Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Stoss ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1137
1138
restauroinut Viborgin tuomiokirkon sekä
Stubbe-kjøbingin, Ledøjen, Merløsen ja Ringstediii
kirkot, viimeksi Helsingørin Marianluostarin.
U-o N.
Stoss [stosj, Veit (n. 1440-1533), saks.
veislo-taiteilija ja kaivertaja, teki aluksi Krakovassa
töitä sikäläisiä kirkkoja varten ja oli jo
maineessa, kun sai valmiiksi tuomiokirkon Kasimir
kuninkaan alttarin (1472) ; eli loppuikänsä
synnyinkaupungissaan Niirnbergissä, jossa myöskin
veisti kuuluisimmat puuveistoksensa,
Loreuz-kirkon Madonnan ja „Enkelintervehdyksen".
Tämän pääaiheena on katosta alttarin edessä
riippuvan ruususeppeleen ympäröimä enkeli ja
Pyhä Neitsyt täyskokoisina. Seppeleeseen
kiinnitetyissä 7 pienessä medaljongissa on
kohtauksia Marian elämästä, ylinnä Jumala enkelien
ympäröimänä, kaikki kullattuina ja
maalattuina. S:n kaiverroksia on säilynyt vain 11
lehteä. U-o N.
Strateginen voitto, sodankäyntiin
ratkaisevasti vaikuttava voitto.
Strateginen yksikkö on joukko, joka pystyy
itsenäiseen sodankäyntiin. Suurvaltojen armeioissa
muodostavat s:n y:n armeiakunnat
(30,000-45,000 miestä), joihin kuuluu 4-6 prikaatia
jalkaväkeä, 1-2 ratsuväkirykmenttiä, 2-6
tykistö-rykmenttiä sekä suuret muona- ja
sotatarvekuor-mastot. W. E. T.
Stratz [strats]. 1. Carl Heinrich S.
(s. 1858), saks.-lioll. lääkäri (gynekologi) ja
antropologi, oleskeli 1887-92 holl. palveluksessa
lääkärinä, matkusteli 1891-96 Intiassa, Kiinassa,
Japanissa, Ameriikassa ja Euroopassa, asettui sen
jälkeen asumaan Haagiin (naislääkärinä).
Julkaisuista mainittakoon: „Die Frauen auf Java"
(1897), „Die Schönheit des weiblichen Körpers"
(1898, 18 :s pain. 1906), „Der geschlechtsreife
Säugetiereierstock" (1898), „Die Frauenkleidung"
(1900, 3:s pain. 1904), „Die Rassenschönheit des
Weibes" (1901, 6:s pain. 1907), „Der Körper des
Kindes" (1902), „Naturgeschichte des Menschen.
Grundriss der somalischen Anthropologie" (1904).
2. Rudolf S. (s. 1864), edellisen veli, saks.
kirjailija, alkuaan upseeri, kirjoittanut suuren
joukon tiivisrakenteisia, mieltäkiinnittäviä
romaaneja ja novelleja, jotka viehättävien
luonnonku-vauksiensakin vuoksi ovat saavuttaneet paljon
suosiota. S:n romaaneista mainittakoon vain:
„Der weisse Tod" (1897), „Montblanc" (1899),
„Die ewige Burg" (1900), „Altheidelberg, du
feine" (ylioppilasneidin romaani, 1902), „Gib mir
die Hand" (1904), „Für dich" (1909), „Das
deutsche Wunder" (1916), „Das freie Meer"
(1918).
Straube [strauss], Karl (s. 1873), saks.
ur-kujensoittaja, Leipzigin Thomaskirkon urkuri
(1902), sikäläisen Bach-seuran johtaja (1903),
konservatorin urkujensoitonopettaja (1907),
thoinas-kanttori (1918), kirkkomusiikkiopiston johtaja
(1921). Julkaissut Bachin, Lisztin ynnä
erinäisten vanhain mestarien urkuteoksia. I. K.
* Strauss, Edvard (1835-1917), Johann S:n
(ks. t. IX Os.) nuorin poika, Wienin
hovitans-siaismusiikin johtaja, jatkoi menestyksellä isänsä
ja veljiensä toimintaa (v:een 1900). Johti
tilapäisesti tanssiorkestereja muittenkin maitten ho-
vijuhlissa (Lontoossa, Pariisissa, Pietarissa y. m.).
/. K.
