Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen vapaussota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1185
Suomen vapaussota
118Ü
Antreaan joutuen rautatien kohdalla taisteluihin
punaisten kanssa. Perille saavuttuaan yhtyivät
he Antrean aseman luo puolustustarkoituksessa
jo kertyneisiin joukkoihin. Näin oli Karjalan
rintama muodostunut.
Mikkelissä olivat suojeluskuntalaiset eversti von
Bonsdorffin johdolla saaneet rohkeasti esiintyen
punakaartin antautumaan ja luovuttamaan
aseensa. Etelästä tälle tuleva apu saatiin pysäytetyksi
räjähdyttämällä Torasjoen ja Hillosensalmen
sillat. Ennenkuin kenraali Mannerheim oli saanut
selkäpuolensa turvatuksi ja Pohjois-Poh janmaa
oli vallattu, ei hiin voinut lähettää aseita ja
ammuksia Itä-Suomeen, vaikkakin, senjälkeen kuin
luutnantti Wallenius oli vallannut Haapamäen
aseman, yhteys näiden rintamien kanssa oli
saavutettu. Varsin uhattu oli ratsumestari Malmin
asema Kuopiossa, sitä enemmän kun Suomen
valtion kultavarasto maailmansodan puhjetessa
oli siirretty sinne.
Pohjois-Pohjanmaalla oli ryhdytty riisumaan
venäläiset aseista, mutta Helsingissä tapahtunut
Rintamantakaista liikettä Keski-Suoinessa.
valtiokaappaus, jolla punaiset olivat päässeet
valtaan Etelä-Suomessa, antoi toivoa Oulun
lääninkin sosialisteille yhdessä venäläisten kanssa
anastaa vallan siellä. Kun ven. sotamiehet Oulussa
alkoivat esiintyä uhkaavasti, ja punaiset uhmailivat
Oulun kaduilla, täytyi suojeluskuntalaisten
sulkeutua lääninhallitukseen ja lyseoon, jossa he
olivat piiritettyinä. Tätä ennen he olivat kuitenkin
ehtineet lähettää sähkösanoman kenraali
Mannerheimille pyytäen häneltä apua. Tammik. 30
p:nä lähetti kenraali Mannerheim
etelä-pohjalaisia talonpoikaisjoukkoja n. 1,500 miestä kahden
tykin ja parinkymmenen kuularuiskun kanssa
Oulua valloittamaan ja helmik. 3 p:nä
vallattiin-kin ratsumestari Ignatiuksen johdolla kovan
taistelun jälkeen Oulu, jossa paitsi pariatuhatta
vankia saatiin suuri saalis aseita. Osa Oulun
joukoista lähetettiin pohjoiseen auttamaan Kemiä
ja Torniota, mutta nämä kaupungit joutuivat
valkoisten käsiin, ennenkuin eteläiset apujoukot
olivat saapuneet. Tornion valtauksen johtaja
jää-käriupseeri Jacobson kaatui kuitenkin
taistelujen aikana, ennenkuin lopullinen voitto oli
saavutettu.
Tämän jälkeen lähetti kenraali Mannerheim
jääkärikapteeni Heiskasen johdolla Seinäjoelta
joukon suojeluskuntalaisia Kristiinankaupunkia
ja Kaskista valloittamaan. Tähän joukkoon tuli
Seinäjoen-Kristiinankaupungin rataosan ympä-
ristön suojeluskuntalaisten liittyä. Tammik. 30
p:nä antautuivat venäläiset Kaskisissa ja
seuraavana päivänä vallattiin Kristiina. Näin
saatiin tärkeät Kristiinan-Kaskiäten-Seinäjoen
rataosat valkoisten käsiin.
Kun Pohjois-Poh janmaa oli vapautettu ja
armeian selkäpuoli täten turvattu, lähetti kenraali
Mannerheim aseita ja miehiä auttamaan heikosti
aseistettuja joukkoja Savossa. Tämän apujoukon
sekä Karjalasta lähetetyn tykistön avulla onnistui
ratsumestari C. W. Malmin puhdistaa Kuopio
helmik. 8 p:nä.
