Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Historia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1233
123 I
92 vastaan. Pettymyksen tuottama kiukku
vaikutti epäilemättä osaltaan sosialistisen puolueen
seuraavaan esiintymiseen.
Senaatin sosialistiset jäsenet luopuivat nyt sen
jäsenyydestä, joten vain porvarilliset, E. N.
Setälä puheenjohtajana, olivat jäljellä. Tällä aikaa
olot sekä Suomessa että Venäjällä kiristymistään
kiristyivät ja viittasivat uusiin verisiin
vallankumouksiin. Suomessa ven. sotaväki „veljeili"
työväen huonoimpien aineksien kanssa pannen
toimeen lakkoja, ryöstöjä, väkivaltaa ja murhia.
Huolimatta yhä uhkaavammasta elintarvepulasta
ulotettiin lakot maanviljelystyöhönkin, vieläpä
estettiin väkisin maanviljelijät omia peltojansa
hoitamasta. Kaikki laillinen järjestys oli siten
höltymäisillään. Venäjällä olivat asiat vielä
huonommin. Tosin oli Kerenskijn hallituksen
vielä heinäkuussa onnistunut tukahduttaa
bolsevikkien ensimäinen vallananastus-yritys, mutta
yhä selvemmin kuitenkin näkyi, että uusi
kumous oli tulossa. Suomen kenraalikuvernöörin
virkaan oli tällävälin (syysk.) Stahovitsin sijaan
nimitetty vapaamielinen professori Nekrasov, joka
uuden eduskunnan kanssa ryhtyi neuvotteluihin
„valtalain" vahvistamisesta ja siihen tehtävistä
muutoksista. Vihdoin päästiinkin asiasta
sopimukseen, ja marraskuun alussa lähti Nekrasov
Pietariin hankkimaan Venäjän hallituksen
suostumusta siihen. Mutta tältä matkalta hän ei enää
palannut. Pietarissa oli uusi bolsevikkikapina
7-9 p. marrask. tehnyt lopun Kerenskijn
vallasta ja laskenut sen punaisimpien sotamies- ja
työmiesneuvostojen käsiin, joiden johtajina olivat
Lenin ja juutalainen Broustein-Trotskij.
Tapaukset olivat pakostakin vieneet siihen,
että Suomen täytyi ottaa kohtalonsa omiin
käsiinsä, Venäjästä kokonaan välittämättä.
Maalaisliiton ehdotuksesta päätti eduskunta 15 p.
marrask. ottaa korkeimman hallitusvallan
Suomessa omiin käsiinsä. Oli kuitenkin
välttämätöntä saada asioita hoitava hallituskin, entinen
senaatin talousosasto, muodostetuksi, ja tämän
tehtävän porvarilliset puolueet uskoivat P. E.
Svinhufvudille, jonka ehdottama
senaat-torilista lopulta sai eduskunnan hyväksymisen
100 äänellä 80 vastaan. Uuden hallituksen asema
oli kuitenkin kaikkea muuta kuin kadehdittava.
Hankkeet väkivaltaisella valtionkaappauksella
ottaa valta omiin käsiinsä esiintyivät
sosiaalidemokraattien keskuudessa yhä peittelemättömämpinä,
ja heillä oli siinä varma noja ven. sotaväessä; sen
avulla aseistettiin punakaarteja, jota vastoin
Suomen hallitukselta puuttui sekä sotaväkeä että
aseita. Järkyttäviä murhatekoja harjoitettiin
(A. Kordelin Mommilassa y. m. m.), uhkauksilla
pakotettiin kaupunkien valtuustoja myöntämään
miljoonia punakaartien kannattamiseksi j. n. e.
Itse Tokoi lausui Turussa, että työväki voi
turvautua muihinkin keinoihin kuin äänioikeuteen
antaaksensa pontta vaatimuksilleen ja
saavuttaak-sensa vallankumouksen voiton, kun hetki tulee.
Marraskuussa toimeenpantiin
sosiaalidemokraattisen puolueen päätöksestä koko maassa yleislakko,
jonka ilmilausuttu tarkoitus oli olla myös
,,yleis-harjoituksena" vastaiseen vallankumoukseen. Sen
aikana murhattiin useita porvarillisia ja tehtiin
muita väkivaltaisuuksia. Jouluk. pantiin Turussa
toimeen kauppaliikkeiden ryöstöjä. Näissä oloissa
oli hallituksen huolehdittava siitä, että Suo-
men itsenäisyys todellakin saavutettaisiin ja tur
vattaisiin.
