Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Spitzner ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1131
Stauning—Steiner
1132
kateenkorvarauhasen (thymus) liian vahvasta
kehityksestä; s. cpilepticus, vaikea
kaatuvatauti-tila, jossa kohtaukset seuraavat miltei
välittömästi toisiaan. Y. K.
Stauning, Thorvald August
Mari-nus (s. 1873), tansk. sosialistinen politikko. S.
esiintyi jo aikaisin sosialistisena agitaattorina
ja työväenjärjestöjen toimimiehenä; v.sta 1906
folketingin jäsen ja v:sta 1910
sosiaalidemokraattisen valtiopäiväryhmän puheenjohtaja.
Syysk. 1916 hän tuli salkuttomaksi ministeriksi
Zahlen ministeristöön, ollen ensimäinen
sosialistinen ministeri Skandinaavian maissa. Kesällä
1917 S. otti osaa hollantilaisten ja
pohjoismaisten sosialistien toimeenpanemaan
kansainväliseen sosialistikonferenssiin, jonka tarkoituksena
oli rauhanneuvottelujen alkamisen
jouduttaminen. F-
Stauri, Rasmus Eriksen (s. 1867), norj.
koulumies, perusti 1902 Vikiin
(Gudbrands-daleniiu) oman kansanopiston, jonka hän 1915
siirsi Hundorp nimiselle tilalleen Etelä-Froniin.
Julkaissut: „Folkehogskulen i Danmark, Norge,
Sverige og Finland" ’ (1910), „Gudbrandsdalens
" folkehogskule 1902-12" (1912).
Stave [-ä-], Erik Erikson (s. 1857),
ruots. teologi, tuli 1900 raamatunselitysopin
professoriksi Upsalan yliopistoon ja 1917
tuomiorovastiksi. S. edustaa vapaamielistä suuntaa.
Teoksia: „Daniels bok" (1894), „Parsismus und
Judenthum" (1900), „Inledning tili gamla
tes-tamentets kanoniska skrifter" (1912), „Israels
historia" (1916). E. K-a.
Stavenhagen [stäfonhägon], Willibald
(s. 1859), saks. sotilaskirjailija, tuli 1877
upseeriksi insinööri- ja pionieerijoukkoihin, erosi
sotapalveluksesta kapteenina 1895. Julkaisuja:
„Grundriss der Feldkunde" (1896), „Verkehrs-,
Beobachtungs- und Nachrichtenmittel in
militärischer Beleuchtung" (1896), „Grundriss der
Befestigungslehre" (1900), „Feldbefestigung"
(1912), „Das deutsche Volksheer" (1913) y. m.
J. F.
Stebler [steklar], Karl Friedrich (s.
1852), sveits. maanviljelysbotanisti, Zürichiu
maanviljelysbotaanisen koelaitoksen johtaja,
missä virassa toimittanut laajoja
koeviljelyk-siä etenkin nurmikasveilla sekä laatinut
yleisesti käytäntöön päässeitä sääntöjä viljeltävien
nurmikasvustojen kokoonpanosta. Julkaissut
m. m.: „Die besten Futterpflanzen" (4:s pain.
1913, Volkertin kera), „Die Alpenfutterpflanzen"
(1889, Schröterin kera), „Die besten
Streupflanzen" (1898), „Der rationelle Futterbau" (7:s
pain. 1912), „Alp- und Weidewirtschaft" (1903).
Steeg, Jules Adolphe Théodore (s.
1868), ransk. politikko, toimi asianajajana ja
„Aurore" lehden avustajana Pariisissa. V. 1906
S. valittiin edustajakamariin, missä liittyi
radi-kaalisosiaaliseen ryhmään; oli opetusministerinä
maalisk. 1911-tammik. 1912,
sisäasiainministerinä tammik. 1912-tammik. 1913,
opetusministerinä tammik. - maalisk. 1913,
sisäasiainministerinä syysk. - marrask. 1917. * J. F.
Stefansson, V il h jäi mu r (s. 1879),
islan-tilaissyntyinen kanadalainen pohjoisnapamaiden
tutkija. Toista matkaansa hän on kuvannut
teoksessa „My life with the eskimos" (1913).
M. E. H.
*Steijn, Marti n us Theunis, kuoli 1916
Etelä-Afrikassa.
