Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suurvaltain sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1245
Suurvaltain sota
1246
tyksen, ettei se aikonut tehdä alueanastuksia
Serbiassa. Hetken näytti mahdolliselta, että
välitys onnistuisi. Mutta heinäk. 30 p. Venäjä
asetti osan armeiastaan liikekannalle
Itävalta-Unkaria vastaan. Seur. p. annettiin julistus
Venäjän koko armeian liikekannalle panosta.
Persoonallinen sähkösanomavaihto Saksan ja
Venäjän keisarien välillä ei myöskään enää
voinut johtaa tulokseen. Saksa antoi Venäjälle
uhkavaatimuksen, että Venäjä peruuttaisi
liikekannalle panonsa, ja kun siihen ei tullut
vastausta, julisti Saksa elok. 1 p. Venäjälle sodan.
Seur. p. alkoi sotatila myöskin Saksan ja
Hanskan välillä, joka jälkimäinen maa pysyi
uskollisena liittolaiselleen Venäjälle.
Diplomaattisten keskustelujen vielä kestäessä
Englanti alussa koetti rajoittua
sovitusehdotuksiin ja lykätä oman kannan valitsemisen.
Saksalle Sir Edward Grey kieltäytyi antamasta
ilmoitusta, että Englanti tulisi pysymään
puolueettomana. Hän ei myöskään Ranskalle
antanut sitoumusta auttaa Ranskaa sodassa. Mutta
Englannin likeinen suhde Ranskaan (n. s.
en-tente cordiale) antoi jo heinäk. 30 p. Greylle
aihetta Ranskan lähettilään kanssa vaihtaa
ajatuksia siitä, mihin tämä suhde johtaisi
Englannin. Tapausten kulku sitten kiirehti
Englannin kannanottoa. Saksan yleisesikunnan
laatimaan sotasuunnitelmaan kuului Ranskan vahvan
ra jalinnoitusten linjan kiertäminen pohjoisesta.
Mutta tämä edellytti Belgian puolueettomuuden
loukkausta. Elok. 2 p. Saksa vaati Belgiaa
olemaan estämättä Saksan armeiojen marssia
Belgian läpi. Belgia antoi seur. p. kieltävän
vastauksen. Seurauksena oli sotatila Saksan ja
Belgian välillä. Tämä oli Englantiin
nähden ratkaiseva. Elok. 4 p. Englanti julisti sodan
Saksalle.
Seuraavina päivinä Itävalta-Unkari julisti
sodan Venäjälle sekä Ranska ja Englanti
Itävalta-Unkarille. Sotaan yhtyi alusta alkaen myöskin
Montenegro, joka 7 p. elok. julisti sodan
Itävalta-Unkarille ja saman kuun 11 p. Saksalle.
Kolmi-liiton jäsen Italia ei katsonut liittosopimuksen
velvoittavan sitä auttamaan liittolaisiaan sekä
julistihe elok. 2 p. puolueettomaksi. Samoin
menetteli Romaania.
Ensimäisèt sotakuukaudet
länsi-r int a m a l 1 a. Jo rauhan aikana Saksan
yleisesikunta oli valmistanut sotasuunnitelmansa
sodan varalta kahdella rintamalla, s. o. yhtaikaa
Venäjää ja Ranskaa vastaan. Suunnitelman
mukaan Saksan päävoimat olivat alussa
käytettävät Ranskaa vastaan. Tarkoituksena oli saada
ensin Ranska valtaavan voimakkaalla iskulla
voitetuksi taikka ainakin heikonnetuksi sekä
sitten kääntyä Venäjää vastaan. Puolustus
Venäjää vastaan oli sillä välin uskottava
Itävalta-Unkarille sekä Saksan omille suhteellisesti
vähäisille rajanpuolustusosastoille.
Ranskan ja Saksan suhteellisesti lyhyt raja
oli Ranskan puolella erinomaisen lujasti
linnoitettu (Belfortin, Épinalin, Toulin ja Verdunin
linnat). Tämän linjan murtaminen olisi
tuottanut erinomaisia vaikeuksia. Sitävastoin
Ranskan raja Belgiaa vastaan oli melkein avoin.
Saksan sotasuunnitelmaan sentähden kuului
pää-hyökkäykseu suuntaaminen Belgian kautta
Poh-jois-Ranskaan. Tähän suunnitelmaan myötävai-
kutti epäilys, että muussa tapauksessa Ranska
loukaten Belgian puolueettomuutta marssittaisi
armeiansa Belgian yli ja siten uhkaisi
Saksan kivihiilikaivosalueita Westfalenissa. Elok.