Sortavalassa oli kapteeni Peli
suojeluskuntalaisten avulla riisunut aseista siellä olevan
venäläisen joukon. Sen jälkeen vallattiin venäläisten
Saimaan laivasto Vuoksenniskassa, ja niin sai
Karjalan rintama ensimäiset tykkinsä.
Sortavalassa annettua esimerkkiä noudattaen
riisut-j tiin muuallakin Itä-Suomessa heikoilta ven.
joukoilta aseet, ja näillä varustettuina kiiruhtivat
Karjalan miehet Vuoksen rintamalle, jonka
päällikkönä toimi aluksi eversti H. Wärnhjelm ja
helmik. 12 p:stä kapteeni A. Sihvo.
Vallankumouksen tapahduttua Helsingissä oli
siellä muodostettu suojeluskunta päässyt
pakenemaan kaupungista. Osa läksi itään, jossa se yhtyi
Sipoon ja Porvoon suojeluskuntiin. Nämä
päättivät koettaa yllättämällä vallata Keravan
ase-man, mutta yritys epäonnistui. Useiden
kahakkojen jälkeen peräytyivät joukot Pellinkiin, jossa
ne pysyttelivät jonkun aikaa. Toinen osa oli
vetäytynyt Helsingistä länteen päin, jossa se
Kirkkonummen suojeluskunnan kanssa asettui
Si-gurdsin tilalle.
Satakunnassa pääsi joukko nuorukaisia
vaivaloisten seikkailujen jälkeen Kankaanpäähän,
tullen siten kantajoukoksi Satakunnan rintamalle.
Turun ympäristöllä olevat suojeluskunnat
alkoivat aluksi tunkeutua pohjoiseen, mutta kun
epäilivät tämän onnistumista, päättivät ne lähteä
Uudestakaupungista jäitä pitkin Ahvenanmaalle
ja riisua siellä olevilta venäläisiltä aseet. Niiden
onnistuikin päällikkönsä kapteeni Fabritiuksen
johdolla vallata Prästö, Boxö, Saggö ja Godby
lielmik. 17 p:nä, mutta kun ne olivat kuluttaneet
aikaa turhiin aseleponeuvotteluihin venäläisten
kanssa ja venäläiset olivat ehtineet ensi
hämmästyksestään toipua, kävi asema niille
epäedullisemmaksi. Sittenkin olisi taistelun kulku voinut
tuottaa positiivisia tuloksia, jollei Ruotsi, joka
pysyttäytyi täysin passiivisena Suomen sisäisen sodan
suhteen, jopa kielsi aseiden läpikuljetuksen
valkoiseen Suomeen Ruotsin kautta, olisi katsonut
ajan kypsyneeksi voidakseen nyt ilman sotaa
anastaa strategisesti tärkeän Ahvenanmaan.
Pidättämällä kenraali Mannerheimin sähkösanoman,
jossa hän nimenomaan kielsi suojeluskuntaa
jättämästä Ahvenanmaata, sai se aikaan sen, että
tämä „Uudenkaupungin retkikunta" luovutti
aseensa ruotsalaiselle joukolle, joka oli muka
tullut rauhaa välittämään Ahvenanmaalle.
Retkikunnan jäsenet pääsivät vapaasti Ruotsin kautta
kulkemaan valkoiseen Suomeen, jossa ne
lähetettiin Satakunnan rintamalle.
Senjälkeen kuin Suomen suojeluskunnat olivat
vapauttaneet Pohjois- ja Keski-Suomen sekä
rintamat olivat muodostetut, alkoi armeian
luomis-työ valkoisen ja punaisen Suomen välistä
voiman-mittelyä varten. Tämä aika helmik. 5 p:stä maa-
Täyd. 38. Painettu 22/2 22.
I
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
