Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saalas ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
%
1033
Saalas—Sabatier
1034
Saalas, U u n i o (s. 1882), J. R. Sahlbergin
. (ks. t. VIII Os.) poika, hyönteistieteilijä, yliopp.
1902, fil. kand. 1908, fil. Iis. 1919, Helsingin
yliopiston hyönteistiet. museon assistentti 1919,
metsäentomologian dosentti 1919, tehnyt
tutkimusmatkoja Italiaan, Balkanin niemimaalle,
Egyptiin, Kaukaasiaan, Länsi-Turkestaniin, Syyriaan,
Palestiinaan, Vähään-Aasiaan, Ruijaan, Tanskaan
ja Ruotsiin. S:n tutkimukset koskevat pääasiassa
metsien vahinkohyönteisiä: „Die Fichtenkäfer
Finnlands I" (1917); „Kaarnakuoriaisista ja
niiden aiheuttamista vahingoista Suomen metsissä"
(1919, väitösk.). . K. J. V.
Saanto. Niitä eri tapoja, joilla omistusoikeus
lain mukaan saattaa syntyä, sanotaan
laillisiksi s:i k s i. Tavallisesti tehdään ero
alkuperäisten (originääristen) ja
johdannaisten (derivatiivisten) s:jen välillä.
Alkuperäinen on s., joka omistajalle perustaa
omistusoikeuden esineeseen riippumatta siitä, onko
kukaan muu ennen omistanut puheenaolevan
esineen vai ei, kuten pakkolunastus, valtaus, löytö
ja ylimuistoinen nautinta. Johdannaisille s:ille
ominaista on taas, että omistusoikeus niissä
siirtyy henkilöltä toiselle ja että jälkimäisen
omistusoikeus siis riippuu siitä, että edellinen todella
on esineen omistanut. Johdannaisia s.ja ovat
perintö, testamentti, n. s. luovutussopimukset ja
sukuunlunastus y. m. lunastusoikeudet sekä lahja.
M. R. P.
Saapponi (ven. zaponj), kosken niskaan,
kahden vastakkain sijaitsevan kopukan varaan
asetettu silta, jonka alitse „syötetään" tukkeja
koskeen.
* Saarenmaa. Suurvaltain sodassa saksalaiset
miehittivät S:n 21 p. lokak. 1917.
Saarensuo. S:ksi nimitetään huomattavaa
osaa laajasta suojaksosta, joka sijaitsee 62° 2’
pohj. lev. ja 5° 35’ itään Helsingistä, Pälkjärven
pitäjässä Kuopion lääniä, rautatien varrella
Mat-kaselän ja Pälkjärven asemien välillä.
Suojak-son pinta-ala on yli 2,500 ha S. on enimmäkseen
aukeaa tai harvaa kituvaa mäntyä kasvavaa
rahkasuota, turve pinnalta n. 1/2 m vahvuudelta
raakaa, syvempää enimmäkseen vahvasti mutaista,
paksuus syvimmistä kohdista 5-6 m. S. kuuluu
suureksi osaksi Suomen turveteollisuus o.-y:lie,
osaksi yksityisille maanomistajille. Suosta on vain
pieni alue viljeltyä. Voima- ja
polttoainetaloudel-lisen yhdistyksen toimittaman tutkimuksen
mukaan pitäisi siitä saataman n. 4 milj. tonnia
kuivaa polttoturvetta. S:n on tutkinut Suomen
suo-viljelysyhdistys. [Suomen suoviljelysylulistyksen
vuosikirja 1903.] IL W:n.
Saari Kalevalan-aineisissa runoissa on ollut
vaikea maantieteellisesti määritellä sen suureksi
kuvaillusta väkiluvusta (1,000 morsianta)
huolimatta. Kansanrunossa sanotaan Kaukomielen
S:lta lähtiessään purjehtineen „syvemmälle
Ruotsinmaata, keskelle Viron tasoa", josta päättäen se
on etsittävä joko Viron länsirannikolta
(Hiidenmaa tai Saarenmaa) taikka on sillä tarkoitettu
Ahvenanmaata. Jälkimäistä puoltaa Latvajärven
Ar hippa Perttusen esityksessä kirkkoharjun
näkyminen, mikä ei sovellu Saarenmaahan, jossa
pakanuus vallitsi kauemmin kuin Suomessa. Ahti
Saarelaisen esiintyminen sekä S:n kuninkaana
että Luotolan (s. o. Länsi-Suomen saariston) hai
litsijana lähentää molempia paikkoja toisiinsa.
