Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suurvaltain sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
126!
Suurvaltain sota
1262
alue hallussaan siirtomaan eteläosassa. Jouluk.
1 p. Saksan Itä-Afrikka kokonaisuudessaan
joutui englantilaisten haltuun. Lettow-Vorbeck
vetäytyi joukkoineen Portugalin Mozambiqueen,
jossa hän jatkoi vastarintaa. Vasta aselepo 1918
teki lopun sodasta täällä. Aselevon ehtojen
mukaan saksalaiset antautuivat.
Koko sodan aikana saksalaisilla puolestaan ei
ollut mahdollisuutta hätyyttää liittoutuneiden
siirtomaita. Saksalaisten toiveet, että
tyytymättömyys Intiassa aikaansaisi kapinan, eivät
toteutuneet.
Me risota 1914 ja 1915.
Keskusvaltojen sotalaivastot olivat liittoutuneiden
merivoimia ehdottomasti heikommat. Seurauksena oli,
että Saksan ja Itävalta-Unkarin merikauppa
alusta alkaen melkein kokonaan lakkasi. Vain
Itämerellä, jonne Englannin alukset eivät
Tanskan salmien puolueettomuuden ja miinoituksen
takia voineet tulla, Saksa ylläpiti laivayhteyttä
Ruotsin kanssa. Venäjän laivasto ei ollut
riittä-*vän vahva sitä estämään. Liittoutuneiden
merentakainen kauppayhteys sitävastoin
keskeytymättä jatkui.
Ennen sotaa Saksalla oli Välimerellä ja ulkona
valtameriltä vain harvoja sota-aluksia.
Välimerellä olevat kaksi risteilijää (,,Goeben" ja
„Breslau5’) pääsivät elok. alussa takaa-ajajiaan
onnellisesti pakoon Dardanellien-salmeen ja
Konstantinopoliin. Siellä ne luovutettiin Turkille.
Useimmat ulkona olevat risteilijät yhtyivät Isolla
valtamerellä amiraali von Speen johdolla pieneksi
laivastoksi, joka suuntasi matkansa
Etelä-Arne-liikan länsirannikolle, sai Coronelin luona
voiton englantilaisesta amiraali Cradockin
johtamasta laivastosta 1 p. marrask. 1914 (2 engl.
risteilijää upotettiin), mutta kohtasi 6 p. jouluk.
ylivoimaisen vastustajan Falkland-saarien luona
ja tuli siellä tuhotuksi. Yksityiset risteilijät,
..Emden" Intian valtamerellä ja „Karlsruhe"
Atlantin valtamerellä, harjoittivat jonkun aikaa
menestyksellistä kaappaussotaa, mutta joutuivat
nekin ennen pitkää tuhon omiksi.
Itämerellä sotatoimet rajoittuivat vähäpätöisiin
kahakoihin ven. ja saks. keveiden risteilijäin
välillä. Pohjanmerellä sotatoimet olivat
vilkkaammat. Mutta suurempia taisteluita ei täälläkään
sodan ensi vuosina sattunut. Saksan laivasto
oli liian heikko uskaltaakseen ryhtyä suurempiin
liikkeisiin eikä Englanninkaan laivasto voinut
hätyyttää Saksan rannikkoa, osaksi miinoitusten
takia, osaksi lujasti linnoitetun Helgolannin
saaren sitä estäessä. Elok. 28 p. 1914 tapahtui
meri-kahakka viimemainitun saaren läheisyydessä engl.
ja saks. risteilijälaivueiden välillä, jolloin
viimemainitut menettivät neljä risteilijää. Syysk.
22 p. muuan saks. sukelluslaiva (kapteeni
Wed-digen) Hoek van Hollandin ulkopuolella upotti
kolme engl. panssari risteili jää, Viimemainittu
tapaus oli suuresti omansa Saksassa lisäämään
luottamusta sukelluslaivojen käyttökelpoisuuteen.
Seuraavina kuukausina myöskin silloin tällöin
sattui, että sukellusveneet saivat yksityisiä
sotalaivoja upotetuiksi. Marrask. 3 p. ja jouluk 16 p.
saks. laivueet esiintyivät Ison-Britannian
itärannikolla pommittaen eräitä rantakaupunkeja.
