Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen vapaussota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1203
Suomen vapaussota
1204
rin joukot lähenivät Lempäälää, olivat Rahjan
punaiset joukot peräytyneet. Tästä suunnitelman
muutoksesta ja siitä, että saksalaiset arvioivat
vihollisen liian heikoksi, oli kuitenkin se seuraus, että
saksilainen karabinieerirykmentti majuri von
Re-dernin johdolla, joka marssi pohjoiseen Tuulosta
kohden saartaakseen punaiset pohjoisesta päin
tulevien valkoisten kanssa, jäikin erillensä ja tuli
Syrjäntakana urhoollisten taistelujen jälkeen
lyödyksi. Heidän avuksensa riensi 3 :s kaartin
ulaani-rykmentti tykistön kanssa, mutta punaiset
uudistivat hyökkäyksensä ja saivat saksalaisilta
anastetuksi pari tykkiä, konekiväärejä y. m.
Saksalaiset pääsivät hädin tuskin pelastumaan.
Punaisten päävoimat olivat kuitenkin
peräytyneet sekä Lempäälästä että Riihimäeltä itäänpäin
Kenraali v. d. Goltz saapuu Mikkeliin.
ja koettivat aukaista itselleen tien Lahden kautta.
Punaisten läpimurtoa estääkseen ja sulkeakseen
heiltä peräytymistien päätti kenraali von der
Goltz helpottaa v. Brandensteinin asemaa
Lahdessa, hyökkäämällä punaisten oikean sivustan
kimppuun Tuuloksen suunnalla.
Tätä varten hän lähetti kaikki vapaaksi tulleet
joukkonsa majuri Hallingin johdolla useissa
kolonnissa pohjoiseen Järvelän asemalta Kärkölän
ja Oitin asemalta Kosken kautta. Taistelut
Lahden ympärillä olivat erittäin veriset. Avuksi v.
Brandensteinille lähetettiin myös se joukko, joka
Helsingistä Loviisan kautta oli marssimassa
Kotkaa vastaan majuri kreivi Hamiltonin johdolla ja
jonka eteneminen oli pysähdytetty Ahvenkoskelle,
missä punaisilla oli vahvat asemat. Nyt tämä
joukko, johon kuului myös yksi suom. pataljoona
(Pellingin retkeläiset), lähetettiin pikamarssissa
Lahteen. Tämän avun saatuaan saattoi v.
Bran-denstein osalla joukoistaan hyökätä punaisten
oikeaa sivustaa vastaan. Ja kun sitäpaitsi
valkoisten joukot, Kalmin pataljoona Vesijärven
pohjoispuolella ja 2:nen etappipataljoona Hauhon ja
Tuuloksen suunnalla, estivät punaisten
peräyty-misen pohjoiseen, niin joutuivat nämä
^saarroksiin. Tämä ei kuitenkaan masentanut heidän
mieltään, sillä Lahden luona saivat v.
Brandensteinin urhoolliset saks. joukot viikkokauden yöt
päivät taistella heidän sitkeitä
murtautumisyri-tyksiään estääkseen, kunnes punaiset vihdoin
toukok. 1 p:nä antautuivat. Tällöin joutui yli
20.000 miestä, 50 tykkiä ja 200 konekivääriä
saksalaisten käsiin.
Huhtik. 27 p:nä olivat läntisen armeian joukot
ja saksalaiset yhtyneet Hämeenlinnassa ja
toivoivat voivansa nyt yhteisesti puhdistaa ja
vapauttaa maaseudun.