Lisäksi tulee kilpakosintarunossa S:n mainitse
niinen Simasalon ohella; sitä vastaa
ahvenanmaalainen saari Simskäla, jonka vanhempi kir
joitusmuoto on Syinesala, -Simesiela.
[Juhlajulkaisu E. G. Paimenin 70-vuotispäiväksi, siv. 7-i 1.]
K. K.
Saari. Uusi seurakunta, joka valtioneuvoston
päät. 9 p:ltä tammik. 1920 on määrätty
perustettavaksi osasta Parikkalan pitäjää.
Seurakuntaan tulevat kuulumaan Haukkakylä, Kerusmaa,
Kirjavala, Mikkolan niemi, Saarenkylä, Tyrjän
kirkon puoli sekä osia Rasvaniemen ja Joensuun
kylistä. — Kirkko tulee rakennettavaksi
Saarenkylään. K. J. V.
^Saarijärvi. 9,812 as. (1919). Tarvaalan
maanviljelys-, karjanhoito- ja kotitalouskoulut
(vn-meksimain. avattu 1920). — Osuusmeijeri.
Pohjoismaiden yhdyspankin haarakonttori. —
Kirkon piirustukset on tehnyt. C. L. Engel,
alttaritaulun „Kristuksen kirkastaminen" on maalannut
Alexandra Såltin 1911. K. J. V.
Saarinen, Juho (1846-1920), suom.
kirkonmies, vihittiin papiksi 1871, siirtyi Pietarin
hiippakuntaan 1875, toimi kirkkoherrana
Spankko-vassa ja Lempäälässä, tuli Lyysin
lääninrovastiksi 1896, mutta karkoitettiin sieltä
„vahingollisen vaikutuksen vuoksi suomalaisen väestön
keskuudessa" ja toimi sen jälkeen komministerinä
Pietarin suom. seurakunnassa v:een 1918, jolloin
oli pakotettu muuttamaan Suomeen. Kirjoitti
„Muistelmia lapsuuden ajoilta ja kouluvuosilta"
(1920). E. K-a.
* Saastamoinen. 1. Herman S., kuoli 1920.
2. Armas Herman S. (s. 1886), edellisen
poika, liikemies, diplomaatti; yliopp. 1905; oli
Suomen lähettiläänä Kööpenhaminassa 1918-19
ja Yhdysvalloissa 1920-21; otti alusta pitäen osaa
itsenäisyysliikkeeseen ja vapaussotaan.
Sabatier [-tjè’], Paul (s. 1854), ransk.
kemisti, tuli dosentiksi Bordeaux’hon 1883 ja
kemian professoriksi Toulousen yliopistoon 1884.
S:n tutkimukset koskevat metallien
rikkiylulis-tyksiä (väitöskirja: „Sur les sulfures
inétalli-ques", 1880), vaskiyhdistyksiä,
absorptsionispekt-rejä, kloori-, bromi-, fosfori- ja hopeayhdistyksiä
sekä maanviljelyskemiaa (,,Legons élémentaires de
chimie agricole", 1890). S:n huomatuimmat
tutkimukset liikkuvat kuitenkin orgaanisen kemian
alalla. Mainittakoon vain S:n yhdessä oppilaansa
Senderensin kanssa suorittamat vedyn
katalyyttista addeerausta koskevat tutkimukset, jotka
on voitu soveltaa rasvojen hydreerausteollisuuteen
(ks. Hydreeraus, Täyd.). Katalyysia
koskevat tieteelliset tutkimuksensa on S. koonnut
teokseen: „Die Katalyse in der organischen Chemie"
(1914); sai Nobel-palkinnon yhdessä Senderensin
kanssa 1912. E. S. T.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
