Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kataraktimäntä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
527
Katsura—Kattilakivi
528
platinalanka. Anodi A taas on 2 cm:n pituinen
ja 2 mm:n vahvuinen metallilanka. H esittää
[-suppilonmuotoi-sesti-]
{+suppilonmuotoi-
sesti+} läväistyä,
putken
pituussuuntaa vastaan
kohtisuorasti
Kuva 2.
Kuva 3.
asetettua apu elektrodia (hilaa). Jos
nyt jännitykseltään 30-40 voltin vahvuisella
paristolla B} katodia kuumennetaan n.
1,000-asteiseksi, niin se lähettää elektroneja, jotka
pommittavat apuelektrodia kohtisuorasti sen
pintaa vastaan ja tekevät sen negatiivisesti
sähköiseksi. Elektronien liike tulee estetyksi
sekä apuelektrodin mekaanisen vastuksen kautta
että tämän samannimisen sähkön poistavasta
voimasta. Vain pieni osa elektroneista kulkee
suppilomaisten aukkojen läpi anodin
puoleiseen putken osaan. Sentähden syntyy paljon
vähemmän ioneja elektronien iskuvaikutuksesta
tällä puolen apuelektrodia, Siitä iohtuu, että
sähkövastus on paljoa suurempi anodin kuin
katodin lähellä. Putken sähkövastusta voidaan
säännöstellä joko lisäämällä läpien lukua
apu-elektrodissa tai varaamalla viimemainittua joko
positiivisella tai negatiivisella sähköllä. Jos
apuelektrodi saa positiivista sähköä, niin se
vetää elektroneja puoleensa, näiden luku
kasvaa anodin luona, putken sähkövastus pienenee.
Kun taas apuelektrodi saa negatiivista sähköä,
niin putken vastus päinvastoin kasvaa. Jos
apuelektrodin aukkojen luku ja katodin
lämpötila sekä katodin ja anodin ja samoin katodin
ja apuelektrodin välinen jännitys sopivalla
tavalla valitaan, voidaan releeputki tehdä hyvin
herkäksi, niin että vähäinen apuelektrodin
varauksen vaihtelu tuottaa melkoisen muutoksen
putken vastuksessa ja siis myös sen läpi johdetun
virran voimakkuudessa.
Uusimmilla elektro 11 iputkilla on
kuvassa 3 esitetty muoto. Putken kantaan on
sovitettu kaikki johtolangat ja hila.
Kuvasta 1 selviää, kuinka elektroniputkea
käytetään telefonoimiseen. Mikrofonista M
paristoineen B tuleva virta johdetaan
transfor-maattorin V primäärikäämitykseen.
Sekun-däärijohto yhdistetään apuelektrodiin H ja
katodiin K. Lähetysasemalla mikrofoniin puhellessa
syntyy transformaattorissa vaihtovirtoja, jotka
herättävät sekundäärikäämityksessä vastaavia
induktsionivirtoja ja vaihteluja apuelektrodin
sähkövarauksessa. Tästä ta^s aiheutuu, kuten
edellä selitettiin, melkoisia vaihteluja
elektroni-putken vastuksessa. Kun putken elektrodeihin
kytketään pääparisto ß" (240 volttia), syntyy
sen johdossa kulkevassa sähkövirrassa putken
vastuksen muutoksia vastaavia suuria virran
voimakkuuden vaihteluja. Nämä
viimemainitut aiheuttavat taas vastaanottoaseman
transformaattorissa 7" induktsionivirtoja ja
telefo-nissa F lähetysaseman mikrofonissa lausuttuja
ääniä vastaavia värähdyksiä.
Elektroniputkien merkitys langattomalle
sähköttämiselle on viime vuosina suunnattomasti
kasvanut. Niiden avulla on voitu heikkoja
sähköaaltoja vahvistaa jopa 1,000 kertaa
voimakkaammiksi.— K:n keksivät melkein samaan aikaan itäv.
Robert v. Lieben ja amer. Lee de Forest. Jä
ki-mäisen suunnittelema koje, n. s. a u d i o n, on
melkoista pienempi kuin v. Liebenin, ja sitä on
menestyksellä laajalti käytetty johtotelefonissa
(esim. New Yorkin ja San Franciscon välillä).
U. S:n.
♦Katsura, T a r o, sai ruhtinaan arvon 1911,
oli kolmannen kerran pääministerinä jouluk.
1912-helmik. 1913. Kuoli 1913.
♦Kattilakivi on, riippuen syöttöveden
sisältämistä aineista, mureata ja siis helposti
poistettava, tai kovaa, jolloin se on hakkaamalla
irroitettava kattilalevystä. — K:n muodostumisen
välttämiseksi käytetyn veden suolamäärä ei saa
kcskaan nousta yli 7 tai 8%:n, tavallisesti
vain puoleen tätä määrää, sillä jos kattilaveden
suolaisuus nousee yli 10%:n, alkavat suolat
saostua suuremmassa määrässä tuottaen tuhoja.
Jos jostain syystä merilaivoissa on pakko
syöttää pelkkää merivettä kattilaan ja siis
kattila-vettä on pakko pitää suolaisempana kuin
muuten, niin estääkseen kipsin ja liidun saostumista
tuntuvammin alennetaan höyrynpaine noin 3
ilmakehään, toisin sanoen veden lämpö alle 140°
C:n, jonka lämmön alapuolella saostuminen on
hitaampaa. Veden puhaltaminen kattilasta
tuottaa polttoaineen hukkaa. Tämän vuoksi
koetetaan syöttää kattilaan puhdasta vettä. Merta
kulkevissa laivoissa saadaan kyllä koneesta tuleva
höyry lauhduttajasta vetenä takaisin; tämä vesi
syötetään kattilaan ja vuotojen aiheuttama veden
hukka korvataan laivan säiliöihin otetusta
suolattomasta vedestä tai tislataan tätä merivedestä n. s.
evaporaattorilla. Maahöyrykattiloihin, joiden tulee
antaa höyryä muuallekin kuin vain
höyrykoneeseen, ja joihin täytyy syöttää kovaa vettä
sopivamman puutteessa, sekoitetaan syöttöveteen
aineita, jotka saostavat sen kalkkiaineet ja
muutenkin vaikuttavat, että kattilakivi tulee mureata
ja siis helposti kattilasta poistettavaksi.
Syöttöveden puhdistus kattilakiveä
muodostavista aineista tapahtuu soodan ja kalkin avulla
erikoisissa puhdistajissa. Yksinkertaisimmassa,
Reichlingin rakentamassa, johdetaan raakavesi
puhdistajan yläosaan, jossa siihen sekoitetaan
sooda- ja kalkkiliuosta; tästä osasta valuu se
puhdistajan keskiosassa olevia hyllyjä pitkin,
joiden välitse esim. koneen menohöyryä
johdetaan, mikä kuumentaa seoksen jopa
kiehumapis-teeseen. Tämän kemiallisen puhdistuksen jälkeen
tapahtuu mekaaninen puhdistus kojeen alaosassa,
johon vesi tulee keskusputkea pitkin, mikä
poh-jempana laajenee suppilon tapaan. Suppilossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
