Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Simons ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1001
Sinetti
1092
i.
7.
2.
4-
6.
S.
10.
11
/. Suomen herttuan Valdemarin sinetti (1307). 2. Turun
tuomiokapitulin sinetti (1440). 3. Laamanni Kl.ius Flemingin
sinetti (1405). 4. Aatelismies Olavi Kirveen sinetti (1468).
5. Turun kaupungin sinetti (1476). 6. Viipurin kaupungin
sinetti (1448). 7. Uudenmaan maakunnan sim-tti (1326). 8.
Turun linnanpäallikön Lyder van Kyren sinetti (1315). 9 ja
10. Turun piispan Johanneksen sinetti ja vastasinetti (1286).
11. Turun luostarin sinetti (1450).
kuljetukseen toisen maan kautta. Tällä tavoin
käytettynä oli s. suorastaan asiakirjan veroinen
ja sen sijassa.
Ruotsissa ovat vanhimmat kuningas- ja arkki
-piispa-s:t 1160-luvulta; piispojen, apottien ja
aatelisten s:ejä tunnetaan 1200-luvun alulta
alkaen ja sen lopulta on jo kaupunki- ja
porvaris-s:ejäkin, kun taas inaakunta-s:ejä on vasta
1300-luvun alulta.
Suomen vanhimpia s:ejä ovat: Suomen
herttuan Pentti Birgerinpojan v.lta 1283, piispa
Björn I: n v:lta 1253, Turun tuomiokapitulin
v:lta 1332, pappien alkaen v-.sta 1309 (Kaarinan
kirkkoherra Jaakko), ritarien ja aatelisten
alkaen v:sta 1297 (Berthold, Hämeenlinnan vouti),
maakuntain v:lta 1326, kaupunkien alkaen v:sta
1309 (Turku) ja aatelittomien alkaen v:sta 1380
(Pietari Ahvenanmaalainen) j. n. e.
S:ejä tarkastaessa huomaa pian saman s:n
käyttäjän käyttäneen useampiakin leimasimia
sekä eri aikoina että samaankin aikaan.
Edellisessä tapauksessa ovat s:n muuttamisen
aiheuttaneet milloin muutokset s:n käyttäjän julkisess;«
asemassa, milloin muutokset, jotka ovat
henkilö-tai yksityiskohtaista laatua, milloin taas tyyli
tai makuseikat j. n. e. Jälkimäisessä tapauksessa
on eri leimasinta käytetty s:ejä leimatessa
erilaatuiseen aineeseen (esim. metalliin ja vahaan),
sekä s:eihin käyttäjän toiminnan eri aloja tai
tärkeydeltään eri arvoisia kirjelmiä varten.
Vii-meksimainitussa tapauksessa olivat käytetyt s:t
usein eri kokoakin, jolloin suurempaa s:iä on
käytetty tärkeämpiä ja pienempää vähemmän
tärkeitä kirjeitä varten. Erikseen ansaitsee
mainitsemista n. s. vasta- 1. kontra-s:n käyttö,
joka painettiin vastakkaiselle puolelle varsinaisen
s: n kohdalle yhä suuremmaksi takeeksi s:n
väärentämättömyydestä. Vasta-s. oli kooltaan
useimmiten tavallista s:iä pienempi ja sen liitti
asiakirjaan viranomainen itse tai hänen
sihtee-rinsä, kun taas tavallinen s. leimattiin
viranomaisen kansliassa. Vasta-s:iä käytti sen omistaja
toisinaan myös yksin vähemmän tärkeissä tai
yksityisluontoisemmissa asioissa.
S: 11 aineena käytettiin metallia (lyijyä,
kultaa), vahaa, lakkaa, taikinaa (öylättiä) tai
paperia. Metalliin tehtiin n. s. bulla-s:t, joita
111. m. paavin kanslia käytti. Kultaan tehtyjä
bulla-s:ejä tavataan tärkeimmissä hallitsi jäin
asiakirjoissa. Vaha sit olivat vanhempina aikoina
tavallisimmat ja vahaa käytettiin niihin
värittömänä tai punaiseksi, vihreäksi tai mustaksi
värjättynä. Joskus on saman s:n keskus toista
väriä kuin reunus. Lakka- ja öylätti-s:t
tulivat käytäntöön vasta 1500-luvulla, paperi-s:t
myöhemmin. S:n muoto vaihtelee niinikään
melkoisesti: niitä on ympyriäisiä, pyörösoikeita,
suipposoikeita (muoto tavallinen hengellisten
s:eissä), kolmion-, kilven-, päärynän-, neliön-,
vinoneliön-, suorakaiteen-, kolmi- ja nelilehden
muotoisia, monikulmaisia sekä useampia
mainittuja muotoja yhdistämällä muodostettuja.
Leimasin tehtiin tavallisesti metalliin, usein myös
kiveen, varsinkin erilaisiin jalokiviin, joskus
myös norsunluuhun tai erilaisiin lujempiin
puu-lajeihin. Kaksipuolisiin s:eihin, joita hallitsijat
joskus käyttivät, tarvittiin kaksi leimasinta.
S: 11 sisällössä erotetaan keskus ja sitä ym-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