Tampereen valloituksen jälkeen alkoivat
punaiset enemmän kuin ennen polttaa ja hävittää
kyliä, joiden läpi peräytyivät. Varsinkin tulivat
Lempäälän ja Hämeenlinnan välillä olevat seudut,
raiskatuiksi. Joskin julmuuksia ja murhia oli
punaisten ollessa vallalla tapahtunut useimmilla
paikkakunnilla, olivat ne olleet paremmin hajallista
laatua. Nyt alkoivat joukkomurhat, joita punaiset
panivat toimeen m. m. Noormarkussa,
Valkiakos-kella, Kouvolassa, Kymissä, Viipurissa, Kotkassa
ja Haminassa, ja joissa ei vanhuksiakaan
säästetty. Kansan jaloimpia tunteita loukattiin
kirkkojen ennen kuulumattomalla häpäisemisellä.
Raakuus oli päässyt leviämään, kun kaikki
sanomalehdet, paitsi sosialistiset, oli heti
vallankumouksen jälkeen lakkautettu eikä ainoatakaan vakavaa
sanaa julmuuksien lopettamiseksi saatu lausua.
Siten oli yhteiskunta koko Etelä-Suomessa jätetty
hirmuvallan armoille. Että valkoisetkin joukot,
palatessaan kotiseuduilleen ja nähdessään
omaistensa veriset ruumiit ja poltetut kotinsa,
ankarasti kostivat punaisille useilla paikkakunnilla,
on ymmärrettävää. Ylipäällikkö antoi sentähden
ankaria määräyksiä, ettei mitään mielivaltaa
saanut tapahtua ja yleensä voidaan sanoa, että, jos
vertaamme muiden maiden kansalaissotia
(Amerii-kan kansalaissotaa, kommunardikapinan
kukistamista Ranskasta 1870 y. m.) meidän
vapaussotaamme, valkoiset suurin piirtein esiintyivät
hillitysti ja oikeudenmukaisesti.
Itäinen armeia oli, niinkuin on mainittu,
saanut käskyn katkaista Suomen ja Venäjän
yhteyden Laatokan eteläpuolella ja valloittaa Viipurin.
Tätä varten alistettiin itäisen armeian päällikön
johtoon kaikki joukot Päijänteen ja Vuoksen
välillä. Kuitenkin oli Päijänteen ja Saimaan
välillä olevien joukkojen päämäärä passiivinen,
nimittäin puolustaa rintamaa vihollisen yrityksiä
vastaan tunkeutua pohjoiseen. Kun armeian
päällikölle kävi vaikeaksi sen joukon johto, joka ei
ottanut osaa samaan suureen liikkeeseen,
erotettiin tämä osa Savon rintamasta ja asetettiin
suoraan päämajan alaiseksi. Päällikkönä toimi aluksi
eversti Adolf Aminoff ja sittemmin eversti
Tun-zelman (örnflykt). Sitävastoin jäi Savitaipaleen
ryhmä, 2 pataljoonaa ja 4 tykkiä, kapteeni
För-bergin johdolla itäisen armeian alaiseksi. Tämän
joukon tehtävänä oli toimia Lappeenrantaa
vastaan.
Karjalassa kulki valkoisten rintama
Joutsenosta Noskuan kautta Kotijärven ja
Tuokkolan-järven läntistä rantaa Lahdenperän
tienristeykseen ja edelleen Kämärän kylästä Miettyjärven
pohjoista rantaa pitkin Kopralan kylän
eteläpuolitse Äyräpäänjärven läntistä ja pohjoista
rantaa pitkin n. 5 km etelään Mälkölästä, sieltä Pun
nusjärveen-Valkjärveen ja Laatokkaan.
Eversti-luutn. Sihvon johdossa oleva Karjalan ryhmä oli
jaettu 3 :een rykmenttiin, sen vahvuus oli n.
6,000 miestä, parikymmentä tykkiä ja muutamia
kymmeniä konekiväärejä.
Punaisten rintama kulki Joutsenon
kirkonkylästä Nivalan, Oravalan, Pullilan, Näätälän,
Kä-märänkylän ja Hotakan kautta Kuusaan.
Raudun ja Metsäpirtin eteläpuolella järjestäytyivät
punaiset uudestaan Raudun tappion jälkeen. Pu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
