Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaasuanalyysi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
485
Kaasuanalyysf
486
reaktsionien tapahduttua päätellään
havaittavasta tilavuuden muutoksesta tutkittavan
kaasun laatu ja määrä. Absorptsionireaktsionit ovat
yleisimmin käytetyt. Kondensatsioni tulee
ainoastaan silloin käytäntöön, kun se tapahtuu
jonkin kemiallisen reaktsionin välityksellä.
Kaasujen tilavuuden mittaamiseen käytetään
byretin muotoisia mittaputkia, missä kaasutila
alhaalta on ulkoilman kanssa yhteydessä
olevalla sulkunesteellä (elohopea teknillisessä
analyysissä, vesi tai suolaliuos) rajoitettu. Näin
menetellen voidaan kaasujen volymin
mittauksissa tärkeät tekijät lämpötila ja paine helposti
määrätä, sillä ne ovat samat kuin koelaitteita
ympäröivän ilmankin. Yleisin ja
yksinkertaisin on H e m p e 1 i n kaasubyretti. Siinä
on yläpäästään hanalla suljettava ja pitkin
pituuttaan asteikolla varustettu mittaputki
kumiletkulla yhdistetty avonaiseen
pinta-(n i v e a u-)p u t k e e n. Mittaus suoritetaan
siten, että pintaputkea nostamalla
sulkunesteellä hanaan asti täytetyn mittaputken
yläpäässä oleva hana avataan. Laskemalla
pinta-putkea voidaan tämän kautta imeä mittaputkeen
haluttu volymi mitattavaa kaasua. Pintaputki
asetetaan siten, että sulkuneste molemmissa
putkissa on yhtä korkealla ja luetaan volymi
asteikosta. Lungen ja Petterssonin
kojeissa on vielä kolmaskin n. s. k o r r e k
t-sioniputki asetettu mitta- ja pintaputken
kanssa kommunisoivaan yhteyteen. Tällaisessa
kojeessa on luettu volymi sama kuin kaasulla
olisi 0°:ssa ja 760 mm:n paineessa.
Hempelin kaasubyretti.
Orsat-koje.
Näitä kojeita voidaan käyttää
kaasuvolymet-risesti eräitä aineita kuten nitraatteja,
karbonaatteja ja peroksideja sekä typenpitoisia
orgaanisia yhdistyksiä analysoitaessa (S c h 1 ö s i n g,
Dumas, Lunge, Scheibler).
Olemukseltaan samanlainen on myös orsa t-kojeessa
käytetty mittaustapa.
Saadaksemme selville mitatussa kaasuvolv-
m
missä olevien eri kaasujen laadun ja määrän
on meidän turvauduttava
absorptsioni-menetelmään. Tätä varten yhdistetään
edellisessä esitetyn Hempelin aparaatin
mitta-putkeen kapillaarisesti absorptsionipipetti, niissä
tutkittava kaasu pintaputkea kohottamalla saa-
tetaan läheiseen yhteyteen jonkun
absorptsioni-aineen kanssa. Laskemalla pintaputkea voidaan
määrätä, onko kysymyksessä oleva aine kaasun
volymia vähentänyt vai ei. Kun eri
absorptsioni-aineet imevät itseensä vain määrättyä kaasua,
niin voidaan uudistamalla koe eri
absorptsioni-aineilla varustetuilla pipeteillä todeta, onko
kysymyksessä olevassa volymissa vain yhtä
vai useampaa kaasua, sekä mitä kaasuja ne
ovat ja kuinka paljon kutakin on.
Käytännölli-siinmin suoritetaan tällainen kaasuseosten
analyysi orsat-kojeella, missärnittabyretti on
kiinteästi monteerattu useampien
absorptsionipipet-tien yhteyteen.
Mutta jos tutkittava kaasuseos sisältää
monimutkaisempia kem. yhdistyksiä, niin ovat ne
useasti ensin poltettavat, jotta yksinkertaiset
palamistulokset voitaisiin
absorptsionimenetel-män avulla niitata ja tuntea. Saaduista
tuloksista päätellään tutkittavan kaasun laatu ja
määrä. Polttamista varten on kaasuun tavalla
tai toisella sekoitettava happea. Kun tällaiset
kaasuseokset helposti räjähtävät, on polttaminen
suoritettava mahdollisimman alhaisessa
lämpötilassa. Se käy, Bunten, Coquillionin ja
Hempelin mukaan, päinsä erikoisissa
jäähdytys-y. m. varmuuslaitteilla varustetuissa kojeissa
platinan tai palladiumin läsnäollessa. Lisäksi
palavat eri aineet näissä olosuhteissa eri
lämpötiloissa, joten Henry’n on onnistunut
fraktsio-noidun polttamisen avulla erottaa esim. vety
ja metaani toisistaan. Välistä käytetään kyllä
sähköinduktsionisytytyksellä tapahtuvaa
räjähdystäkin tutkittavien kaasujen hajoittamiseksi.
Ilman analyysi. Ilman
kaasuanalyyt-tinen tutkiminen, millä varsinkin tehdas-ja
asuinhuoneistoissa on terveydenhoidon kannalta suuri
merkitys, suoritetaan seuraavasti:
vesihöyrymäärä niitataan tavallisesti hiushygrometrillä,
mutta voidaan myös suorittaa
painoanalyytti-sesti imemällä tunnettu volymi ilmaa
kalsium-kloridilla täytetyn punnitun putken läpi.
Painon lisäys vastaa ilman vesihöyrynpitoisuutta.
Hengityksen tuote, hiilidioksidi, niitataan
Rii-dorffin kojeella, missä tunnetusta ilmamäärästä
kalilipeään imeytyneen hiilihapon volymi
voidaan suoraan lukea byretista, kun astiassa
olevan kaasun paine ensin on
differentsiaalimano-metrin avulla saatettu ympäröivän ilman
paineen suuruiseksi. Hapenpitoisuus määrätään
Hempelin kojeella absorboimalla alkaliseen
pyro-gallusliuokseen. Kun jäännöksestä vähennetään
argoninpitoisuutta vastaava 1 tilavuusprosentti,
saadaan typpimäärä. E. S. T.
b. Teknillinen k. Tekniikassa esiintyvistä
kaasuista ovat savukaasu ja n. s. generaattori- eli
voimakaasu ne, joita polttoaineiden taloudellisen
hyväksikäytön vuoksi on jatkuvasti tutkittava.
Varsinkin savukaasujen tutkimisella on erittäin
suuri merkitys. Savukaasussa on tärkein selville
saatava aine hiilihappo (CO2), jonka määrästä
palamisen taloudellisuus käy ilmi, samoin kuin
hiilimonoksidi (CO) ja happi (O). Luonnollisesti
on savukaasussa typpeäkin (N) ja lisäksi
jonkun-verran muita vähemmän tärkeitä kaasuja.
Analyysi suoritetaan seuraavasti:
Määrätty tilavuus kaasua, tav. 100 cm3,
johdetaan aineeseen, joka absorboi hiilihapon ja
tarkataan, kuinka paljon kaasumäärä pienenee,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
