Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suurvaltain sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1287
Suurvaltain sota
1288
rinpohjaisia muutoksia taloudellisiin oloihin.
Puolueettomatkaan maat eivät niiltä säästyneet.
Työttömyys, joka alussa oli seurauksena teollisuuden
seisahtumisesta, kääntyi ennen pitkää työvoimien
puutteeksi, sitä myöten kuin sota itse ja siitä
riippuvat tuotantohaarat tarvitsivat lisää voimia.
Työpalkat kohosivat, samoin kaikki hinnat, ennen
kaikkea elintarpeiden hinnat. Niin oli laita
ympärysvaltojen maissa, mutta vielä suuremmassa
määrin keskusvalloissa, jotka maantieteellisen
asemansa ja Englannin yliherruuden johdosta
merillä tulivat eristetyiksi muista maista ja
pakote-luiksi tulemaan omillansa toimeen. Rauhallisissa
oloissa keskusvallat eivät olleet riittävästi
tuottaneet elintarpeita omaan kulutukseensa. Sodan
kuluessa näissä ja varsinkin Saksassa tehtiin
erinomaisia ponnistuksia maataloustuotannon
edistämiseksi, mutta monet seikat ja etenkin
työvoimien puute vaikuttivat sen, ettei sotavuosien sato
noussut edes rauhan vuosien satojen tasalle.
Keskusvaltojen oli sentähden pakko jo syksyllä 1914
panna rajahintoja erinäisille maataloustuotteille
sekä v:n 1915 alussa ryhtyä kulutuksen
säännöstelyyn. Vuosien mukana säännöstely
ulotettiin yhä useampiin tavaralajeihin.
Kaikissa sotaakäyvissä maissa sisälliset riidat
ja puoluevastakohdat alussa lakkasivat.
Ranskassa sosialistitkin päästivät edustajiaan
hallitukseen (Albert Thomas, Jules Guesde y. m.).
Saksassa yksimielisyys puolueiden kesken myöskin
saatiin aikaan hiljaisella sopimuksella, että
sisäiset riitakysymykset lykättäisiin sodan jälkeiseen
aikaan. Itävalta-Unkarissa kansallinen
hajaannus ei myöskään alussa ulkonaisesti
huomattavammin tullut näkyviin. Sodan kestäessä
tapahtui kuitenkin muutos. Kaksoismonarkian slaav.
kansat eivät osoittaneet innostusta taisteluun
monarkian puolesta. Slaav. joukko-osastot
osoittautuivat epäluotettaviksi ja antautuivat toisinaan
vapaaehtoisesti venäläisten vangeiksi. Etenkin
tsekkilästen keskuudessa ilmaantui salahankkeita
monarkiaa vastaan. He saivat yllykettä
ympärysvaltojen julkilausumasta tarkoituksesta
„vapauttaa" kaksoismonarkian eri kansallisuudet
vieraan ikeen alta. Venäjän vallankumouksen
jälkeen ryhdyttiin Venäjällä tsekkiläisistä
sotavangeista muodostamaan erityisiä joukko-osastoja,
joiden piti ympärysvaltojen puolella ottaa osaa
sotaan keskusvaltoja vastaan. Myöhemmin niitä
käytettiin taisteluihin bolsevikkeja vastaan
Siperiassa. Sisälliseen hajaannukseen myötävaikutti
vähitellen kasvava elintarvepula. Myöskin
erimielisyydet Saksan kanssa poliittisissa ja
taloudellisissa kysymyksissä heikonsivat
Itävalta-Unkarin sotaintoa. Voitot Italiassa syksyllä 1917
kohottivat tosin mielialaa, mutta vain
ohimenevästi. Keväällä 1918 puhkesi Wienissä,
Budapestissa ja useissa muissa kaupungeissa valtavia
lakkoja, jotka vain vaivoin saatiin
tukahdutetuiksi. Myöskin Bulgaariassa ja Turkissa
sisäinen vastustuskyky heikontui. Nämäkään maat,
joissa maanviljelys ja karjanhoito ovat
pääelinkeinoina, eivät sodan aikana kyenneet
tuottamaan riittävästi elintarpeita edes itselleen. Saksa
sai kykynsä mukaan kaikille liittolaisilleen antaa
apua. Mutta Saksan itsensä oli mahdollista tuoda
tavaroita ainoastaan sen rajoilla olevista pienistä
puolueettomista maista. V. 1916 onnistui Saksan
erään vedenalaisen kauppalaivan („Deutschland")
avulla tuoda pari laivanlaötia sotateollisuuteen
tarvittavia aineita Ameriikasta. Mutta suurta
tilaa vaativien elintarpeiden tuontiin tätä keinoa
ei voitu käyttää. Tuontinsa maksuksi Saksan oli
myöskin harjoitettava vientiä. Etupäässä se oli
maksettava kivihiilellä. Mutta tästäkin tavarasta
alkoi omassa maassa tulla puute. Etenkin tai
vella 1916-17 vallitsi Saksassa vaikea kivihiili
pula. Aikaa myöten sisälliset vaikeudet
Saksassakin alkoivat jälleen herättää henkiin entisiä
puolueriitoja. Puolueiden välinen „linnarauha"
rikkoutui.
