Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kauppala ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
539
Kauppis-Heikki—Kaupunkilähetys
540
kaupan käynnistä pakkotilan vallitessa. Niiden
mukaan keskinäinen tavaranvaihto järjestettiin
siten, että maksu oli molemmin puolin
suoritettava tuotteilla, yhteisesti määrättyjä perusteita
soveltamalla. Täten pidettiin huolta varsinkin
elintarvikkeiden ja muiden asianomaiselle maalle
välttämättömän tarpeellisten aineiden saannista,
mikä etenkin n. s. keskusvalloille muodostui
erittäin tärkeäksi. Suomi teki tällaisia sopimuksia
Tanskan, Saksan ja Ruotsin kanssa 1918.
Tava-ranpuutteen lievennyttyä, maamme päästyä
jälleen kauppayhtevteen länsivaltojen kanssa, nämä
vastikesopimukset menettivät merkityksensä.
Vastaisten eri maiden kanssa tehtävien k:ien
valmistelua varten asetti hallitus 1919 erityisen
komitean, joka ensi sijassa on käsitellyt
kauppasuhteiden järjestämistä useiden maiden kanssa,
rauhanneuvottelujen yhteydessä erikoisesti
Venäjän kanssa. [Leo Harmaja, „Katsaus
aikaisempiin Suomea koskeneisiin
kauppasopimuksiin" (XV:n yleisen kauppiaskokouksen
keskustelupöytäkirjat ja liitteet, 1920), sama, „Suomen
tullipolitiikka Venäjän vallan aikana I" (1920).]
L. Hrm.
♦Kauppis-Heikki. Uudempia julkaisuja:
„Savolaisia" (1912), „Patahurjat" (1913),
„Savolainen soittaja" (1915). Nautti valtion
kirjailija-eläkettä. K. kuoli 3 p. syysk. 1920.
Kaupunainmaksu ks. Liikennemaksu,
Täyd.
Kaupunkiliitto (virallinen nimi Suomen
kaupunkiliitto) perustettiin Suomen
toisilla kaupunkipäivillä Helsingissä 19 p. lokak.
1917. Liiton perustamisesta oli kysymys jo
1912, mutta silloisten valtiollisten olojen vuoksi
aie siinä muodossa jäi toteuttamatta; sensijaan
ensimäisillä kaupunkipäivillä 16-17 p. syysk.
main. v. asetettiin Suomen kaupunkien
valtuuskunta niminen pysyvä toimikunta,
johon kuului 7 varsinaista ja 7 varajäsentä ja
jonka tuli seuraaviin kaupunkipäiviin asti toimia
kaupunkeja edustavana ja Suomen kunnallisen
keskustoimiston (ks. t. IX Os.) hallituksena.
Kun sittemmin v:n 1917 vallankumouksen
jälkeen yhdistymisvapaus palautettiin, toteutettiin
alkuperäinen suunnitelma.
K:n tarkoituksena on valvoa Suomen
kaupunkien, kauppalain ja kaupungintapaisten
yhdyskuntain yhteisiä etuja, edistää niiden
keske-näistä yhteistoimintaa ja levittää tietoja
kunnallispoliittisista asioista. Liiton jäseniksi ovat
oikeutettuja pääsemään kaikki kaupungit,
kauppalat ja kaupungintapaiset yhdyskunnat
maaseudulla. Sen asioita hoitavat kaupunkipäivät,
joita pidetään joka kolmas vuosi, k:n hallitus,
johon kuuluu 7 kaupunkipäivillä seuraavaksi
kolmivuotiskaudeksi valittua varsinaista ja 7
varajäsentä, sekä kunnallinen keskustoimisto.
Liiton ylläpitämiseksi on kukin jäsen velvollinen
suorittamaan vuosimaksun, joka määrätään
henkikirjoitetun asukasluvun mukaan.
Kaupunkipäivät vahvistavat seuraavaksi
kolmivuotiskaudeksi korkeimman suhdeluvun 100 asukasta
kohti, minkä suhdeluvun puitteissa k:n
hallitus on oikeutettu kunkin vuoden tarpeiden
mukaan vahvistamaan vuosimaksun.
Kolmansilla kaupunkipäivillä Turussa 3-4 p. syysk.