Stresemann [strëzs ], Gustav (s. 1878), saks.
pol iti kko; tuli 1902 Saksin
teollisuudenharjoitta-jain liiton syndikukseksi, valtiopäivillä v:sta
1917 kansallisvapaamielisten ja v:sta 1919
saksalaisen kansanpuolueen johtaja. J. E.
Stroganowin tulipesä on n. s.
puolikaasu-tulipesä, jossa poltetaan turvetta, sahan
jätteitä, nahkurin parkkia y. m. pienikokoista ja
pienipolttoarvoista polttoainetta. Polttoaine
ajetaan tulipesään ylhäältä. Tulipesä on
purnu-mainen. Varsinainen (primääri) ilma johdetaan
pesään kolmea tietä: 1) tuhkapesästä
poltto-ainepatsaan hiiltyneeseen ja hehkuvaan alaosan
rintaan (arinaa ei ole), 2) tulipesän
kylkimuu-rissa olevia solia pitkin ylhäältä patsaan
juuren selkäpuolelle ja 3) muurin eturinnassa
olevaa solaa pitkin patsaan keskikohdalle.
Patsaan alaosa siis hehkuu, keskiosa varsinaisesti
palaa ja yläosa kuivuu. Nielusola johtaa
patsaan keskeltä kattilan alle. Jälki- (sekundääri-)
ilma johdetaan kalita tietä: 1) liekin selkään
aivan polttoainepatsaan lähelle ja 2) sen
kylkiin, nielusolan keskikohdalta. Jälki-ilman
välttämätön kuumentaminen tapahtuu siten, että se
johdetaan muurin kuumissa seinissä ja katossa
olevien solien kautta. P-o P-o.
*Strohal, Emil August, kuoli 1914.
Strontiaanimenetelmä 1. strontiu m-m
e-n e t e 1 m ä ks. Sokeriteollisuus, VIII Os.
p. 1569, rivi 11 alh.
Struktuurikaava ks. K a a v a, III Os. p. 1690,
rivi 2 ylh.
Struve [-Ü-], Karl Hermann (1854-1920),
saks. astronomi, v:sta 1883 astronomina
Pulko-vassa, v:sta 1895 Königsbergin observatorin
johtajana, v:sta 1904 professorina Berliinissä ja
sittemmin Babelsbergiin siirretyn tähtitieteellisen
laitoksen johtajana. Huomattavin S:n työ on
„Beobachtungen der Saturnstrabanten".
Strömberg- l-bärj], Georg (1823-1906),
sotilas- ja rautatiemies. Suoritettuaan Suomen
kadettikoulun 1844 komennettiin kenttätykistöön
Puolaan, siirrettiin kolme vuotta myöhemmin
luutnantiksi Suomen tie- ja vesirakennuskuntaan,
suoritti 1849-50 yhdessä insinööriluutnantti A.
Appelbergin kanssa Helsingin-Hämeenlinnan
rautatielinjan tutkimisen, tuli 1857
insinöörikaptee-nina tämän radan rakennuspäällikön Knut
Stjernvallin apulaiseksi ja 1862
everstiluutnanttina sen v. t. liikennepäälliköksi. Vv. 1867-68 S.
oli jäsenenä tie- ja vesikulkulaitosten
ylihallituksessa, joka 1863-77 hoiti Suomen
valtionrautateiden hallintoa, 1868-70 Riihimäen-Pietarin
rautatierakennuksen piiripäällikkönä
Riihimäen-Hah-majärven osalla ja toimi sitäpaitsi v:sta 1868
alkaen rautatiepäällikkönä. V. 1877, kun valtion
rautateiden hoito siirrettiin erityiselle
rautatiehallitukselle, S. tuli tämän hallituksen
päätireh-tööriksi, pysyen toimessaan v:een 1903, jolloin
otti eron virastaan. Hänen virka-aikanaan
valtion rautatiet suureksi osaksi S:n suuren
hallinnollisen kyvyn vaikutuksesta kehittyivät pienestä
alustaan maan suurimmaksi ja tärkeimmäksi
liikelaitokseksi. J. G-én.
Strömberg
bärjj, Johan Viktor (s.
1863), suom. arkkitehti, suoritti [-diplomiarkkitehdin tutkinnon polytekn. opistosta 1887,
opiskeli Berliinin teknillisessä korkeakoulussa
1890-91, teki opintomatkoja Italiaan, Saksaan. Rans-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
