Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suurvaltain sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1283
Suurvaltain sota
12<8 I
keskusvalloille mukanaan myöskin poliittista
laatua olevia vaikeuksia. Muutamissa suhteissa
Saksan ja Itävalta-Unkarin edut eivät olleet
sopusoinnussa keskenään. Mitä kauemmin sota kesti,
pääsi viimemainitussa maassa valtaan se käsitys,
että Saksa pitkitti sotaa ja että Itävalta-Unkarin
ilman liittosuhdettansa voisi olla mahdollista
saavuttaa rauha. Elintarvevaikeuksien tähden
syntyi myöskin paljon hankauksia. Sekä
sotatoimissa että elintarveasiciden järjestelyssä Saksa
alituisesti sai antaa tukea Itävalta-Unkarille.
Mutta apu ei poistanut sodan raskasta taakkaa.
Marrask. 21 p. 1916 keisari Frans Josef kuoli.
Hänen seuraajansa, nuori keisari Kaarle I, oli
erittäin taipuvainen etsimään rauhan
mahdollisuuksia. Siinä tarkoituksessa hän Saksan, jopa
oman ulkoministeriönsäkin tietämättä kerran
(kirjeessä langollensa Parman prinssi Sixtukselle
31 p:ltä maalisk. 1917) teki yrityksen omin päin
tunnustella länsivaltojen mielialaa. Yritys tuli
myöhemmin ilmi ja herätti paljon katkeruutta
Saksassa. Mutta myöskin kreivi Czernin, joka
22 p. jouluk. 1916 oli tullut Itävalta-Unkarin
ulkoministeriksi, oli erittäin taipuvainen rauhaan
ja ehdotti Saksalle Elsass-Lothringenin
luovuttamista. Paljon erimielisyyttä liittolaisten kesken
herättivät sitäpaitsi Puolan asiat. Kysymys
Puolan kohtalosta tuli päiväjärjestykseen sen jälkeen,
kuin tämä maa oli venäläisiltä valloitettu. Sen
ratkaisemiseksi tehtiin useita ehdotuksia.
Itävalta-Unkari olisi toivonut sellaisen Puolan
luomista, joka tavalla tai toisella olisi joutunut
poliittiseen yhteyteen Itävalta-Unkarin kanssa.
Tällaiselle Puolalle se olisi ollut valmis luovuttamaan
Galitsiankin. Saksa ei tähän suostunut. Sen oma
sisäinen puolalaiskysymys teki tällaisen
ratkaisun arveluttavaksi. Sen verran liittolaiset
sopivat, että he 5 p. marrask. 1916 julistivat Puolan
(s. o. Venäjän Puolan) itsenäiseksi valtioksi.
Saksassa toivottiin tästä toimenpiteestä olevan
seurauksena, että puolalaiset itse vapautensa
puolesta yhtyisivät taisteluun Venäjää vastaan. Tämä
toivomus ei kuitenkaan toteutunut. Muutenkin
itsenäisyysjulistus jäi kokonaan puolinaiseksi
toimenpiteeksi, kun liittolaiset eivät, lukuisista
neuvotteluista huolimatta, voineet sopia Puolan
valtiollisen olemassaolon lähemmistä perusteista.
Puolalaiset itse pysyivät saksalaisvihollisina.
Puolan kysymys oli kaikin puolin ratkaisematta,
kun Brest-Litovskin rauhanneuvottelut alkoivat.
Rauhanneuvottelut Brest-Litovskissa kävivät
keskusvalloille ylen vaikeiksi. Saksalle oli
tärkeintä saada nopea ratkaisu aikaan. Se näet
kipeästi tarvitsi itäarmeian joukkoja
länsirintamalle. Ven. neuvottelijat sitävastoin koettivat
venyttää neuvotteluja ja käyttää niitä
vallankumoukselliseen propagandaan. Vaikeuksia tuotti
myös Venäjän sisällinen hajaannus. Ukraina oli
19 p. jouluk. 1917 julistautunut itsenäiseksi
neuvotellen erikoisrauhasta Saksan kanssa. Sen
kanssa tehtiin rauha 9 p. helmik. Venäjän
valtuutettu Trotski j pani tätä vastaan
vastalauseensa. Helmik. 10 p. hän keskeytti
rauhanneuvottelut kieltäytyen allekirjoittamasta rauhaa,
mutta samalla selittäen, että Venäjä ei aikonut
jatkaa sotaa, vaan aikoi laskea armeiansa hajalle.
Saksa ryhtyi silloin vielä kerran sotatoimiin.
