Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kouta ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
(531
Kraiiaatinheittäjä—Kreikka
632
valtakuntaa vastaan, tuomittiin kesällä 1916
valtiopetoksesta kuolemaan, »minkä tuomion
keisari Kaarle jouluk. sam. v. lievensi 15 v:n
vankeusrangaistukseksi. Heinäk. 1917 K.
armahduksen johdosta pääsi vapaaksi. Itävallan
hajotessa syksyllä 1918 K-, joka oli tåekkiläisten
innokkaimpia itsenäisyysmiehiä, tuli
Tsekkoslova-kian valtion ensimäiseksi pääministeriksi, josta
toimesta luopui 1919.
Kranaatiiiheittäjä, pienehkö kone, joka
heittää n. 2 kg:n painoisen varrellisen kranaatin n.
300 m:n päähän. Sitä käytetään korvaamaan
tykistötulta, milloin ollaan vihollisen välittömässä
läheisyydessä. Koko kone on n. 15 kg:n
painoinen ja se asetetaan metallialustalle, jossa sitä
voidaan kääntää tarpeen mukaan tarkoitettuun
suuntaan. Itse kranaatti asetetaan koneesta
ulkonevan n. 20 cm:n pituisen iskuripuikon
päähän. Puikossa oleva iskuri sytyttää kranaatin
varressa olevan tavallisen kiväärinpatroonan,
jonka voimasta kranaatti lentää korkeintaan
300 m:n päähän räjähtäen koskettaessaan
maahan. Ampumanopeus on n. 6 laukausta min.
W. E. T.
* K ra potkin, Petr Aleksejevits, palasi
vallankumouksen puhjettua 1917 Venäiälle, missä
kuoli 1921.
Krarup, Frederik Christian (s. 1852),
tansk. uskonnonfilosofi, tuli Soron
kirkkoherraksi 1893 ja julkaisi 1905 huomattavan
uskonnonfilosofian nimellä: ,,Religionsfilosofi, en bog
om det religiöse livs væsen og ret." Muita
teoksia: „Grtindrids af den kristelige etik" (1894)
ja , Jesus, Guds son" (1908). E. K-a.
Krasnaja Gorka ks. Y h i n m ä k i, X Os.
*Kreetta. V. 1913 tunnustivat suurvallat
K:n liittämisen Kreikkaan, ks. Kreikka,
historia, Täyd.
*Kreettalainen kulttuuri. [Kirjallisuutta:
J. Sundwall, ,,Die kretische Linearschrift" (Jahrb.
d. K. Deutschen archäol. Instituts, 1915).|
»Kreikka. Historia. Syksyllä 1912 K-,
jonka hallitusta Venizelos edelleen johti ja
jonka armeiaa ja laivastoa oli sam. v. vahvistettu,
aloitti yhdessä Bulgaarian, Serbian ja
Montenegron kanssa sodan Turkkia vastaan. Jo ennen
sodan alkamista Kreetta julisti yhdistyvänsä
K:aan. K. kävi sotaa onnellisesti sekä maalla
että merellä, samaten myös muiden Balkanin
valtioiden liitossa kesällä 1913 lyhyttä sotaa
Bulgaariaa vastaan. Bukarestin rauhassa (elok.
1913) K. sai tuntuvan aluelisäyksen: osia
Traaki-asta, Makedoniasta (myös Saloniki’n) ja
Epeirok-sesta(ks. lähemmin Bal kaninsodat 1912-13,
Täyd.). Turkin kanssa tehtiin lopullinen rauha
marrask. 14 p. 1913 Ateenassa. Siinä jätettiin
kysymys Km valloittamien Aigeian-meren
saarten kohtalosta suurvaltain ratkaistavaksi.
Hel-mik. 1914 nämä ilmoittivat Turkille, että sille
palautettiin Tenedos, Imbros ja Kastelorizo
(Meis), mutta että muut (Lemnos, Lesbos, Khios
y. m.) jäisivät erinäisillä ehdoilla K:lle. —
Maalisk. 18 p:nä kuningas Yrjö I sai surmansa
salamurhaajan kädestä Saloniki’ssa. Hänen
seuraajaksensa tuJi hänen vanhin poikansa K o n
s-tantinos XII, joka Balkaninsodissa oli K:n
armeian ylipäällikkönä.
