Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saksa ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1011
Saksa
1042
toimi joukko enimmäkseen porvarillisia
ammattiministerejä, m. m. ulkoasiainministerinä Solf.
Uuden hallituksen ensimäinen toimi oli yleinen
armahdusjulistus. Sillä välin oli pitkin
valtakuntaa perustettu työ- ja sotamiesneuvostoja, ja
Berliinin neuvostojen toimeenpanoneuvosto
esiintyi alussa hallituksen toiminnan ylimpänä
valvojana. Sosialististen ryhmäin välinen sopu ei
kuitenkaan kestänyt kauan, sillä enemmistösosialistit
halusivat saada aikaan todellisen kansanvallan,
riippumattomat tavoittelivat köyhälistön
diktatuuria. Sitä vaati varsinkin Liebknechtin johtama
äärimäiskantainen spartakusryhmä, joka sai yhä
enemmän jalansijaa riippumattomien
keskuudessa. Jouluk. 16-20 p. pidetyssä työ-ja
sotamiesneuvostojen valtakunnankonferenssissa
törmäsivät eri suunnat jyrkästi vastakkain. Kokouksen
enemmistönä olevat oikeistososialistit päättivät,
että oli kutsuttava kokoon perustuslakiasäätävä
kansalliskokous ja että vaalit oli toimitettava
19 p:nä tammikuuta. Estääkseen tämän
päätöksen toimeenpanon spartakistit saivat
keisarillisessa linnassa olevat matruusit jouluk. 23 p.
asettumaan hallitusta vastaan. Seuraavina päivinä
käytiin verisiä katutaisteluita, minkä jälkeen
riippumattomat jouluk. 29 p:nä erosivat hallituksesta,
johon heidän tilalleen astuivat enemmistösosialistit
N os ke ja Wissel. Tammik. 5 p:nä 1919
riippumattomat ja spartakistit aloittivat Berliinissä
uuden kapinan, jonka vasta 12 p:nä sam. kuuta
sai lopullisesti kukistetuksi sotaministeri Noske.
Tammik. 19 p:nä 1919 toimitettiin suhteellista
vaalitapaa noudattaen kansalliskokouksen vaalit,
joihin saivat ottaa osaa kaikki 20 vuotta
täyttäneet miehet ja naiset. Valituista 421 edustajasta
oli lähes puolet, 185, sosiaalidemokraatteja (näistä
riippumattomia ainoastaan 22) ; porvarillisista
puolueista olivat vahvimmat kristillinen
kansanpuolue (centrum) 88, saks. demokraatit
(edistysmielinen kansanpuolue ja suuri osa
kansallis-vapaamielisiä) 75, saks.-kansallinen kansanpuolue
(vanhoilliset) 42, saks. kansanpuolue
(kansallis-vapaamieliset) 21. Kansalliskokous kokoontui
Weimariin 6 p:nä helmik. Sam. kuun 11 p:nä
kokous valitsi väliaikaiseksi
valtakunnanpresi-dentiksi sosialisti Ebertin. Seur. p:nä
sosialisti Scheidemann muodosti uuden
ministeristön, jossa sosialistien rinnalla oli myöskin
demokraatteja ja centrum-puolueen miehiä. Sen
jäsenistä mainittakoon puolustusministeri Noske
(sos.), ulkoasiainministeri kreivi v.
Brockdorff-Rantzau (dem.) ja salkuton ministeri Erzberger
(centr.). Jo sitä ennen, helmik. 10p:nä, oli
hyväksytty toistaiseksi n. s. hätävaltiosääntö
(Notverfassung) ja heinäk. 31 p:nä hyväksyttiin
uusi valtiosääntö (Reichsverfassung). Sen
mukaan S:n valtakunta on tasavalta. Valtakunnan
lainsäädäntö ulotetaan sellaisillekin aloille, jotka
entisen valtiosäännön mukaan kuuluivat
yksityis-valtioiden piiriin. Viimemainituilla, joille annetaan
nimitys „maat" (Länder), tulee myöskin olla
tasavaltainen hallitusmuoto, ja niiden eduskunnat on
valittava yleisellä, yhtäläisellä äänioikeudella
suhteellista vaalitapaa noudattaen. Valtakunnan
valtiopäiville saavat samaten valita edustajia
kaikki 20 vuotta täyttäneet miehet ja naiset.
Valtakunnanpresidentin valitsee koko S:n kansa;
vaalikelpoinen on jokainen 35 vuotta täyttänyt
saksalainen. Presidentin virka-aika kestää 7 v.
| Sama henkilö voidaan valita uudestaan.
