Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kielilainsäädäntö ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
569
Kielilainsäädäntö
570
kaksikielisiä, joita edellinen lainsäädäntö ei
periaatteellisesti tunnustanut, 3) ei jätä
virkakielen määräämistä yhdessäkään tapauksessa
virkamiehen valtaan, 4) se yksikielisillä
virka-alueilla toimituskirjakieltä määrättäessä
kiinnittää huomiota kaikkien asiallisten (myös
vastaajan) eikä vain vireillepanijan kieleen,
niinkuin aikaisemman kieliasetuksen on ainakin
käsitetty tehneen. Lain johtavana periaatteena
mainitsee perustuslakivaliokunta olleen
sellaisen lainrakenteen aikaansaamisen, joka,
samalla kuin se nykyolojen kannalta katsoen
olisi oikeuden ja kohtuuden mukainen,
ikäänkuin automaattisesti mukautuisi oloihin niiden
muuttuessakin: ,,sen pitäisi toteuttaa
enemmistön suurempi oikeus silti sortamatta
vähemmistön oikeutta".
Lain säännökset ovat seuraavat. Valtion- ja
itsehallintoviranomaisissa on kunkin virka-alueen
ja asiallisten kielen mukaan käytettävä joko
suomea tai ruotsia taikka sekä suomea että
ruotsia. Virka- täi itsehallintoalue on sen
asuja-miston kielen mukaan joko yksi- tai
kaksikielinen. Alue, joka käsittää yhden kunnan,
katsotaan yksikieliseksi, jos kunnassa on
ainoastaan samankielisiä asujamia tai jos toiskielisten
luku on pienempi kuin 10% asujamiston
määrästä taikka saavuttamatta tätä
prosenttimäärää, vähempi kuin 2,000 henkeä, mutta
kaksikieliseksi, jos se nousee näihin määriin. Alue,
joka käsittää useampia kuntia, katsotaan
yksikieliseksi, jos siihen kuuluu ainoastaan
samankielisiä kuntia, mutta kaksikielisiksi, jos siihen
kuuluu sekä suomen- että ruotsinkielisiä kuntia
tai joku kaksikielinen kunta. Lääni, jonka
kuntien luvusta vähempi kuin kymmenesosa on
tois- tai kaksikielisiä, katsotaan kuitenkin
kaksikieliseksi ainoastaan näiden kuntien osalta.
Mitkä virka- ja itsehallintoalueet näillä
perus-laeilla ovat katsottavat suomen- tai
ruotsinkielisiksi ja mitkä kaksikielisiksi, määrää viimeksi
julkaistun virallisen tilaston pohjalla
valtioneuvosto aina viimeistään 10 v:n kuluttua.
Asiallisten käytettävään kieleen nähden
on säädetty, että jokainen on oikeutettu
kääntymään valtion viranomaisten puoleen kummalla
kielellä haluaa. Kunnan tai muun
itsehallintoalueen viranomaiseen käännyttäessä on
käytettävä alueen kieltä, kaksikielisellä alueella
jompaakumpaa alueen kielistä. Toimituskirja
yksikielisellä alueella on yleensä annettava alueen
kielellä. Tuomioistuin tai lääninhallitus antaa
niinikään alueen kielellä kaikki toimituskirjat,
jotka koskevat kiinteimistöä, mutta on muissa
asioissa velvollinen antamaan asiakirjat maan
toisella kielellä, milloin asiallinen taikka, jos
asiallisia on useampia, he kaikki ovat sitä
käyttäneet tai pyytäneet käytettäväksi.
Kaksikielisellä virka-alueella on valtion viranomaisten
annettava toimituskirja sillä kielellä, jolla asia
on pantu vireille tai jonka käyttämistä
vireillepanija (kantaja tai hakija) on pyytänyt, mutta
jos vireillepanijoita on useampia ja nämä
erikielisiä, on käytettävä alueen asujamiston
enemmistön kieltä. Jos asia koskee yksikielistä
kuntaa, seurakuntaa tai muuta itsehallintoaluetta,
jonka kieli on toinen kuin kantajan tai hakijan,
taikka jakokuntaa, jonka enemmistön kieli on
toinen kuin hakijan tai kantajan, on käytettävä
kunnan, seurakunnan tai jakokunnan kieltä;
milloin asia koskee useampia erikielisiä
itsehallintoalueita tai jakokuntia, on noudatettava,
mitä yksityisistä asiallisista on säädetty.
