Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saksalainen demokraattinen puolue ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1045
Saksalainen demokraattinen puolue—Saksan Lounais-Afrikka
1040
entiset ministerit Wirth ja Gessler; uusista
mainittakoon ulkoasiainministeri Simons ja
kulkulai-tosministeri, kenraali Gröner.
Heinäk. 5 p:nä alkoi Span konferenssi, jossa
S:aa edustivat Fehrenbach ja Simons ja jossa
pääasiallisesti neuvoteltiin S:n aseistariisumisesta ja
S:n kuukausittain luovutettavasta liiilimäärästä.
Aseiden luovuttamiseen ja sotajoukon
lukumäärän vähentämiseen nähden S:lie myönnettiin
lykkäystä muutamaksi kuukaudeksi. Tästä asiasta
vaihdettiin nootteja ja rettelöitiin sitten vielä
kauan tämän ja seuraavan vuoden aikana.
Heinäk. 30 p:nä hyväksyttiin laki, joka lakkautti
yleisen asevelvollisuuden. Hiilikysymyksessä
päästiin Spassa siihen tulokseen, että S. luovuttaisi
kuukausittain 2,000,000 tonnia hiiliä. — Heinäk.
11 p:nä Itä- ja Länsi-Preussissa (Allensteinissa ja
Marienwerderissa) toimeenpantu kansanäänestys
päättyi S:n eduksi. Eupenin ja Malmedyn
piireissä sensijaan uhkauksilla pelotettu saks. väestö
heinäk. 24 p:nä äänesti Belgiaan yhtymisen
puolesta. Marrask. 1920 myönnettiin Ylä-Sleesialle
autonomia.
Versaillesin rauhankirjan mukaan S:n
suoritettava vahingonkorvaus oli määrättävä ennen
toukokuun 1 päivää 1921. Tammik. pidetyssä
Pariisin konferenssissa liittoutuneet määräsivät
korvaussumman 226 miljardiksi kultamarkaksi, mikä
summa oli suoritettava vuotuismaksuilla 42 v:n
kuluessa. Lontoon konferenssissa, joka pidettiin
maaliskuun alussa, saksalaiset, joiden
päävaltuutettuna oli ulkoasiainministeri Simons, esittivät
vastaehdotuksen, jonka liittoutuneet heti
hylkäsivät. Kun S:n valtuutetut eivät katsoneet
voivansa ilman muuta hyväksyä liittoutuneiden
vaatimuksia, ryhtyivät nämä heti
rankaisutoimenpiteisiin. Düsseldorf, Duisburg ja Ruhrort
miehitettiin, Reinin-maakunta erotettiin tullirajalla muusta
S:sta ja Englannissa ja Ranskassa määrättiin
saksalaisille tavaroille 50 %:n vero. Huhtikuun
loppupuolella S. teki liittoutuneille uuden ehdotuksen,
joka ei sekään saavuttanut näiden hyväksymistä.
Toukokuun 4 p:nä ympärysvaltain Lontooseen
kokoontuneet valtuutetut sopivat S: lie
määrättävistä ehdoista. Uhkavaatimuksena oli S:lie
esitettävä, että ellei se viimeistään toukokuun 12
p:nä ollut suostunut liittoutuneiden vaatimuksiin
vahingonkorvaukseen, aseista riisumiseen y. m.
nähden, oli Ruhrin alue miehitettävä ja
ryhdyttävä muihinkin sotilaallisiin toimenpiteisiin. S:n
kokonaisvelka määrättiin 6.600 miljoonaksi
punnaksi (132 miljardiksi kultamarkaksi) 5 %:n
korkoa antavina obligatsioneina. Saksan oli vuosittain
maksettava 100 miljoonaa puntaa sekä 26 %
vientinsä arvosta. Uhkavaatimuksesta oli
seurauksena Fehrenbachiri hallituksen kukistuminen.
Toukok. 10 p:nä raha-asiainministeri Wirth
muodosti uuden ministeristön, jonka jäsenet
kuuluivat centrum-puolueeseen, oikeistososialisteihin
ja demokraatteihin. Valtiopäiväin enemmistö ja
uusi hallitus alistuivat liittoutuneiden
uhkavaatimukseen.
