Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sakari Sakarinpoika ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1039
Saksa
1040
tuksen rauhantarjous, Saksan heikkouden
ilmaukseksi. Jo lokak. 1917 Michaëlis sai eronsa.
Marrask. nimitettiin valtakunnankansleriksi Baierin
ministeripresidentti, katoliseen
centrum-puoluee-seen kuuluva kreivi v. Hertling. Tämä oli sitä
ennen sopinut suurimpain puolueiden kanssa
ohjelmasta, jota hän oli noudattava. Sopimuksen
mukaan oli m. m. perustettava työväenkamareja
ja työväen liittoutumisvapaus oli turvattava.
Lisäksi Hertlingin rinnalle asettuivat eräät
puolueiden luottamusmiehet. Sijaiskansleriksi tuli
edistysmieliseen kansanpuolueeseen kuuluva F. v.
Payer ja Preussin valtioministeriön
varapresidentiksi kansallisvapaamielinen Friedberg. Näin oli
„parlamenttiseeraus" pantu alulle.
S:n kansa ja hallitus toivoivat edelleen
voivansa onnellisesti suoriutua sodasta, huolimatta
siitä että S. oli saanut uuden mahtavan vihollisen
Yhdysvalloista. Vaikka Venäjä oli 1918 pakotettu
Brest-Litovskin rauhaan, alkoi tämä luottamus
kuitenkin johtavissa piireissä ilmeisesti horjua
v:n 1918 kuluessa. Sukellusvenesota, josta oli
toivottu paljon, ei näyttänyt kaikista
suurenmoisista saavutuksista huolimatta vievän
ratkaiseviin tuloksiin. Kesäk. 1918 lausuikin
ulkoasiain-valtiosihteeri Kühlmann valtiopäivillä
mielipiteenään, että sotaa ei voitaisi saada sotilaallisilla
ratkaisuilla loppumaan. Tämä puhe vaikutti
masentavasti, ja heinäk. Kühlmann sai eronsa.
Hänen sijalleen tuli amiraali v. Hintze. Samaan
aikaan alkoi länsirintamalla Yhdysvaltain
tehokkaasti avustama suuri ympärysvaltain rynnistys,
jota saksalaiset eivät jaksaneet pysäyttää. Idässä
alkoi Turkin ja Bulgaarian sotilaallinen asema
horjua. Syyskuun lopulla viimemainittu pyysi
aselepoa. Vasemmistopuolueet saivat vakavasta
tilanteesta aihetta entistä jyrkemmin vaatia, että
parlamenttaarinen järjestelmä oli heti saatettava
voimaan. Valtakunnankansleri Hertling ei ollut
tähän taipuvainen, vaan pyysi eronsa, mikä
hänelle myönnettiinkin 30 p. syysk. Hänen
seuraajaksensa tuli lokakuun alkupäivinä Badenin
prinssi Max, joka nautti suurta arvonantoa
laajoissa piireissä, myöskin sosialistien
keskuudessa. Prinssi muodosti nyt uuden hallituksen,
johon rupesi jäseniksi joukko eri puolueiden
edustajia, centrum-puolueesta m. m. Erzberger,
sosiaalidemokraateista Scheidemann ja Bauer,
ulkoasiainministeriksi entinen siirtomaaministeri
Solf ja ulkoasiain alivaltiosihteeriksi sosialisti
David. Valtakunnankanslerin tehtävänä oli
toiselta puolen panna toimeen keisarivallan rajoitus
ja parlamenttaarinen järjestelmä, toiselta puolen
saada aikaan rauha vihollisten kanssa. Hän ei
Kuitenkaan tarkoittanut, että S:n piti ilman
muuta antautua vihollistensa armoille. Mutta jo
lokak. 1 p:nä ylin sotapäällystö viittaamalla
siihen, että asema rintamalla oli epätoivoinen, vaati,
että aselepoa oli heti pyydettävä. Tosin
sotilasjohdon taholta viikkoa myöhemmin ilmoitettiin,
että se oli arvostellut asfemaa liian pessimistisesti,
mutta sitä ennen, 4 p. lokak., prinssi Max jo oli
lähettänyt presidentti Wilsonille nootin, jossa
hän pyysi rauhanneuvottelujen aloittamista
Wilsonin ,,14 kohdan" perusteella ja aselevon
solmia-mista heti. Tämän jälkeen alkoi S:lle
nöyryyttävä noottien vaihto, jota jatkui kuukauden ajan
ja jossa vihollisten puolelta m. m. huomautettiin,
etteivät he voineet ryhtyä neuvotteluihin keisa-
rista riippuvan hallituksn kanssa. Lokakuun
lopulla myöskin Turkki ja Itävalta-Unkari pyysivät
rauhaa. Marraskuun 9 p. liittoutuneet
ilmoittivat aselepoehtonsa, jotka olivat hirvittävän
ankarat. Niiden mukaan saksalaisten oli 14 päivän
kuluessa poistuttava Ranskasta, Belgiasta ja
Elsass-Lothringenista. Myöskin Reinin vasen
ranta oli määräajan kuluessa tyhjennettävä
sotaväestä. Liittolaisille oli luovutettava 5,000 tykkiä
ynnä suunnaton määrä muita aseita, vedenalaisia,
vetureita, rautatie- ja voimavaunuja. Saarto oli
jatkuva j. n. e. S:n hallitus katsoi olevansa
pakotettu suostumaan näihin ehtoihin, ja
marraskuun 11 p. allekirjoitettiin aseleposopimus
Com-piègnen metsässä.
