupaamasta sisäisestä
itsehallinnosta mitään todellista itsehallintoa,
siitä ei voi vielä mitään varmaa sanoa. /. H-nen.
Itiimerenlaivuri, säädetyn merimiespalveluksen,
merenkulkukoulukurssin ja perämiespalveluksen
suorittanut merenkulkija, joka on pätevä
päälliköksi kaikkiin konevoimalla kulkeviin
rannikkoja sisävesien lastialuksiin sekä asetusten
mukaisin rajoituksin lyhytmatkaisiin kone- ja
purje-voimalla kulkeviin merilastialuksiin ynnä
sisävesien matkustaja-aluksiin. F. W. L.
*I tavalta. Historia. V:n 1910 jälkeen
jatkuivat I:ssa edelleen kansallisuustaistelut,
varsinkin Böömissä. Ministeristöjen oli vaikea luovia
kansallisten vaatimusten ristiaallokossa. Bienerth
luopui kesäk. 1911, jolloin Gautsch muodosti
uuden ministeristön. Mutta tämäkään ei
suoriutunut yhä uusiutuvista vaikeuksista. Jo lokakuun
lopulla sam. v. kreivi Stiirgkh ryhtyi
kokeilemaan puhtaalla virkamiesministeristöllä.
Venäjän ja suurserbialaisen liikkeen puolelta yhä
uhkaavammaksi kävvä vaara sekä Italian
epäluotettavuus pakotti ryhtymään toimenpiteisiin
valtakunnan puolustuskyvyn lisäämiseksi. V. 1912
hyväksytyllä lailla lisättiin rekryyttien luku
103,000:sta 159,000:een, v:n 1913 lailla 240,000:een,
samalla kuin laivastoa vahvistettiin muutamilla
isoilla taistelulaivoilla. Böömissä kansalliset
vastakohdat jyrkistyivät siinä määrässä, että
keisari heinäk. 26 p. 1913 hajoitti Böömin
maa-päivät, lakkautti toistaiseksi autonomian ja asetti
virkamiehistä kokoonpannun
maanhallintokomis-sionin. Galitsiassa sitä vastoin saatiin
puolalaisten ja ukrainalaisten kesken aikaan sopimus
maa-valiokunnan kokoonpanosta, ja ukrainalaisille
myönnettiin oma yliopisto Lembergiin. Bosniassa
ja Hertsegovinassa, joille keisari oli 1910 myön-
tänyt ,,maastatuutin", nosti suurserbialainen
yllytys yhä rohkeammin päätänsä.
Vastaanhangoit-telemisellansa ja obstruktsionillansa tsekkiläiset
lamauttivat myöskin koko valtakuntaa koskevan
lainsäädäntötyön. Kun he olivat ehkäisseet
talousarvion hyväksymisen, hajoitettiin
valtakunnanneuvosto (yhteiset valtiopäivät) 16 p. maalisk.
1914, eikä sitä sitten suurvaltain sodan ensi
vuosina kutsuttu ensinkään kokoon.
Sen jälkeen kuin Bosnian kysymys 1909 oli
ratkennut Saksan voimakkaasti kannattaman I:n
eduksi, pysyivät I:n ja Venäjän välit edelleen
jännittyneinä. Maalisk. 1910 saatiin kuitenkin
näiden valtain kesken aikaan jonkinlainen
sopi–mus siitä, että kumpikin koettaisi ylläpitää
olemassa olevaa asiaintilaa Balkanilla. I:n
vaikutusvallan kasvaminen Adrianmerellä ei myöskään
ollut mieleen Italialle, mutta kun Serbia 1912
syttyneen Balkaninsodan aikana pyrki
laajentamaan aluettansa mainitulle merelle, mitä Italia
yhtä vähän kuin I. piti suotavana, paranivat
viimemainittujen välit ja molemmat toimivat
Lontoon lähettiläskonferenssissa (1912-13)
täydessä yhteisymmärryksessä itsenäisen Albanian
valtion luomiseksi. Albanian rettelöt häiritsivät
kuitenkin pian I:n ja Italian keskinäisiä suhteita.
I:n ja Venäjän välit kiristyivät jälleen
italialais-turkkilaisen ja Balkaninsodan sytyttyä.
Molemmin puolin koottiin sotaväkeä rajoille. Venäjän
hallitusta suututtivat erityisesti Itä-Gai:tsian
ukrainalaisille tehdyt myönnytykset, ja Venäjältä
käsin pidettiin I:n slaavilaisissa maakunnissa
vireillä I.-Unkarin valtakunnallista kokonaisuutta
vastaan harjoitettua yllytystä, varsinkin
suur-serbialaista liikettä. Kesällä 1914
suurserbialainen kiihotus purkautui verityöhön, jolla oli oleva
mitä laajakantoisimmat maailmanhistorialliset
seuraukset. Kun I.-Unkarin kruununperillinen
arkkiherttua Frans Ferdinand puolisonsa
Hohenbergin herttuattaren kanssa kävi Bosnian
pääkaupungissa Sarajevossa, tehtiin häntä vastaan 28 p.
kesäk. kaksi murhayritystä. Ensimäinen ei
onnistunut, kun arkkiherttua rohkeasti työnsi
automobiiliin viskatun pommin käsivarrellaan
takaisin, mutta vähää myöhemmin hän ja hänen
puolisonsa saivat vaunussa istuessaan
kuolinhaavan revolverinluodeista, jotka ammuttiin aivan
läheltä. Tämä tapaus synnytti valtakunnassa
suurta mieltenkuohua, joka Bosniassa purkautui
väkivaltaisuuksiin serbialaisia vastaan.
Murhaajan, lukiolaisen Gabrilo Prinzipin ja hänen
rikos-toveriensa tunnustuksesta kävi ilmi, että murha
oli suunniteltu Belgradissa ja että murhaajat
olivat saaneet aseensa ja pomminsa sekä muuta
avustusta serbialaisilta upseereilta ja
virkamiehiltä. Tutkinnon päätyttyä I.-Unkarin hallitus
antoi heinäk. 23 p. Serbialle jyrkän nootin, missä
se huomautettuaan, että murhan johtuminen
suurserbialaisesta liikkeestä oli toteennäytetty,
vaati tämän liikkeen tukahuttamista ja kaikkien
syyllisten rankaisemista sekä lisäksi, että I:n
viranomaiset saisivat ottaa osaa tutkinnon
toimittamiseen Serbian alueella; Serbian oli 48
tunnin kuluessa ehdottomasti suostuttava näihin
vaatimuksiin. Kun Serbia heinäkuun 25 p. antoi
pääasiassa välttelevän vastauksen, katkaisi I.
diplomaattiset suhteet. Molemmin puolin
ryhdyttiin liikekannallepanoon, ja 28 p. heinäk. I.
julisti Serbialle sodan. Kun Venäjä heti asettui
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