Kesällä 1917 Bethmann-Hollweg kukistui.
Hänen seuraajansa Michaeliksen kävi 1 p. marrask.
1917 samoin. Valtakunnankansleriksi tuli iäkäs
keskustapuolueen mies kreivi Hertling. Nämä
muutokset aiheutuivat siitä, että valtiopäivät ja
niissä n. s. enemmistöpuolueet (sosialistit,
keskusta ja vapaamieliset) ottivat johdon käsiinsä,
vaatien jo ennen sodan päättymistä ryhdyttäväksi
sisäisiin uudistuksiin (Preussin äänioikeusre
forini, sensuurin lieventäminen, piiritystilan
lakkauttaminen y. m.) sekä sekaantuen
ulkopolitiikan hoitoon. Ulkopolitiikan alalla mieli; iteet kä
vivät kiivaasti vastakkain niiden välillä, jotka
tahtoivat sodan jatkamista Saksalle voitolliseen
tulokseen ja niiden, jotka tahtoivat n. s. sovinto
rauhaa. Laajoissa piireissä pääsi valtaan se
luulo, että rauha oli saatavissa, kunhan Saksa ei
esiintyisi liiallisilla vaatimuksilla. Heinäk. 19 f».
1917 valtiopäivät enemmistöpuolueiden ehdotuk
sesta hyväksyivät päätöslauselman, jossa selitet
tiin valtiopäivien tavoittelevan sovintorauhaa
ilman väkivaltaisia alueenanastuksia.
Valtiopäivien julkilausuma kanta ei kuitenkaan johtanut
mihinkään tulokseen.
Elintarvevaikeuksien lisääntyessä sekä sisäisen
eripuraisuuden saadessa jalansijaa alkoivat
Venäjältä päin tulleet vallankumoukselliset opit saada
vastakaikua Saksan työväenluokan
pohjakerroksissa. N. s. riippumattomien sosialistien taholta
harjoitettiin kiihkeätä vallankumouksellista ylly
tystä. Jo kesällä 1917 tapahtui laivastossa
kapi-nayritys, joka tosin vaivatta tukahutettiin. Mutta
salainen kiihoitustyö jatkui ja tuotti hedelmiä.
Perästäpäin kenraali Ludendorff
sotamuistelmis-saan katkerasti huomauttaa, että Saksan armeia
1917 ja 1918 ei enää ollut sama kuin ennen.
Vanha vakinainen armeia upseeristoineen oli
suurimmaksi osaksi jo menetetty. Myöhemmät
mil-joona-armeiat olivat enemmän miliisijoukkojen
kaltaisia, joissa kuri oli höllempi, mutta väsymys
sotaan suurempi.
Myöskin ympärysvaltojen sisäisiin oloihin sekä
armeioihin oli pitkittyvän sodan rasitus
vaikuttanut heikontavasti, mutta ei samassa määrin kuin
keskusvalloissa. N. s. sisäinen rintama oli
keskusvalloissa kesällä 1918 käynyt erittäin
jännittyneeksi. Suuret voitot Ranskassa vuoden
alkupuoliskolla kohottivat huomattavasti mielialaa,
mutta tämä vain lisäsi vastavaikutuksen voimaa
siinä tapauksessa, että voitto kääntyisi tappioksi.
Aseman kehitys Balkanin
niemimaalla ja Turkin rintamilla. Pitkin
v:ta 1916 olivat ympärysvaltojen armeiat
Balkanin niemimaalla, italialaiset Albaniassa,
länsivaltojen joukot ynnä serbialaiset Makedoniassa,
vaihtelevalla menestyksellä alituisissa taisteluissa
bulgaarialaisten ja saksalaisten kanssa. Maan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
