Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rymättylä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1031
Rääkkylä—Rösel von Rosenhof
1032
kää, 3 cm paksua ja 75 g:n painoista
räjähdys-kappaletta. Räjähdyspatroonan muodostaa 5
siiikkikoteloon suljettua räjähdyskappaletta.
Pituus 20 cm, leveys 7 cm, korkeus 5 cm ja paino
1 kg. Kolmella sivulla on nallinreiät.
Räjähdys-patroona on vedenpitävä aina 5 m syvyyteen asti.
Räjähdysainetta „02" voidaan vaaratta leikellä
kappaleiksi, sytyttäessä se palaa hitaasti,
räjähtämättä. Vasta nallin räjähdyksestä saavutettu
korkea lämpömäärä sytyttää sen räjähdykseen.
Kivien, maan, jään j. n. e. r:een käytetään
mustaa ruutia. Se kaasuuntuu paljoa hitaammin kuin
brisanttiset aineet. Musta ruuti voi räjähtää
kipinästä, karkean pinnan hankauksesta j. n. e.
Savuamaton 1. pumpuliruuti räjähtää vielä
hitaammin kuin musta ruuti. Sytytys toimitetaan
joko tulilangalla tai sähköllä. Brisanttisiin
räjähdysaineisiin ja pumpuliruutiin tarvitaan
tulilangan päähän nalli, musta ruuti syttyy
tulilangan kipinästä. Nalli on 45 mm pitkä, 6,76 mm paksu
vaskinen putki, joka sisältää 1,5 g
räjähdyseloho-peaa. Nalli vaatii hyvin varovaista käsittelyä.
Tavallinen tulilanka palaa 1 cm sekunnissa. Se
on kokoonpantu guttaperkkaputkeen suljetuista,
verkalleen palavista ruutijyväsistä.
Pikatuli-lanka palaa silmänräpäyksessä läpi. Sitä
käytetään, jos johto tulee kovin pitkäksi, tavallisen
tulilangan jatkona. Sähkösytytykseen tarvitaan:
heh-kusytytin, metalli johto, sytytyskoje ja
johtokoe-tin (galvanometri). Johto on vähintään 1,* mm:n
paksuista vaskilankaa. R:ssä ovat
räjähdyspanokset lujasti sidottavat räjäytettävään
esineeseen. Panoksien suuruus riippuu räjäytettävästä
aineesta. Puun räjäytyksessä sovellutetaan
kaavaa P—Z)2, jossa P on panoksen paino
grammoissa, D pyöreän puun läpimitta tai kulmapuun
poikkileikkauksen pitempi sivu sentimetreissä.
Tuoreen, sitkeän puun räjäytyksessä lisätään
edellämainittuun 1/3 siitä. Rautaa räjäytettäessä
asetetaan panokset siten, että ne mahdollisuuden
mukaan ylettyvät katkaistavan kappaleen koko
poikkileikkauksen yli, kuitenkin vain toispuolisesti.
F
Panokset lasketaan kaavasta P= r, jossa P on
räjähdyskappaleiden lukumäärä, F katkaistavan
poikkipinnan ala cm2.
Useampia panoksia yhtaikaa räjäytettäessä
käytetään räjähdysvälitystä, s. o. sytyttäminen
tapahtuu vain yhteen kappaleeseen, jonka
räjähtäminen saa muut, määrätyn matkan päässä siitä
olevat panokset räjähtämään. Sytytyspanos
sytytetään tulilangalla tai sähköllä ja jatkopanoksiin
pannaan vain nalli. Kuta suurempi panos on, sitä
kauemmas se välittää räjähdyksen.
i räjähdyskappale välittää räjähdyksen 0,5 m päähän,
4 räjähdyskappaletta „ ,. 1,0 ,». „
" lf f f M ^ f 6 f t ff
W. E. T.
* Rääkkylä. 6,994 as. (1919).
Rödiger [rö-], Alexander (s. 1853),
suom.-ven. sotilas, kävi Haminan kadettikoulua ja tuli
upseeriksi 1872. R. toimi v:sta 1877
yleisesikunnassa ja otti osaa Turkin sotaan 1877-78
kapteenina, tuli everstiksi 1884 ja oli
yleisesikunta-akatemiassa professorina 1884-98, kenraalimajuri
1894, jalkaväenkenraali 1907; oli 1905-09
sotaministerinä ja tuli sitten valtakunnanneuvoston
jäseneksi; julkaissut huomattavia sotilashallintoa
ja organisatsionia koskevia teoksia.