Stein [stäin], Hermann von (s. 1854),
saks. kenraali, tuli 1875 tykistöupseeriksi, 1905
everstiksi, 1912 kenraaliluutnantiksi.
Suurvaltain sodan ensi viikkoina S. oli
kenraalimajoi-tusmestarina; tuli syysk. 1914 14:nnen
reservi-arineiakunnan komentajaksi ja kunnostautui
kesällä ja syksyllä 1916 Sommen taisteluissa.
Marrask. 1916 - lokak. 1918 hän kenraaliksi
ylennettynä toimi preussil. sotaministerinä.
Jul-I kaissut: „Erlebnisse und Betrachtungen aus der
Zeit des Weltkrieges" (1919). J. F.
Steinach [stäinah], Eugen (s. 1862),
itäv.-saks. fysiologi, nimitettiin 1907 fysiologian
ylimääräiseksi professoriksi Praagin saks.
yliopistoon, josta siirtyi Wieniin biologisen
koelaitoksen fysiologisen osaston johtajaksi. S. saavutti
1920 suuren kuuluisuuden nuorentamista (ks.
Nuorentaminen, Täyd.) koskevalla
julkaisullaan: „Verjüngung durch experimentelle
Neubelebung der alternden Pubertätsdrüsen" (Arch.
f. Entw.-mech. XLVI, 1920). Muita teoksia:
; „Geschlechtstrieb und echt sekundäre
Geschlechtsmerkmale als Folge der innersekretorischen
Funktion der Keimdrüsen" (Zentralbl. f. Physiol.
XXIV, 1910), „Willkürliche Umwandlung von
Säugetiermännchen in Tiere mit ausgeprägt
weiblichen Geschlechtscharakteren und weiblicher
Psyche" (Pflügers Arch. XLIV, 1912),
„Femi-nierung von Männchen und Maskulierung von
Weibchen" (Zentralbl. f. Physiol. XXVII, 1913),
„Pubertätsdrüsen und Zwitterbildung" (Arch. f.
Entw.-mech. XLII, 1916), „HistologiscKe
Beschaffenheit der Keimdrüse bei homosexuellen
Männern" (Arch. f. Entw.-mech. XLVI, 1920).
Gr. E.
Steiner [stäinar], Rudolf (s. 1861), itäv.-saks.
mystillisfilosofinen ja teosofinen kirjailija, on
julkaissut suuren joukon eriaineisia teoksia.
Jouduttuaan selkkauksiin Itävallassa vallassaolevan
katolisuuden kanssa hän siirtyi Saksaan, vaikutti
Weimarissa ja Berliinin teosof isissä piireissä;
viime aikoina hän on oleskellut Sveitsissä, jonne
on perustanut „Goetheanum" opiston Baselin
seuduille. S. harjoitti ensin luonnontieteellisiä ja
filosofisia opintoja, ajoi innokkaasti luonnontieteellistä
kehitysoppia, on julkaissut Goethen luonnontiet,
teoksia sekä omia teoksiaan Goethesta, Nietzschestä.
Hæckelistä ynnä aikakauskirjaa „Lucifer-Gnosis".
Vv. 1902-13 S. kuului teosofeihin (ks.
Teosofia 2, IX Os.), mutta erosi heistä ja perusti
oman oppisuunnan, jota hän nimittää
„antroposofiaksi" ja johon suuri osa saks. teosofeista on
yhtynyt. Hän säilyttää kuitenkin uudessakin
opissaan teosofian tärkeimpiä pääkohtia, m. m.
sen väitteen, että ihminen antautumalla
salaoppeihin ja niihin liittyviin mietiskelyihin voi
kehittää itsessään selkeänäköisyyden kykyä, jonka
avulla hän välittömästi „näkee" mitä
ihmeellisimpiä asioita henkimaailman oloista sekä
maailmankaikkeuden menneisyydestä ja
tulevaisuudesta. Viime aikoina S. on kääntänyt
harrastuksensa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja esittänyt
opin „yhteiskunnan kolmijaosta", jonka mukaan
ihmisten taloudellinen, valtiollis-oikeudellinen ja
sivistyksellinen toiminta ovat kokonaan
erotettavat toisistaan, suunnattavat ja hoidettavat
erillään toisistaan. S:n lukuisista teoksista mainit-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
