- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 11. Täydennysosa /
1269-1270

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suurvaltain sota

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1269

Suurvaltain sota

127(1

Hyökkäyspaikaksi valittiin Verdunin
linnoitettu alue. Ylipäällikkyys oli täällä Saksan
kruununprinssin käsissä. Useina viikkoina saksalaiset
salaisuudessa keräsivät suunnattoman suuren
tykistön ja runsaasti ampuma- sekä muita
sotatar-peita tälle rintamalle. Verdunin alue oli
erinomaisen lujasti linnoitettu. Ranskalaisten
rintaman murto tältä kohdalta olisi saksalaisille
tuottanut suuria strategisia etuja; Ranskan koko
itäinen linnoitusvyökyke olisi voinut joutua vaaraan
ja .siten suoranainen tie Saksasta Ranskaan voinut
avautua. Helmik. 21 p. saksalaiset sodassa siihen
asti kuulumattoman pommituksen jälkeen
aloittivat hyökkäyksen pohjoisesta käsin. Alussa he
saavuttivat joukon huomattavia menestyksiä. Jo
hei mik. 25 p. heidän onnistui valloittaa yksi
Verdunin omista linnakkeista, luja Douaumont.
Helmikuun lopulla ja maaliskuun alussa
ranskalaisten asema Verdunin itäpuolella myöskin alkoi
horjua. Maalisk. 6 p. Fresnes valloitettiin. Mutta
sekä pohjoisessa että idässä, Cöte Lorrainen
harjanteilla. saksalaiset ensimäisten voittojensa
jälkeen eivät enää saavuttaneet sanottavaa
menestystä. Taistelut kuitenkin vielä jatkuivat
muutamia kuukausia aika ajoin laimentuen, sitten
uudestaan yltyen äärettömän kiihkeiksi.
Maaliskuusta lähtien niiden painopiste siirtyi Maas-joen
länsirannalle. Täälläkin saksalaiset alussa
saavuttivat menestystä, mutta sitten tapahtui
pysähdys. Le Morte Hommen kukkuloista ja Cumières^n
metsistä taisteltiin vaihtelevalla onnella.
Kokonaistuloksena oli. että ranskalaisten vastarinta
tälläkin rintaman osalla pysyi murtumatta.
Viimeiset huomattavammat menestyksensä Verdunin
taisteluissa saksalaiset saavuttivat kesäk. 2 p.,
jolloin pohjoisella rintamalla Vaux’n ja Damloup’n
linnakkeet, sekä 23 p., jolloin Tliiaumont’in
linnake valloitettiin. Sen jälkeen saksalaisten
hyökkäykset Verdunia vastaan laimenivat.

Kenraali von Falkenhaynin suuripiirteinen
hyökkäyssuunnitelma lännessä niinmuodoin
pääasiaan katsoen epäonnistui. Aika ajoin Verdunin
kohtalo kyllä oli näyttänyt kriitilliseltä, ja jotkut
liedot viittaavat siihen, että Ranskan ylin
sodanjohto maalisk. olisi suunnitellut peräytymistä
Maas-joen läntiselle rannalle. Tätä päätöstä ei
kuitenkaan toteutettu. Verdunin puolustus oli
uskottu kenraali Pétainin käsiin. Hän saavutti
menestyksensä johdosta Ranskassa erinomaisen
suosion. Marnen taistelun ohella (1914) pidettiin
Ranskassa Verdunin taisteluiden tulosta koko
sodalle ratkaisevana.

Verdunin tapahtumien rinnalla olivat muut
taistelut länsirintamalla toisarvoiset. Sekä
itäisellä että Italian rintamalla Ranskan liittolaiset
sitävastoin tekivät suuria ponnistuksia
sitoak-sensa keskusvaltojen voimia. Jo uudenvuoden
aikana — siis lähes kaksi kuukautta ennen
Verdunin taisteluiden alkamista — tekivät venäläiset
rintamansa eteläosassa Czernowitzin
pohjoispuolella suuren hyökkäysyrityksen, joka epäonnistui.
Maalisk. 18-30 p. kenraalit Evert ja Kuropatkin,
joka viimemainittu Japanin sodasta tunnettu
kenraali oli Ruzskijn jälkeen saanut
päällikkyyden pohjoisrintamalla, tekivät sarjan tuimia
hyökkäyksiä, edellinen Dünaburgin ja Wileikan
välillä, jälkimäinen Jakobstadtin-Mitaun
suunnalla. Molemmilla tahoilla hyökkäykset
torjuttiin venäläisille suurin tappioin. — Italialaiset

