Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Puhelinsuojus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
947
Punainen kaarti—Puola
948
biini (siitä nimi t u r b i i n i-p.), nostaa 1-10 m3
minuutissa, nostokorkeus jopa 1,200 m. vaikutus-
aste 0,88*0,8.
V. M ä n n ä n a v u 1 1 a. N o s t o-p : s s a
mäntä imee samalla kuin se nostaa
yläpuolellaan olevan nesteen. Männässä on tällöin
venttiili, jonka kautta männän ja imuventtiilin
väliin jäänyt neste virtaa männän yläpuolelle.
Käytetään silloin, kun nostokorkeus on pieni ja
yleensä yksinkertaisissa tapauksissa, kuten
kaivo-prissa. Jos nostokorkeus on suuri, käytetään
imu- ja paino-prua (ks. Pumppu. VII Os.).
P-o P-o.
♦Punainen kaarti 1. p u n a k n a r t i.
Ensimäinen sanan varsinaisessa merkityksessä
sotilaallinen kumouksellinen järjestö muodostui
Suomessa suurlakon aikana 1905 sivuversona siitä
„kansalliskaartista", joka muodostettiin räätäli
Kaarlo Luodon ehdotuksesta työväenkokouksessa
Rautatientorilla Helsingissä toisena lakkopäivänä
31 ]). lokak. Kaarti, jota alussa johti Luoto,
myöhemmin kapteeni Johan Kock, käsitti 2,
sittemmin 3 rykmenttiä, kussakin 10
komppaniaa, kaikkiaan n. 3.000 miestä, joista n. 100 oli
hajoitetun, kotimaisen sotaväen entisiä
aliupseereja ja sotilaita. Aseistuksena’, joka oli erittäin
puutteellinen,- oli pääasiallisesti revolvereita.
Myös maaseudulle perustettiin samanlaisia
kaarteja, jotka pääkaupungin joukkojen tavoin
jatkoivat toimintaansa suurlakon jälkeenkin.
Talvella ja keväällä 1906 piti kaarti lukuisia
kokouksia ja harjoituksia, järjesti kansanjuhlia
j. n. e., mutta sitä epäiltiin myös osalliseksi
lukuisiin dynamiitin varkauksiin y. m. rikoksiin,
joita tähän aikaan tapahtui. Viaporin kapinan
jälkeen, johon otti osaa n. 300 kaartilaista, se
virallisesti hajoitettiin senaatin antamalla
kiertokirjeellä 3 piitä elok. Joskaan ei mitään
suoranaista yhteyttä voida todeta v:n 1905-06 ja
syksyllä 1917 Suomessa perustettujen kaartien
välillä, olivat edelliset kuitenkin ilmeisesti
aatteellisessa ja järjestöllisessä suhteessa
jälkimäisten esikuvana. — Kapinavuonna 1917 ehdotettiin
jo toukokuussa eräissä sosiaalidemokraattisissa
piireissä p:ien k: ien eloonlierättämistä, mutta
puoluejohto ehkäisi tällä kertaa hankkeen.
Ankaran vaalitaistelun aikana syyskuussa virisi
hanke jälleen. Kun sosialistien vaalitappio tuli
tunnetuksi, perustettiin lokakuun alkupuolella
ensimäinen kaarti Tampereelle jonkun yksityisen
„järjestävän komitean" aloitteesta. Puoluejohto
cli aluksi epäröivällä kannalla, mutta tunnusti
lopulta (20 p. lokak.) kaartin puoluelaitokseksi,
toivoen siten voivansa hallita sitä — mikä
kuitenkin epäonnistui. Kaartin kehitys tapahtui
senjälkeen suurella nopeudella. V:n 1917
suurlakon alussa oli niitä kaikissa maamme
suuremmissa kaupungeissa, ja lakkopäivien aikana
levisi liike nopeasti maaseuduillekin. Kaartin
johtajien kongressissa Tampereella 16-18 p. jouluk.
päätettiin lopullisesti vapautua puoluejohdon
holhouksesta, ja tämän jälkeen esiintyi p. k.
itsenäisenä valtiollisena tekijänä vaikuttaen yhäti
kasvavalla voimalla tapahtumien kulkuun.
Tampereen kongressissa vahvistettiin myös
lopullinen järjestysmuoto. Maa jaettiin 12
sotilaspiiriin, joissa kylittäin ja pitäjittäin muodostetut
punaiset komppaniat yhdistettiin korkeamman
asteen joukko-osastoiksi, siten, että ven. tapaan
’4 komppaniaa muodosti pataljoonan, 4
pataljoonaa rykmentin, 2 rykm. brigadin, 2 brigadia
divisioonan, ja 4 divisioonaa yhden armeiaosaston.