1920 vahvistettiin vuosimaksun korkein määrä
50 mk:ksi 100 asukasta kohti. Edustajat kau-
punkipäiville valitsee kunkin kunnan tai
yhdyskunnan valtuusto siten, että aina 5,000 as.
käsittävä yhdyskunta valitsee korkeintaan 1
edustajan,’ 5,000-10,000 as. 2 edustajaa,
10,000-20,000 as. 3 edustajaa, 20,000-40,000 as. 4
edustajaa, 40,000-100,000 as. 5 edustajaa ja yli
100,000 as. 6 edustajaa. Y. H.
Kaupunkilähetys, jonka alkajana pidetään skotl.
David Nasmithiä (1799-1839), on
suurkaupunkien hengellisen ja ruumiillisen hädän
esiin-puristama kristillisen rakkaudentyön muoto (vrt.
Sisälähetys, VIII Os.).
Seuraavat neljä k:n perusmuotoa voitaneen
pitää yleisimpinä: 1) k. seurakuntapapin työn
täydennyksenä kristinuskosta vieraantuneitten
joukkojen keskuudessa, jota erikoinen yhdistys
pappiensa, k.-saarnaajiensa, diakonien ja
diakonissojen kautta suorittaa (Berliini,
Tukholma), 2) k. kristillisten yhdistysten
yhteenliittymänä työn järjestämiseksi, tukemiseksi ja
tehostamiseksi (Kööpenhamina), 3) k. varsinaisena
lähetystyönä ja evankelioimisena
pelastusarmei-an malliin (Kristiaania), 4) k.
seurakuntadiako-nien ja -diakonissojen hoitamana kristillisenä,
etupäässä köyhäin- ja sairashoitotyönä
(Frankfurt am Main).
K.-työssä yleisimmin käytetyitä työtapoja
ovat: persoonallinen puhuttelu kotikäynneillä,
raamattutunnit, herätys- ja rukousviikot,
esitelmätilaisuudet, ulkoilmasaarnat,
pihakokouk-set, pyhäkoulu- ja lastentyö erilaisine
huoltoloi-neen, nuorisotyö, taistelu juoppoutta,
siveettömyyttä ja kerjuuta vastaan turva- ja
pelastus-kotien sekä työlaitoksien ja siirtolain avulla,
kirjallisuuden julkaiseminen ja levittäminen y. m.
Suomessa k. alkoi piispa Herman
Räber g h in aloitteesta v. 1883 perustetun
„Helsingin kaupunkilähetys - Helsingfors
stadsmis-sion" yhdistyksen kautta, jonka johtokunnan
ensimäisenä puheenjohtajana ja sieluna hän oli.
Yhdistyksen jäsenluku on nykyään n. 600. Sen
toimesta on ylläpidetty säännöllistä
saarnatoi-mintaa Betanian kirkossa (valmistui 1904) ja
Harjun rukoushuoneessa (valmistui 1885),
järjestetty kaupungin kirkoissa kaupunkilähetysjuhlia,
kesän aikana ulkoilmasaarnoja, rukous-,
herätys-ja evankelioimisviikkoja, palvelijatar- ia
vanhus-teniltoja, toimeenpantu lasten ja nuorten
kokouksia, joulujakeluja y. m. Kolme pappia ja 6
diakonissaa teki (1919) 5,383 kotikäyntiä ja sam. v.
jaeltiin 1,592 perheelle avustuksena 62 tuh. mk.,
v. 1919 sai 322 leskeä ja vanhusta työtä, näille
suoritettiin työpalkkoina n. 211 tuh. mk. Naisten
työlaitoksissa sai työtä 133 naista. Sitäpaitsi
ylläpidetään osaksi yksityisten, osaksi kunnan
apurahoilla 4 vakinaista lastenkotia (Korsossa,
Kilon luona, Fredriksbergissä, Ryttylässä) sekä
useita kesäsiirtoloita. Vapaa lastentyö
ompeluja veistokokouksineen sekä puutarhamaineen
käsitti 1919 n. 800 lasta, nuorten liitoissa oli jäseniä
yhteensä 200. Toht. B. H. Päivänsalon ollessa
yhdistyksen johtajana (1906-17) pantiin alulle
useita uusia työnhaaroja, joista mainittakoon
matkustajakoti, halkotarha, „murukokoelmat",
miesten työlaitos ja -siirtola v. m. Yhdistyksen
työntekijöinä on nykyään
kaupunkilähetyksenjoh-taja, joka on pappi, apulaisinaan 2 pappismiestä,
11 diakonissaa, rahastonhoitaja y. m. virkailijoita
ja palveluskuntaa, lisäksi vapaaehtoisia työvoi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