Kaksikielisessä kunnassa tai muulla kaksikielisellä
itsehallintoalueella on itsehallintoviranomainen
oikeutettu antamaan toimituskirjan
itsehallintoalueen enemmistön kielellä, liittämällä siihen,
asiallisen pyynnöstä, laillisesti pätevän
käännöksen. Asiassa, jonka valtion asiamies,
virallinen syyttäjä tai joku muu valtionviranomainen
on virkansa puolesta pannut vireille, on
vastaajalla sama oikeus kuin hakijalla. Ylemmän
viranomaisen on annettava toimituskirja sillä
kielellä, jota alemman viranomaisen on ollut
samassa asiassa käytettävä. Julkipanot,
tiedonannot ja kuulutukset tai muut sellaiset
asiakirjat, jotka viranomainen antaa yksikielisen alueen
väestölle, ovat annettavat alueen kielellä,
kaksikielisellä alueella molemmilla kielillä.
Sisäisestä virkakielestä, jolla tarkoitetaan
sitä kieltä, jota käytetään sellaisissa
pöytäkirjoissa ja muissa asiakirjoissa, joita ei ole
annettava yksityiselle asialliselle, sekä viranomaisten
välisessä kirjeenvaihdossa ja virkakirjanpidossa,
on säädetty, että sinä yksikielisellä alueella on
oleva alueen kieli, kaksikielisellä alueella alueen
enemmistön kieli. Kuitenkin on jälkimäisessä
tapauksessa asiassa, joka koskee vähemmistön
tai vähemmistöön kuuluvan yksityisen henkilön
oikeutta ja etua, tämän kieltä käytettävä.
Niinikään on ylemmän viranomaisen kirjoitettava
alemmalle viranomaiselle menevä kirjelmänsä
sillä kielellä, jota viimeksimainittu
viranomainen on velvollinen käyttämään; yksikieliselle
kunnalle tai seurakunnalle tai muulle
itsehallintoyhdyskunnalle sekä niiden viranomaisille on
kirjoitettava itsehallintoalueen kielellä.
Viranomaisen, jonka toiminta kohdistuu ainoastaan maan
väestön toiseen kieliryhmään, on käytettävä
tämän ryhmän kieltä. Jos tarpeellisen
yhtenäisyyden ja nopeuden saavuttaminen jonkun
virkakunnan virkatoiminnassa sitä välttämättä
vaatii, on valtioneuvosto oikeutettu määräämään,
onko ja miten laajalti virkakunnan viranomaisten
välinen kirjeenvaihto ja virkakirjanpito
suoritettava virkakunnan virka-alueen enemmistön
kielellä riippumatta viranomaisen virkapaikasta.
Valtion viranomaisesta voimassa olevat
säännökset ovat voimassa myös itsehallintoviranomaisiin
nähden; kuitenkin on kaksikielisen kunnan
viranomainen oikeutettu sisäisenä virkakielenään
käyttämään yksinomaan kunnan enemmistön
kieltä. Itsehallintoviranomaisen pöytäkirjoissa
voidaan käyttää molempia kieliä rinnan.
Valtion ja kunnan yksikielisten opetus- ja
kasvatuslaitosten hallintoelimien ja toimihenkilöiden
tulee käyttää asianomaisen laitoksen kieltä.
Sellaisen kollegisen viraston jäsenellä, jonka
virka-alue on kaksikielinen, on oikeus viraston
keskusteluissa ja pöytäkirjaan antamassaan kirjallisessa
lausunnossa käyttää kumpaa kieltä haluaa.
Sama oikeus on myös itsehallintoalueiden
edustajakokouksen sekä yleisten komiteain ja
lautakuntain jäsenillä. — Yleisen kielilain
määräykset sovellutetaan myös evankelis-luterilaiseen
kirkkoon; kreikkalais-katolisen kirkon
virkakielestä säädetään asetuksella. Kaksikielisen
yliopiston ja korkeakoulun sekä sellaisten laitosten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