Edellä esitetyn ulkonaisen ahdingon lisäksi S:n
oli samaan aikaan kestettävä suuria sisällisiäkin
vaikeuksia. Maaliskuun loppupuolella 1921
puhkesi varsinkin Keski-S:ssa lakkoja ja syntyi
kommunistien toimeenpanemia levottomuuksia,
joiden keskuksena olivat Eislebenin, Mansfeldin
ja Hallen seudut. Ne saatiin vasta verisillä tais-
teluilla tukahutetuiksi. Vielä suurempaa häiriötä
aikaansai Ylä-Sleesian kysymys. Maalisk. 20 p:nä
toimeenpannussa kansanäänestyksessä väestön
enemmistö (n. 60 %) ilmoitti haluavansa pysyä
S:n yhteydessä. Tästä tuloksesta katkeroituneina
puolalaiset kiihkoilijat Korfantyn johdolla ja
Puolan kannatuksella toukokuun alussa valtasivat
Ylä-Sleesian eteläosan (teollisuusalueen, Rybnikin
y. m.). Kapinalliset eivät hätyyttäneet ainoastaan
saksalaisia, vaan myöskin ympärysvaltain
miehitysjoukkoja, joista varsinkin italialaiset kärsivät
melkoisen mieshukan. Ylä-Sleesian kysymys
jätettiin lopulta Kansainliiton neuvoston
päätettäväksi. Neuvosto ratkaisi lokak. 1921 asian niin,
että Puolalle luovutettiin äänestysalueen itäiset ja
kaakkoiset osat, s. o. Ylä-Sleesian arvokkain alue.
ks. Y 1 ä - S 1 e e s i a, Täyd.
Yksityisvaltiofrf Länder). Baden.
Suurherttua Friedrich II luopui 1918, jolloin Badenista
tuli tasavalta. V. 1919 hyväksyttiin uusi
valtiosääntö. Sen mukaan lainsäädäntö- ja
toimeenpanovalta on (4 v:ksi valituilla) maapäivillä,
jotka valitsevat ministeristön ja sen keskuudesta
1 v:ksi presidentin. — B a i e r i.
Mielenvikainen kuningas Otto erotettiin 1913 valtaistuimelta,
jolle nousi v:sta 1912 hallituksen hoitajana ollut
prinssi Ludvik. Tämä oli kuninkaana 8 p:ään
marrask. 1918, jolloin Baieri huudettiin
tasavallaksi. Vallankumouksen jälkeen hallitusta johti
sosialistinen kirjailija Kurt Eisner, joka
murhattiin 21 p. helmik. 1919.
Sosiaalidemokraatti H o f f m a n n muodosti uuden
ministeristön. Huhtik. 7 p:nä 1919 perustettiin
Münehe-niin neuvostodiktatuuri, joka kukistettiin jo
toukok. 1 p. Elok. 14 p. 1919 maapäivät
hyväksyivät uuden valtiosäännön. V. 1920 Koburg
liitettiin kansanäänestyksen johdosta Baieriin.
Kap-pin maalisk. 1920 Berliinissä yrittämän
vallankaappauksen johdosta Hoffmannin hallitus luopui,
ja v. Kahr muodosti porvarillisen ministeristön.
Preussi, Saksi, Württemberg ks. n.
Täyd. J. F.
Saksalainen demokraattinen puolue,
marrask. 1918 perustettu vapaamielinen puolue,
muodostui entisistä vapaamielisistä ja
kansallisvapaa-mielisten vasemmasta siivestä.
Saksalainen kansanpuolue muodostui
Strese-mannin johdolla vallankumouksen jälkeen 1918
niistä kansallisvapaamielisistä, jotka eivät
liittyneet saks. demokraatteihin tai
saksalaiskansalli-1 seen kansanpuolueeseen.
Saksalaiskansallinen kansanpuolue muo
dostui Saksan vallankumouksen puhjettua 1918
saks.-vanhoillisesta puolueesta,
kansallisvapaamie-listen oikeasta siivestä y. m. oikeistopiireistä.
*Saksan Itä-Afrikka. Suurvaltain sodassa
valtasivat englantilais-belgialais-portugalilaiset
joukot S. I.-A:n 1916-17. Saksalaisten
joukkojen päällikkönä toimi v. Lettow-Vorbeek (ks. t.
Täyd.). S. I. A. joutui Versaillesin rauhan
perusteella 1919 liittoutuneille. [v. Lettow-Vorbeek,
,,Meine Erinnerungen aus Deutsch-Ostafrika";
Schnee, ,,Deutsch-Ost.afrika im Weltkriege".]
♦Saksan Lounais-Afrikka. Sittenkuin
Etelä-Afrikan Unionin joukot olivat heinäk. 1915
vallanneet tämän alueen, oli se mainitun Unionin
hallinnossa nimellä
„Southwest-Africa-Protecto-rate"; v:sta 1919, jolloin Saksan oli se
luovutettava, ollut Kansainliiton ylivallan alaisena.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