tekivät puolestansa samoihin aikoihin, tarkemmin
sanoen 13-16 p. maalisk., hyökkäyksen Görtzin
suunnalla. Tämä n. s. viides Isonzon taistelu
raukesi kuitenkin tyhjiin. Toukokuun
keskipalkoilla itävaltalaiset puolestaan katsoivat ajan
tulleen suuren hyökkäyksen tekemiseen Italian
rintamalla. Tämä hyökkäys, joka 15 p. toukok.
alkoi pohjoisesta s. o. Tirolista päin, tuli
italialai-i sille yllätyksenä. Heidän oli peräydyttävä omalle
alueelleen; mutta itävaltalaiset seurasivat
kintereillä valloittaen 30 p. toukok. Arsieron ja
Asia-gon. Italialaisten tappiot olivat melkoiset, mutta
kesäkuun alussa itävaltalaisten oli suurten
tapahtumien johdosta Venäjän rintamalla
keskeytet-! tävä etenemisensä. Vielä kesäkuun kuluessa oli
arkkiherttua Eugenin vedettävä joukkonsa
jonkun verran taaksepäin. Molemmat edellämainitut
kaupungit oli luovutettava takaisin italialaisille.

Ympärysvaltojen hyökkäykset
kesällä 19 16. Saksalaisten yritys Verdunia
vastaan kävi keskusvalloille varsin
kohtalokkaaksi. Se kulutti suuresti heidän voimiansa, vei
runsaasti aikaa ja antoi ympärysvalloille,
varsin-; kin Englannille ja Venäjälle, tilaisuuden
uudestaan valmistautua voimakkaaseen sodankäyntiin.
V:n 1915 tappioiden jälkeen viimemainittu maa
teki tässä suhteessa erinomaisia ponnistuksia.
Osaksi „mobilisoimalla" oman teollisuutensa,
osaksi tuomalla yiadivostokin ja Arkangelin
kautta sekä sodan aikana valmistunutta
Muurmannin rataa myöten suunnattoman suuria määriä
sotatarpeita Yhdysvalloista ja Japanista, Venäjä
alkukesästä 1916 jälleen katsoi itsensä täysin
varustetuksi uusiin suuriin hyökkäyksiin.
Hyökkäysalueeksi valittiin itävaltalaisten rintama
Vo-lyniassa ja Galitsiassa. Sen johtoon asetettiin
kenraali Brusilov, tunnettu Galitsian taisteluista
i syksyllä 1914. Hyökkäys alkoi 4 p. kesäk. Heti
alussa venäläiset monesta paikasta puhkaisivat
itävaltalaisten puolustuslinjat. Seuraavina
viikkoina kiivaat taistelut jatkuivat; niiden
tuloksena oli, että itävaltalaiset osaksi perinpohjin
voitettuina sekä menettäen vähitellen 200-300
tuhanteen mieheen nousevan vankimäärän, niin
Volyniassa kuin Galitsiassa peräytyivät
länteenpäin. Jo 7 p. kesäk. venäläiset valloittivat
Lutskiu, 10 p. Dubnon. Kesäk. 11 p:n seuduissa
venäläiset ulottivat hyökkäyksensä Bukovinaan,
jossa Pflanzer-Baltinin itävaltalaiset joukot
myöskin ennen pitkää olivat pakotetut aloittamaan
peräytyinisen. Kesäk. 18 p. Czernowitz
menetettiin venäläisille, ja saman kuun lopulla suurin osa
Bukovinaa ja Etelä-Galitsiaa jo oli venäläisten
hallussa. Vasta Karpaattien solissa saatiin
venäläisten eteneminen pysähtymään. Sitkeimmän
vastarinnan itävaltalaiset tekivät
Pohjois-Ga-litsiassa, Tarnopolin suunnalla. Mutta täälläkin
venäläiset voittivat alaa. Keskusvallat ryhtyivät
tarmokkaisiin vastatoimenpiteisiin itävaltalaisten
tappioiden johdosta uhkaavan vaaran
torjumiseksi. Italian rintamalla toimeenpantu
hyökkäysliike keskeytettiin ja sieltä tuotiin apujoukkoja.
Saksalaiset lähettivät myöskin Linsingenin
johdolla vahvoja osastoja liittolaistensa avuksi.
Näiden avulla saatiin Brusilovin eteneminen
vähitellen pysähtymään. Vielä heinä- ja elokuussa
erinomaisen kiivaat taistelut edelleen jatkuivat,
etenkin Volyniassa. Elokuun alkupäivinä
saksalaisten ja itävaltalaisten oli vielä peräydyttävä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:31:30 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/11/0653.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free