S:n sisällisissä oloissa tapahtui sillä välin
suuria muutoksia. Prinssi Max ryhtyi täydellä
todella panemaan toimeen S:n valtiolaitoksen
parla-menttariseerausta. Keisari oli saava samanlaisen
aseman kuin Englannin kuninkaalla oli. Nämä
uudistussuunnitelmat tulivat kuitenkin liian
myöhään. Kun S:n kansalle kävi selväksi, että sota
oli menetetty, valtasi sen äkkiä rauhanhalu, joka
oli yhtä kiihkeä kuin v:n 1914 sotainnostus.
Rauha oli saatava aikaan, ja jos keisarin
persoona oli sen tiellä, oli hänen väistyttävä. Se
tyytymättömyys vanhaan järjestelmään, jota oli
olemassa varsinkin työväen piireissä, puhkesi nyt
voimakkaasti ilmoille. Riippumattomat sosialistit
käyttivät häikäilemättömästi hyväksensä
tilannetta, ja pian esiintyi kumouksellista liikettä eri
osissa S: aa. Alkunsa se sai sotalaivastossa.
Lokak. 30 p:nä valtamerilaivaston miehistö
kieltäytyi noudattamasta sille annettua
merellelähtö-käskyä, ja kun tämän johdosta ryhdyttiin
vangitsemaan kapinallisia matruuseja, nousi meri väki
Kielissä kapinaan, otti valtamerilaivaston
haltuunsa ja asetti sotamiesneuvostoja. Seuraavina
päivinä kumouksellinen liike levisi Hampuriin.
Lyypekkiin, Bremeniin ja pian myöskin
sisämaahan: Hannoveriin, Kölniin, Leipzigiin ynnä
muualle. Sotaväen rinnalla alkoi työväki näytellä
siinä yhä tärkeämpää, lopulta varsinaista
pääosaa. Jo marrask. 8 p. huudettiin Münchenissä
tasavalta ja kuningasperhe karkoitettiin.
Sosiaalidemokraattien johtajat vaativat myöskin
keisaria luopumaan. Sittenkuin Berliinikin marrask.
9 p:nä oli joutunut vallankumouksellisten käsiin,
antoi prinssi Max sam. p:nä omavaltaisesti
ilmoittaa, että keisari ja kruununprinssi olivat
luopuneet valtaistuimesta. Keisari, joka olisi
tahtonut luopua vain keisariudesta, mutta pysyä
Preussin kuninkaana, pakeni länsirintamalta
Amerongenin linnaan Hollantiin, johon maahan
kruununprinssikin asettui. Marraskuun kuluessa
luopuivat kaikkien yksityisvaltioidenkin
hallitsijat valtaistuimistaan.
Marrask. 9 p:nä hajosi myöskin prinssi Maxin
muodostama hallitus, ja prinssi luovutti
valta-kunnankanslerintoimen sosialisti Ebertille.
Valta oli nyt sosiaalidemokraattien käsissä.
Oikeisto- 1. enemmistösosialistien ja
riippumattomien kesken saatiin aikaan sopimus, ja Saksa
julistettiin tasavallaksi. Marrask. 10 p:nä
molemmat ryhmät muodostivat väliaikaisen
hallituksen, jonka jäseninä olivat enemmistösosialistit
Ebert, Scheidemann, Landsberg, riippumattomat
Haase, Dittmann, Barth, ja joka otti nimekseen
„kansanvaltuutettujen neuvosto". Sen alaisina
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