Maailmansodan alusta asti oli salassa
ulkomailla koetettu herättää mielenkiintoa Suomea ja
sen vapaudenpyrkimyksiä kohtaan. Tukholmassa
oli siinä suhteessa muodostettu suom. delegatsioni.
ja nimenomaan oli koetettu päästä kosketuksiin
saks. valtiomiesten kanssa. V:n 1916 lopulla
olikin saatu vakuutus, että Saksa rauhanteossa
käyttäisi vaikutusvaltaansa Suonien autonomian
hyväksi. Venäjän tapahtumat v:n 1917 lopulla
tekivät, että suorastaan käännyttiin Saksan
puoleen; siellä oli ennen osoitettu mitä suurinta
varovaisuutta, mutta lausuttiin nyt kehoitus antaa
itsenäisyysjulistus niin pian kuin mahdollista.
Valtioneuvos E. Hjelt, joka pontevasti
ulkomailla oli toiminut Suonien itsenäisyyden hyväksi
ja josta sitten tuli Suomen ensimäinen lähettiläs
Berliinissä, antoi kohta siitä tiedon hallitukselle.
Tämäkin katsoi oikean hetken tulleen, ja 4 p.
jouluk. se eduskunnalle teki ehdotuksen S u
o-m e n julistamisesta
riippumattomaksi valtioksi, minkä ehdotuksen eduskunta
kaksi päivää myöhemmin hyväksyi. Omituista
oli, että sosialistit, jotka aikoinaan olivat
esiintyneet muka innokkaina itsenäisyysmiehinä, nyt
tahtoivat lykätä ratkaisun tuonnemmaksi,
kunnes asiasta sovittaisiin Venäjän kanssa.
Paraikaa riehuvaan maailmansotaan nähden päätettiin,
että Suomi noudattaisi täyttä puolueettomuutta.
Tieto tehdystä itsenäisyyspäätöksestä saatettiin
kohta pyynnöllä sen tunnustamisesta ulkomaiden
hallituksille ja näiden kehoituksesta myös Venä
jälle, jonka hallitus edeltäpäin oli Saksalle
luvannut siihen suostuvansa. Kun tämä oli
tapahtunut, annettiin myös toinen toisensa jälkeen
muiden valtojen tunnustus, ensin 4 p. tammik.
1918 Ruotsin, Saksan ja Ranskan, kohta sen
jälkeen muiden Skandinaavian maiden. Tämä
tärkeä asia oli siten saatu onnellisesti ja ilman
suuria vaikeuksia hyvälle alulle.
Sitä sekavammiksi muodostuivat asiat
kotimaassa. Punakaartilaiset ja ven. sotilaat
jatkoivat yhteistoimintaansa ja harjoittivat
rankaisematta edelleenkin ilkitöitänsä, sillä hallituksella
ei ollut mahtikeinoja heitä hillitäkseen. Useat
sosiaalidemokraattisen puolueen johtomiehistä
tosin paheksuivat tätä menoa, mutta heiltä puuttui
sekä voimia että selkärankaa nousta taisteluun
joukkoja vastaan. Valta siirtyi siirtymistään
roistoväen käsiin. Hallitus kääntyi sentähden
eduskunnan puoleen pyytäen siltä valtuutusta
ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteihin vahvan
järjestysvallan luomiseksi, ja siihen eduskunta 12 p.
tammik. suostuikin sosialistien kiihkeästä
vastarinnasta huolimatta.
Oli kuitenkin selvää, ettei selvittäisi aseman
vaikeuksista ainoastaan tavanmukaisen
järjestysvallan. poliisikunnan aikaansaamisella, siksi
olivat epäjärjestykset liian syvälle syöpyneet. Sen
lisäksi oli ven. sotaväki yhä jäänyt maahan
itse-näisyystunnustuksesta huolimatta, ja kaikki
Venäjän hallitukselle tästä syystä tehdyt
huomautukset olivat jääneet ilman mitään tulosta.
Suomen itsenäisyys ei siten lopultakaan ollut
toteutettavissa ilman asevoimaa. Oli siitä syystä
syksyllä ryhdytty suojeluskuntien muodostamiseen
ja tammikuun keskivaiheilla nimitettiin
muodostettavien sotavoimien ylipäälliköksi Venäjältä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