Valtiopäiväin aloitteesta, jolloin vaaditaan 2/3:n
enemmistö, voidaan presidentti erottaa
kansanäänestyksellä. Entistä liittoneuvostoa vastaa
valtakunnanneuvosto, joka edustaa eri maita. Siinä on
jokaisella maalla vähintään yksi ääni.
Suuremmissa maissa tulee miljoonaa asukasta kohti yksi
ääni; millään maalla ei saa olla käytettävänään
enempää kuin koko äänimäärästä. Saksalaisen
Itävallan edustajilla piti olla, siksi kunnes se oli
liittynyt valtakuntaan, oikeus olla neuvottelevina
jäseninä. Tämä määräys oli kuitenkin
ympärys-valtain vaatimuksesta julistettava mitättömäksi.
Valtiopäiväin päättämiä lakeja vastaan
valtakunnanneuvosto saattaa panna vastalauseen.
Valtiopäiväin on siinä tapauksessa tehtävä uusi
päätös. Jos ei nytkään saada aikaan yksimielisyyttä,
voi presidentti alistaa asian kansanäänestykseen.
Jos presidentti ei käytä tätä oikeuttaan, ei laki
astu voimaan. Kansanäänestys voi tulla
kysymykseen eräissä muissakin tapauksissa.
Valtiosäännössä ilmenee selvästi pyrkimys muodostaa
S:sta entistä suuremmassa määrässä
kokonais-valtio ja rajoittaa yksityisvaltioiden, maiden,
oikeuksia. Toisena valtiosäännön
luonteenomaisena piirteenä voi pitää sitä „sosialismia", joka
tulee esiin eräissä talouselämän järjestelyä
koskevissa pykälissä. M. m. säädetään: „Omaisuus
velvoittaa. Sen käytön tulee samalla olla
palvelusta yhteiseksi hyväksi. Maaperän jako ja
nautinta on valtion valvonnan alainen, jotta
väärinkäyttö estettäisiin ja kaikille saksalaisille
taattaisiin terveellinen asunto. Valtakunta saattaa
muuttaa yhteisomaisuudeksi
yhteiskunnallistu-tettaviksi sopivia yksityisiä talousyrityksiä.
Työväen etujen valvomiseksi on perustettava
liiketyö-läisneuvostoja, piirityöläisneuvosto ja ja
valta-kunnantyöläisneuvosto".
Huhtik. 18 p. 1919 S. sai kutsun ottaa osaa
rauhanneuvotteluihin. Toukok. 7 p. S:lie
esitettiin rauhanehdot, joiden ankaruus herätti kauhua
S:n ulkopuolellakin. S:n valtuutettujen, joista
ensimäinen oli ulkoasiainministeri
Brock-d o r f f-R a n t z a u, onnistui saada aikaan
ainoastaan muutamia pieniä lievennyksiä. Kun
nu-nisteripresidentti Scheidemann ja hallituksen
demokraattiseen puolueeseen kuuluvat jäsenet eivät
katsoneet voivansa hyväksyä rauhanehtoja, erosi
hallitus 20 p. kesäk. Seur. p:nä sosialisti Bauer
muodosti oikeistososialisteista ja
centrum-puo-lueesta uuden hallituksen, jonka muista jäsenistä
mainittakoon ulkoasiainministeri Müller (sos.).
puolustusministeri Noske ja raha-asiainministeri
Erzberger. Kesäk. 28 p:nä rauha allekirjoitettiin
Versaillesin peilisalissa. Rauhanehdoista
mainittakoon: S:n oli luovutettava Ranskalle
Elsass-Lothringen, Puolalle melkein koko Posen ja
Länsi-Preussi sekä lounainen osa Itä-Preussia
(sitäpaitsi oli eräiden Itä- ja Länsi-Preussin piirien
S:aan tai Puolaan kuuluminen päätettävä
kansanäänestyksellä, samaten Ylä-Sleesian kohtalo,
lukuunottamatta pientä maakaistaletta, joka oli
luovutettava Tsekkoslovakialle) ; liittoutuneille oli
an-j nettava Memelin ympärillä oleva alue ja
perustettavalle Danzigin vapaakaupungille tämä
kaupunki ympäristöineen. Eupenin ja Malmedyn
piireissä oli kansanäänestyksellä päätettävä
Belgiaan tai S:aan kuuluminen, samaten
Pohjois-Slesvigissä Tanskaan tai S:aan kuuluminen. Liit-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