Toisinaan myöskin saks. ilmalaivat (zeppeliinit)
ilmestyivät Englannin alueen yläpuolelle pudottaen
pommejaan m. m. Lontooseen. Tulos näistä retkistä
oli kuitenkin varsin vähäinen. Eiisimäisen
sota-vuoden suurin meritaistelu tapahtui 24 p.
tammik. 1915 Doggermatalikon (Doggerbank) luona.
! Kummankinpuoliset laivastot kärsivät tappioita;
vetäytymällä nopeasti ylivoimaisten
englantilaisten tieltä takaisin saksalaiset pelastuivat tuhosta.
Pienissä kahakoissa, miinoihin tai
onnettomuuk-s sien johdosta tuhoutui molemmin puolin joku
määrä etupäässä pienempiä sota-aluksia.
Varsinaisten meritaisteluiden supistuessa täten
varsin vähään saivat sitävastoin Englannin
yritykset täydellisesti saartaa Saksa muun
rnail-man yhteydestä sekä Saksan vastatoimenpiteet
laajan kantavuuden. Englanti otti kaiken
merenkulun, myöskin puolueettomien maiden,
valvontansa alaiseksi, estääkseen raaka-aineiden ja
elintarpeiden tuonnin Saksaan. Ennen sotaa .
Saksa ja Itävalta-Unkari kummassakin suhteessa
olivat olleet riippuvaiset tuonnista. Englanti
niinmuodoin syystä saattoi odottaa, että
täydellinen saarto ennen pitkää oli tekevä lopun
Saksan vastustuskyvystä. Marrask. 1 p. 1914
Englanti julisti koko Pohjanmeren sota-alueeksi
osoittaen kauppalaivoille ainoaksi liikeväyläksi
Kanaalin. V:n 1915 alusta alkaen se myöskin
alkoi puolueettomiin maihin nähden harjoittaa
voimakasta painostusta, rajoittamalla tuonnin
niihinkin välttämättömimpään, mitä nämä maat
itseänsä varten tarvitsivat. Puolueettomat maat
(ensi sijassa Skandinaavian maat) joutuivat
vaikeaan välikäteen; mutta niiden oli alistuttava.
Saksa puolestaan vastatoimenpiteenä salli omia
tavaroitansa (etupäässä hiiliä) vietävän
ainoastaan vastiketavarana. Tämä oli omansa jossain
määrin, jos kohta riittämättömästi, huojentamaan
saarron tuottamia vaikeuksia. Englannin
toimeenpanema „nälkäsaarto" herätti Saksassa
erinomaista suuttumusta. Sitä pidettiin alkeellisin
kansainvälisen oikeuden sääntöjä loukkaavana ja
epäinhimillisenä menettelynä. Saksa päätti vas
tata Englannin saartotoiinenpiteisiin ryhtymällä
I laajaan sukellusvenesotäan Englannin
kauppalaivastoa vastaan. Helmik. 4 p. 1915 Saksa julisti
kaikki vedet Ison-Britannian ympärillä
sota-alueeksi; engl. kauppalaivat olivat tällä alueella
ilman edelläkäypää varoitusta upotettavat.
Tämän johdosta englantilaiset rupesivat
varustamaan kauppalaivojansa tykistöllä sukellusveneitä
vastaan; myöskin ryhdyttiin käyttämään
puolueettomien maiden lippuja, jotta sukellusveneet
eivät voisi erottaa engl. laivoja puolueettomista,
i Edelläkerrotut toimenpiteet, jotka uhkasivat
käydä vaarallisiksi puolueettomien maiden
kauppalaivoille ja kansalaisille, antoivat
Pohjois-Ame-riikan Yhdysvalloille aihetta sekaantua asiaan.
Saksaa varoitettiin jo 11 p. helmik. Saksa
puolestaan ilmoitti peruuttavansa vedenalaisen
sodan, jos Englanti ja Ranska luopuisivat
„nälkä-saarrosta". Nämä eivät sitä tehneet, vaan
julistivat maalisk. 1 p. 1915 takavarikoivansa
puolueettomista laivoista kaikki tavarat, jotka
otaksuttiin olevan aiotut Saksalle tai olevan
1 Saksasta peräisin. Kevätkuukausina 1915
niinmuodoin vedenalaista sotaa jatkettiin; useita
aluksia upotettiin. Toukok. 7 p. tämän
kohtalon alaiseksi tuli Irlannin eteläpuolella
jättiläis-höyrylaiva „Lusitania", jonka mukana satoja
matkustavaisia, niiden joukossa
amerikkalaisiakin, hukkui. Tämä tapaus herätti Yhdysval-
(
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