Muutamassa päivässä valloitettiin Viro,
Liivin-maa ja osia Volyniasta. Seurauksena oli. että
Venäjän 2 p. maalisk. oli pakko allekirjoittaa
rauha, jonka ehdot välikohtauksen johdosta
huomattavasti huononivat. Venäjän täytyi luopua
ei vain Puolasta, Kuurinmaasta ja Liettuasta
vaan myöskin Virosta ja Liivinmaasta. Sen oli
poistettava joukkonsa Ukrainasta ja Suomesta
sekä Kaukaasiassa Ardahanin, Karsin ja
Batu-min alueesta.
Venäjän poistuttua sotaakäyvien valtojen
joukosta kävi Romaaniankin asema ylen vaikeaksi:
Bratianu luopui hallituksesta helmikuussa ja
maalisk. 19 p. tuli pääministeriksi
saksalaisystä-väli isyyteen taipuva Marghiloman. Toukok. 7 p.
tehtiin Bukarestin rauha Romaanian ja neliliiton
valtojen välillä. Myöskin Bukarestin
rauhantekoa koskevissa kysymyksissä ilmaantui paljon
erimielisyyttä neliliiton valtojen kesken. Saksa ja
Itävalta-Unkari kilpailivat keskenään Romaanian
elintarve- ja öljytuotannosta. Bulgaaria tahtoi
koko Dobrudzan. Mutta Turkki, joka oli avullaan
myötävaikuttanut voittoon, vaati korvaukseksi
Bulgaarialta osan tämän maan aikaisemmin
Turkille kuuluneita alueita. Bulgaaria ja Turkki
eivät voineet sopia. Seurauksena oli, ettei
Bulgaaria toistaiseksi saanut Dobrudzaa, jonka Ro
maania kuitenkin luovutti neliliiton valloille
yhteisesti. Bulgaaria ei ollut tyytyväinen
tulokseen. Sen saksalaisystävällisen pääministerin
Ra-doslavovin oli pakko erota kesäk. 1918.
Hallituksen päälliköksi tuli vastustuspuolueen johtaja
Malinov, joka valtiollisilta mielipiteiltään ei
keskusvaltoihin" nähden ollut luotettava.
Rauhanteot idässä tekivät Saksalle
mahdolliseksi lähettää vahvoja armeiaosastoja
länsirintamalle, ei kuitenkaan siinä määrin kuin oli toi
vottu. Saksan toivomukset saada viljaa ja
raaka-aineita Venäjältä eivät myöskään toteutuneet.
Itä-Euroopan sekavien olojen takia Saksan täytyi
edelleen ylläpitää joukko-osastoja idässä sekä
käyttää niitä sotatoimiinkin. Kävi ilmi, ettei
Ukraina omin päin tullut toimeen, vaan että
Saksan oli autettava sitä sekä Neuvosto-Venäjää että
sen sisäjstä bolsevismia vastaan. Maalisk. 1 p.
saksalaiset miehittivät Kiovan, saman kuun 13 p.
Odessan. Brest-Litovskin rauhanteon
jälkiselvit-telyihin kuului myöskin, Saksan kannalta
katsoen, Saksan osanotto Suomen vapaussotaan (ks. t.
Täyd.). Erinomaisen suuria vaikeuksia tuotti
Saksalle myöskin n. s. baltilaisten alueiden
valtiollisten olojen järjestäminen, jolloin saksalaiset
pitivät velvollisuutenaan osaksi tukea asianomais
ten maiden järjestyspuolueita bolsevikkeja
vastaan, mutta samalla, nojautuen pääasiassa
saksa-lais-baltilaisiin piireihin, joutuivat rettelöihin
näiden maiden väestön enemmistön kanssa, niiden
kansallisten saksalaisvihcllisten pyrkimysten
johdosta. Neuvosto-Venäjän kanssa solmittiin
valtiolliset suhteet. Venäjän edustaja (Joffe)
asettui Berliiniin, Saksan lähetyskunta Moskovaan.
Perin ristiriitaisena Saksan asema kuitenkin
Neuvosto-Venäjäänkin nähden pysyi sen kautta, että
Saksa Venäjällä tuki bolsevikkeja, joiden kanssa
se oli tehnyt rauhan, samalla kuin se
Ukrainassa, Suomessa ja baltilaisissä maissa toimi niitä
vastaan. Selityksensä tämä sai siitä, että Saksan
ainoana päämääränä oli saada rauha idässä sekä
tavarainvaihto käymään. Edellinen onnistui,
ainakin pääasiassa, jälkimäisestä ei tullut mitään.
Omassa maassaan Saksa pian sai kokea raskaita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