2 p. Saksan joukot jo tunkeutuivat
Luxemburgiin. Seuraavana päivänä ne marssivat Belgian
rajan yli. Ensimäiset kiivaat taistelut
tapahtuivat Liittichin lujan linnoituksen omistamisesta.
Elok. 7 p. valloitti kenraali von Emmich
Liittichin kaupungin ja elok. keskivaiheilla sen
viimeiset. linnakkeet olivat saksalaisten hallussa. Vielä
Liittichin taisteluiden kestäessä suuret saks.
voimat (viisi eri armeiaa) eri teitä Luxemburgin ja
Belginn kautta lähestyivät Ranskan rajoja. Ensi
maisen (von Kluek) armeian tieltä
belgialaiset, tehtyään ankaraa vastarintaa Tirlemontin
luona, perääntyivät Antverpeniin päin. Elok.
20 p. saksalaiset miehittivät Brysselin. Saman
kuun 25 p. saksalaisten toinen armeia (von Bii
löw) valloitti Namuriu linnan.
Alusta asti sodankäynti Belgiassa oli muodos
tunut erittäin julmaksi. Monin paikoin
siviiliväestö otti taisteluihin osaa. Sotasissit
(franc-tireurs) ammuskelivat etenevien armeiojen
selkäpuolella piilopaikoistaan saks. sotilaita ja
pienempiä joukkueita. Tästä oli seurauksena, että
saksalaiset puolestaan ryhtyivät ankariin toi
menpiteisiin, joista toisinaan syytönkin väestö
sai kärsiä. Kuuluisaksi tuli etenkin Louvainin
kaupungissa elok. 25 p. tapahtunut kahakka ynnä
kaupunkia sen johdosta kohdannut osittainen
hävitys. Sodankäynti Belgiassa antoi Ranskan
ja Englannin sanomalehdistölle aihetta
äärettömän katkeraan agitatsioniin saksalaisia vastaan,
joita sanottiin ,,barbaareiksi" ja ,,hunneiksi" sekä
syytettiin hirvittävistä julmuuksista. Syytökset
eivät olleet vailla vaikutustansa
puolueettomissakaan maissa. Etenkin ne Poh jois-Ameriikan
Yhdysvalloissa myötävaikuttivat siihen, että
ylei-neu mielipide jo sodan alussa muodostui
saksa-laisvastaiseksi.
Belgialaiset olivat alussa yksin saaneet tehdä
vastarintaa saksalaisille. Ranskalaisten
ylipäällikkö kenraali Joffre oli sijoittanut kaksi vahvaa
armeiaa (kenraalit Dubail ja Castelnau) pitkin
Elsassin ja Lothringenin rajoja. Vasta
vähitellen muut armeiat keskittyivät pohjoiseen Belgian
kautta hyökkääviä saksalaisia vastaan. Toiselta
puolen vihollisarmeiojen sijoitus teki
ranskalaisille mahdolliseksi ryhtyä hyökkäysaloitteisiin
rajan yli Elsass-Lothringeniin. Ranskalaiset
valloittivat Mülhausenin kaupungin Elsassissa elok.
8 p., menettivät sen elok. 10 p., valloittivat sen
uudestaan elok. 19 p. ja menettivät sen elok. 24 p.
toistamiseen. Elok. 19 p. ranskalaiset tekivät
suurilla voimilla hyökkäyksen rajan yli
Lothrin-geniin. Taistelussa saksalaisten kuudetta
(Baie-rin kruununprinssi) ja seitsemättä (kenraali von
Heeringen) armeiaa vastaan he kuitenkin elok.
20 ja 21 p. kärsivät tappion ja pakotettiin
perääntymään. Siten ranskalaisten hyökkäysyritys
epäonnistui. Heidän haltuunsa jäi Saksan
alueesta vain vähäinen kulma Elsassin lounaisosassa.
Jo ennen Namurin linnan valloitusta oli
kenraali Joffre saanut päävoimansa, kolme armeiaa
(kenraalit Ruffey, Langle de Cary ja
Laure-zac), keskitetyiksi Etelä-Belgiaan. Niihin liittyi
läntisellä siivellä kenraali Frenchin johtama
engl. armeia, joka oli laskettu maihin Ostendessa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