Röisuo 1. R y ö s u o, ruots. Röjsjö, Pernajan
ja Liljendalin pitäjissä oleva suo 11. 11 km
Loviisan kaupungista luoteeseen, n. 60° 30’ pohj.
lev. ja 1° 8’ itään Helsingistä sekä n. 25 m yi.
merenp.; pinta-ala yli 900 ha. Suon itä- ja
keskiosat ovat rahkasuota, paikoin aukeata, paikoin
kituvaa mäntyä kasvavaa rämettä, luoteisosa ja
reunat mutasuota, koivu- tai sekametsää
kasvavaa korpea; syvyys 1,6 - yli 6 m:iin; pohja
enimmäkseen savea, paikoin hiekkaa. — Jo 1770
alkoi suon ojittaminen, mutta vasta 1900, jolloin
lähes 1/2 suosta (n. 500 ha) joutui Röjsjö a.-b:n
haltuun, edistyi sen ojittaminen ripeämmin. V.
1901 yhtiö rakennutti suolle polttoturvetehtaan
sekä kapearaiteisen rautatien suolta Kuggomin
asemalle Loviisan-Vesijärven radalle. V. 1919 yhtiö
möi suon Elektrometallurgiselle o.-y:lle, joka
aikoo sinne rakentaa tehtaan polttoturpeen
jalostamista varten. Suon on tutkinut Suomen
suo-viljelysyhdistys. [Suomen suoviljelysyhdistyksen
vuosikirja 1903.] H. W:n & K. J. V.
Röjsjö o.-y. ks. Röisuo, Täyd.
Rönnberg /-barj], Hanna (s. 1862), suom.
taidemaalari, kirjailija. R. on m. m. maalannut
maisema- ja kansanelämäkuvia Ahvenanmaalta.
Viime vuosina hän on etupäässä toiminut
sanomalehti- ja kaunokirjailijana; julkaissut 111. m.
„Från Alands skär" (1899), „Brovaktens
histo-rier" (1904, saanut valtion palkinnon) ja
„Bred-bolstad" (1907).
Rordam, Valdemar (s. 1872), tansk.
kirjailija, julkaissut m. m. runokokoelmat og
sky" (1895), „Tre strenge" (1897), „Dansk
tunge" (1901), „Kærlighedsdigte" (1903), „Ved
midsommertid" (1904), „Stumme strenge" (1906).
„Under aaben himmel" (1908), „Luft og land"
(1910), „Strid og strengeleg" (1912), „De sorte
nætter" (1913), „Duerne og kriget" (1915). R.
on sitäpaitsi tanskantanut Runebergin „Vänrikki
Stoolin tarinat" ja kirjoittanut tämän teoksen
tapaisen runosikermän „Den gamle kaptajn" (3
kokoelmaa, 1906-07, lyh. painos 1908), jonka
aiheet ovat otetut tansk.-saks. sodasta. R:n
varsinainen ala on lyriikka, mutta on hän kirjoittanut
runsaasti teoksia muissakin muodoissa. Niistä
mainittakoon kertovat runoelmat „Bjovulv"
(1899), „Gudrun Dyre" (1902) ja „Karneval"
(1903), proosakertomukset „Paa hojskole" (1898)
ja „Lykkelige barndom" (1915) ja näytelmät
„Gronlandsfærd" (1909) ja „Kampen mod Bäl"
(1914). [G. Brandes, „Samlede skrifter XV"
(1905) ja F. Böök, „Essayer och kritiker" (1913).]
Rösel von Rosenhof [rözol f o n rözanhöf], A u
gust Johann (1705-59), saks. pienoismaalaaja
ja hyönteistutkija, opiskeli aluksi eläinmaalausta
serkkunsa Wilhelm R:n johdolla, siirtyi sitten
Nürnbergin maalausakatemiaan, niissä harjoitti
etenkin vaskikaiverrusta ja miniatyyrimaalausta,
mutta antautui samalla vanhaan
lempiharrastukseensa, pienten eläinten, polyyppien, matojen,
mutta varsinkin hyönteisten yksityiskohtia
myöten mestarilliseen ja väsymättömään
tarkastamiseen ja piirtämiseen. Julkaisi vv. 1746, 1749
ja 1755 havaintonsa 3-osaisessa teoksessa
„Insektenbelustigungen", josta 4:s osa ilmestyi 1761
Kleemannin toimittamana. Taiteellinen
mestariteos on myös „Historia naturalis ranarum
nostra-tium" (1758). [Kleemann, elämäkerta (Allgem.
Deutsche Biographie, Bd. 29, 1889).] J. A. lf.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
