Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kielilainsäädäntö ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
565
kielilainsäädäntö
566
julkaistiin maan asetuskokoelmaa suomeksikin.
Mutta varsinaiseen lainsäädäntötoimeen ei päästy
ennen v:ta 1863. Sanotun vuoden
kieliasetuk-sen alkuvalmisteluista mainittakoon, että n. s.
tammikuun valiokunnan (ks. t. IX Os.) tekemän
anomuksen johdosta 1862 oli asetettu komitea
valmistamaan suomen kieltä koskevaa
lainsäädäntöä. Tämä komitea oli ehdottanut, että
suomenkielisiä kirjoituksia saataisiin antaa
oikeuksiin ja virastoihin sekä että virkamiehet,
jotka suomea osaavat, oikeutettaisiin sitä
käyttämään helpommissa asioissa. Erimielisyys
komiteassa koski sitä, oliko ehdotettava mitään
ajankohtaa, josta lähtien suomenkielisten
toimi tuskirj ain antaminen olisi oleva pakollinen,
ja tämän komitean enemmistö epäsi. Kun
komitean annettua mietintönsä senaatilta kului
aika erinäisten viranomaisten lausuntojen
kuu-lustelemiseen, sai J. V. Snellman aikaan, että
Aleksanteri II pysyväksi muistoksi käynnistään
Suomessa antoi asetuksen 1 p:ltä elok. 1863,
jossa asetettiin määräaika kieliuudistuksen
toteuttamiselle — muissa suhteissa ei Snellmanilla
ilmeisesti ole ollut vaikutusta asetuksen
sisällykseen ja muotoon.
3. Ajanjakso 18 63-19 02. Mainittu
asetus, jota usein on nimitetty suomen kielen
,,magna charta"n nimellä, ei sisältänyt paljoa
semmoista, jolla olisi ollut välittömiä seurauksia.
Tärkein tämmöinen säännös oli se, joka määräsi,
että „suomenkielisiä kirjoituksia ja asiakirjoja
tästälähin pitää esteettömästi kaikissa
Suomenmaan tuomioistuimissa vastaanotettaman".
Edelleen se antoi suomea osaaville alituomareille ja
muille virkamiehille jo hetikin oikeuden ,,sillä
kielellä suorittaa pöytä- ja asiakirjoja".
Tärkeämpi oli se asetukseen sisältyvä
periaatteellinen julkilausuma, että suomen kieli „kaikissa
semmoisissa asioissa, jotka välittömästi
koskevat maan nimenomaan suomalaista väestöä",
„julistetaan yhtäoikeutetuksi" ruotsin kielen
kanssa, joka edelleen oli pysyvä maan
„virallisena kielenä". Ja kaikista tärkein oli se
määräys, että suomen kielen oikeus näissä rajoissa
viimeistään lopulla v:ta 1883 pitää „oleman
täydessä voimassaan niidenkin asiakirjain
suhteen, jotka tuomioistuimista ja virastoista
suoritetaan". Vihdoin sai senaatti käskyn ehdottaa,
„millä tapaa ja missä järjestyksessä suomen
kieli jälettäisin on pääsevä sisälle ja sitä
voi-tanee käyttää maan oikeustoissa ja
virkakunnissa". Asetus siis lyhyesti sanoen sisälsi, että
suomi 20 v:n kuluessa luvattiin tehdä ruotsin
kielen kanssa vhtäoikeutetuksi n. s. ulkoiseksi
m
virkakieleksi ruotsin kielen yhä edelleen
pysyessä n. s. sisäisenä virkakielenä.
Puheenalaisessa asetuksessa esitetyn ohjelman
toteuttamiseksi annettiin asetus 20 p:ltä helmik.
1865, joka sisälsi erinäisiä säännöksiä n. s.
ulkoisesta virkakielestä. Vista 1872 ei tämän
asetuksen mukaan voitu asettaa tuomarinvirkaan
ketään „ilman sitoumuksetta, asianomaisten sitä
vaatiessa, suomeksi kirjoittaa mannut eli
haasteet, kuulutukset, kuin myös pöytäkirjat ja
päätökset, jotka koskivat lainhuutoja,
kiinnityksiä, holhouksia ja sovittuja käräjäasioita";
vista 1875 oli sitoumus laadittava velkomus- ja
riita-asioita sekä pienempiä rikosasioita
koskevaksi. Mvöskin lääninhallituksista oli niiden
ylempien virkamiesten, jotka asetettiin virkaan
1872 vin alettua, annettava eräänlaisia
toimituskirjoja suomeksi. Milloin virkamiehet eivät olleet
velvolliset suomea osaamaan, oli näissä
tapauksissa asiallisille annettava käännöksiä suomeksi.