Suurvaltain sodan puhjettua elok. 1914
kuningas halusi pysyttää Km puolueettomana, mutta
pääministeri Venizelos harrasti liittymistä
ympärysvaltoihin. Tämän erimielisyyden johdosta
Venizelos luopui maalisk. 1915, "ja hänen
sijallensa tuli G u n a r i s. Mutta uusissa vaaleissa
Venizeloksen kannattajat saivat enemmistön,
ja elok. sam. v. viimemainittu palasi
hallitukseen. Kun ympärysvallat lokakuun alussa
ilmoittivat vievänsä sotaväkeä maihin Saloniki’ssa,
pani Venizelos kyllä muodollisesti protestin
sitä vastaan, mutta todellisuudessa hän
suorastaan kehotti liittoutuneita näin tekemään.
Kamarissa hän julisti aikovansa 1913 tehdyn
sopimuksen perusteella auttaa Serbiaa.
Kuningas puolestaan pysyi jyrkästi entisellä
kannallaan ja lokakuun 6 päivänä kutsuttiin
pääministeriksi Z a i m i s. Jo marrask. hänen sijalleen
tuli S k u 1 u d i s. Tämä pani jouluk. toimeen
uudet vaalit, joihin Venizeloksen kannattajat
eivät ottaneet osaa’ ja joissa hallitus sai suuren
enemmistön. Sillä välin Km ja ympärysvaltain
välit kiristyivät yhä enemmän. Turhaan
edellinen pani vastalauseita Saloniki’n miehitystä
vastaan, mutta turhaan myöskin ympärysvallat,
Serbian joutuessa keskusvaltain hyökkäyksen
johdosta yhä ahtaammalle, koettivat saada K:aa
liittymään niihin ensin lupauksilla — Englanti
tarjosi Kypros-saarta — ja sitten saarron ja
väkivaltatoimenpiteiden uhkauksilla.
Liittoval-lat loukkasivat yhä julkeammin K:n
puolueettomuutta. Jouluk. 1915 vangittiin
keskusvaltain konsulit Saloniki’ssa, ja kreik. alueita,
m. m. Korfu tammik. 1916, miehitettiin tarpeen
vaatiessa, serbialaisille joukoille vaadittiin
vapaata kauttakulkua j. n. e. Kesällä 1916
liittolaisten laivastonosasto ilmestyi Peiraieuksen
edustalle, ja K:lle esitettiin uhkavaatimus, jonka
mukaan m. m. K:n armeia oli asetettava rauhan
kannalle, Skuludiksen ministeristö erotettava,
kamari hajoitettava. Zaimis muodostikin uuden
ministeristön, joka suostui kaikkiin
vaatimuksiin. Venizelos ja häneen liittyneet kenraali
Danglis ja amiraali Konduriotis perustivat,
saatuaan puolelleen Kreetan ja ympärysvaltain
armoille jääneet Aigeian-meren saaret,
Saloniki’ssa väliaikaisen hallituksen, joka keräsi
vapaaehtoisia ympärysvaltain joukkoihin; tämä
triumviraatti julisti vihdoin ,,sodan" Bulgaariaa
ja Saksaa vastaan. Syyskuussa Zaimis luopui,
ja pääministeriksi tuli ensin Kalogeropulosja
lokak. 11 p. professori L a m b r o s, jonka täytyi
kahta päivää myöhemmin luovuttaa K:n
sotalaivasto ympärysvalloille, antaa ranskalaisten
miehittää Peiraieuksen varustukset y. m. Marrask.
karkoitettiin keskusvaltain lähettiläät, ja yhä
uusia vaatimuksia esitettiin. Kun niihin ei
suostuttu, uhkailtiin Ateenan ampumisella.
Mutta joulukuun alussa 1916 Ateenaan
tunkeutunut vieras sotaväki karkoitettiin sieltä verisin
päin. Nyt pantiin toimeen nälkäsaarto, ja K.
pakotettiin uusiin nöyryytyksiin. Huhtik. 1917
tuli pääministeriksi jälleen Zaimis. Kun
kuningas Konstantinos oli Venäjän vallankumouksen
johdosta menettänyt sen tuen, mikä hänellä oli
keisari Nikolaissa, saattoivat ympärysvallat
ryhtyä ratkaisevaan toimenpiteeseen häntä
vastaan. Kesäk. 12 päivänä ympärysvaltain
komissaari Jonnart vaati kuningasta luopumaan
kruunusta. Saarron näännyttämän kansansa parasta
silmällä pitäen kuningas katsoi välttämättä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