Komppania sisälsi nimellisesti 8 osastoa (4
plutoonaa), 12 miestä kussakin eli, 14 upseeria ja
„järjestäjää" siihen luettuna, 110 miestä, mutta
todellisuudessa komppaniain miesluku vaihteli
suuresti. Myös korkeampiasteinen
järjestyminen jäi kuolleeksi kirjaimeksi. — Ylin johto oli
„p:n k:n ylipäälliköllä" (Tampereen
kongressissa valittu Ali Aaltonen, jonka
seuraajaksi tuli Eero Haapalainen, myöhemmin
Evert Eloranta ja Kullervo Manner)
sekä Suomen p:n k:n yleisesikunnalla
Helsingissä johtajineen (V. Kallio, Ali
Aaltonen, E. Hausen 6 p:stä helmik., August
Wesley 18 p:stä helmik. y. m.).
Todellisuudessa johtivat kehnon organisatsionin tähden
kaartia, jonka miesluku n. 20,000 miehestä
kapinan alussa nousi lopullisesti 60,000reen,
kuitenkin paikalliset rintamapäälliköt, joista
tunnetuimmat olivat: Hugo Salmela Tampereella,
V. H a s u Kouvolassa, A. B ä,c k m a n
Viipurissa, H. Kaljunen Terijoella ja Eino
R a h j a Toijalassa. Operatiivisena johtajana
toimi suurimmalta osalta ven. eversti Nikolaj
Svetsnikov, ja sotaliikkeiden kulkuun sekaantui
suuri joukko erilaisia, pääluvultaan huomattavia,
kokoonpanoltaan nopeasti vaihtuvia esikuntia.
P. II. N.
Punakaarti ks. Punainen kaarti, Täyd.
Punakapina ks. Suomen vapaussota,
Täyd.
Punapunkki = 1 e h t i p*u n k k i (ks. t. V Os.).
Punkaharju. Seurakunta, joka
valtioneuvoston päät. 9 prltä tammik. 1920 tulee
muodostettavaksi osista Kerimäen ja Ruokolahden pitäjiä.
* Punkalaidun. 6,375 as. (1918).
Länsi-Suo-inen osakepankin haarakonttori.
Teollisuuslaitoksia: 3 sahaa, Palosaaren turvepehkutehdas,
Myllymäen ja Koskenniskan .mylly- ja sähkö
o.-y:n voima-asemat, 6 jauhomyllyä. — Kirkon
alttaritaulun „Kristuksen kirkastus" on
maalannut Alexandra Såltin 1888. [K. Killinen,
„Kiinteitä muinaisjäännöksiä Loimijoen
kihlakunnassa" (Suom. muinaismuistoyhd. aikak. Il,
1877), J. R. Aspelin, ..Loimijoen kihlakunnan
pakanuuden-aikaisia löytöjä (sam. paik.).] K.J.V.
*Puola. P:n rajat eivät vielä tätä
kirjoitettaessa ole lopullisesti määrätyt. Pinta-ala
(Vil-non ja Grodnon maakunnat mukaan luettuina,
mutta Ylä-Sleesia, Länsi- ja Itä-Preussin
kansan-äänestysalueet ja Teschenin alue poisluettuina)
339.931 km2, väkiluku (1910-11 tilaston mukaan)
26,989,687 henkeä.
Historia. Suurvaltain sodan sytyttyä
Venäjän hallitus yritti suostuttaa puolalaisia; näille
luvattiin, jos voitto saavutettaisiin, P:n valtion
uudistaminen. Jo heti sodan alussa saksalaiset
ja itävaltalaiset tunkeutuivat P:aan valloittaen
siitä länsi- ja eteläosan. Elok. 1915 Venäjän
hallitus uudisti lupauksensa P:n itsenäisyydestä,
mutta se oli myöhäistä, sillä heinäk. ja elok.
main. v. saksalaiset ja itävaltalaiset armeiat
valloittivat P:n kokonaan. Pitkien
neuvottelujen jälkeen keskusvallat marrask. 1916
julistivat P:n perinnöllisen ja perustuslaillisen
kuningaskunnan perustetuksi; se tulisi olemaan Saksan
ja Itävallan liitossa: ympärysvallat tosin pani-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