Erityisellä lisäyksellä tähän asetukseen
säädettiin 7 p. jouluk. 1868, että suomenkielisten
kuntien tuli aina saada käännökset ruotsinkielisistä
asiakirjoista, milloin virkamies tätä tarkoitusta
varten sai kirjoittaja-apua tai milloin
virastossa oli suomen kielen kääntäjiä. Tämä asetus
herätti suurta tyytymättömyyttä, koska se näytti
tekevän tyhjäksi 1863 v:n asetuksen lupaukset,
ja uusia säännöksiä virkakieliasiasta annettiin
vasta niin myöhään kuin 1881. Silloin, 9 p. toukok.
annetulla julistuksella, määrättiin, että kaikilla
tuomioistuimilla, virastoilla ja virkamiehillä oli
oleva oikeus „ilman siitä tehtyä erityistä pyyntöä"
antaa toimituskirjoja suomeksi, kun
vireillepanija oli tätä kirjallisesti tai suullisesti
käyttänyt. Samana päivänä annetulla asetuksella
säädettiin, että 1882 v:n alusta toimituskirjat
olivat vireillepanijan kielellä annettavat. Jos
vireillepanijat olivat erikielisiä, tai asia
virka-teitse^pantu vireille, sai viranomainen itse
määrätä toimituskirjakielen. Tämä ei kuitenkaan
koskenut ennen 1 piää tammik. 1872
asetettuja virkamiehiä, jotka saivat itse ratkaista,
tahtoivatko kirjurinapua vastaan antaa
toimituskirjoja suomeksi. Sisäisestä virkakielestä
asetus sisälsi sen säännöksen, että kunnille
annettavat viralliset kirjoitukset ja tiedonannot
olivat annettavat kunkin kunnan
pöytäkirja-kielellä.
Asetus 29 piitä jouluk. 1883, joka oli aiottu
1863 asetuksen lopulliseksi toteuttajaksi, on
katsottava käänteentekeväksi siinä suhteessa, että
siinä — Yrjö-Koskisen vaikutuksen johdosta —
ensimäistä kertaa tuli käytäntöön vi r k
a-alueen periaate: toimituskirja oli
alioikeuksista annettava asianomaisen kunnan
pöytä-kirjakielellä, jollei vireillepanija ollut toista
kieltä pyytänyt käytettäväksi. Ylioikeuden
tuli käyttää sitä kieltä, jolla alemman oikeuden
toimituskirja samassa asiassa oli kirjoitettu.
Senaatti jäi edelleenkin ulkopuolelle;
oikeus-osastosta lähteviin toimituskirjoihin oli
kuitenkin 1886 vin alusta liitettävä
suomenkielinen käännös. Tammik. 26 p. 1885 määrättiin,
että lääninhallituksen ja senaatin talousosaston
tuli antaa suomenkieliselle asialliselle
suomenkielinen käännös päätöksestä, jota ei annettu
alkuperin suomeksi; senaatin talousosastoa tämä tuli
koskemaan 1886 vin alusta. Vasta 18 p. maalisk.
1886 annetulla käskykirjeellä sallittiin suomen
kielen käyttäminen sisäisenä virkakielenä ja
4 p. huhtik. sam. v. annetulla „armollisella
kirjeellä" hovioikeuksille ja keskusvirastoille
määrättiin, että alempien viranomaisten sisäisenä
virkakielenä oli oleva asianomaisten kuntien
pöytäkirjakieli; jos virka-alueeseen kuului
erikielisiä kuntia, sai viranomainen itse määrätä
kielensä ja sama oikeus oli kaikilla ylemmillä
viranomaisilla.
4. Nykyään (1921 vin alussa)
voimassaoleva kieliasetus 19 piitä kesäk.
1902 on verraten vähässä määrässä muuttanut
sitä, mikä edelläesitetyn lainsäädännön mukaan
oli tullut voimaan. Entistä varmemmin ja sei-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
