Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suurvaltain sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1203
Suurvaltain sota
1291
täytettiin enemmistopuolueista otetuilla tai
niiden luottamusta nauttivilla henkilöillä. Lokak.
4 p. prinssi Max Sveitsin hallituksen kautta
antoi Ameriikan presidentille nootin, jossa hän
pyysi presidentin toimenpidettä
rauhanneuvottelujen aloittamiseksi. Neuvottelujen pohjaksi
ehdotettiin muuan neljääntoista kohtaan puettu
ohjelma, jonka Wilson eräässä puheessaan 8 p.
tammik. 1918 oli esittänyt. Samalla
ehdotettiin aselevon tekemistä heti jatkuvan
verenvuodatuksen välttämiseksi. Prinssi Maxin edellä
-rnainitusta toimenpiteestä oli seurauksena
pitkällinen noottien vaihto Saksan hallituksen ja
presidentti Wilsonin välillä. Viimemainittu ei
suostunut heti ryhtymään ehdotettuihin
toimenpiteisiin, vaan vaati ensin Saksan „ehdotonta"
suostumista hänen aikaisemmissa lausunnoissaan
esitettyihin ehtoihin sekä ilmoitti, että aselevon
elulot olisivat jätettävät liittolaisten
määrättäviksi, että joka tapauksessa Saksan oli vedettävä
-joukkonsa pois miehitetyistä alueista, lopetettava
sukellussota y. m. Lokak. 23 p. Wilson ilmoitti,
että vain sellainen aselepo saattoi tulla
kysymykseen, joka tekisi liittolaisille mahdolliseksi „estää
vihollisuuksien uudistumisen saksalaisten
taholta". Nootissaan hän myöskin ilmoitti, että
Yhdysvaltain edustajat rauhanteossa vain
saattavat keskustella „Saksan kansan oikeiden
edustajain kanssa", ei niiden kanssa, jotka tähän asti
ovat olleet Saksan politiikan johtajia. Noottien
vaihdon aikana sotatoimet keskeytymättä olivat
jatkuneet. Lokakuun lopulla saksalaisten asema,
jatkuvasta perääntymisestä huolimatta, oli
jonkun verran parantunut. Hindenburg ja
Luden-dorff tahtoivat hyljätä Wilsonin esittämät
aselevon perusteet. Saksan hallitus antoi kuitenkin
27 ]». lokak. myöntyväisen vastauksen.
Luden-dorff erosi 26 p. lokak. Foch sai liittolaisten
puolesta valtuudet määrätä aselevon ehdot.
Marrask. 6 p. Saksan edustajat matkustivat
Ranskaan, jossa he Compiegnen metsässä Foch ilta
vastaanottivat aselevon ehdot.
Tällä välin Saksassa tapahtui vallankumous.
Noottien vaihto Wilsonin kanssa oli suuresti
vahvistanut sitä käsitystä, että keisari Wilhelm oli
rauhan esteenä ja että hänen sentähden oli
luovuttava. Lokak. 2S p. keisari antoi julistuksen,
jolla hän ilmoitti siirtävänsä „kansalle"
perusoikeuksia. jotka ennen olivat olleet yhdistetyt
keisarin persoonaan. Se ei kuitenkaan enää
riittänyt. Lokakuun loppupäivinä meriväki
Hampurissa, Bremenissä y. m. teki kapinan. Ven.
malliin perustettiin sotilas- ja työväen neuvostoja.
Marrask. 7 p. Münchenissä kävi samoin. Baierin
kuningas syöstiin valtaistuimelta. Marrask. 9 p.
vallankumouksellinen liike levisi Berliiniin.
Prinssi Max antoi julistuksen, jossa ilmoitettiin,
että keisari oli luopunut. Saksa julistettiin
tasavallaksi. Prinssi Max luovutti itse kanslerin
tehtävät sosialisti Ebertille.
Vallankumouksellinen hallitus muodostettiin nimellä ..kansanvaltuu-
0 #
tettujen neuvosto". Keisari Wilhelm, joka oli
päämajassa, jätti armeian ja etsi itsellensä
turvapaikan Hollannista.
Uuden hallituksen ensimäinen toimenpide oli
aselevon hyväksyminen. Ehtojen mukaan
Saksan armeian oli lyhyessä ajassa vetäydyttävä
Reinin oikealle puolelle. Mainz, Koblenz ja Köln
olivat luovutettavat liittolaisille. Suuri osa Sak-
san sotatarpeista oli luovutettava, samoin pääosa
laivastosta ynnä kaikki sukelluslaivat, edelleen
lukuisa määrä vetureita, tavaravaunuja ja
automobiileja. Mutta Saksan saarto oli yhä
ylläpidettävä. Aselepo astui voimaan 11 p. marrask.
Jo muutamia päiviä aikaisemmin, 3 p.
marrask., oli Itävalta-Unkari tehnyt aselevon
liittolaisten kanssa. Kaksoismonarkia oli lokakuun
viime päivinä, osaksi armeian häviön johdosta
Italiassa, joutunut täydellisen hajaannuksen
tilaan. Sen eri osat julistautuivat itsenäisiksi.
Keisari Kaarlen oli lähdettävä maasta. Aselepo
sisälsi täydellisen antautumisen, vielä
täydellisemmän kuin Saksan. Liittolaisille oli m. m.
luovutettava vapaasti käytettäväksi kaikki
entisen kaksoismonarkian maantiet, rautatiet ja
vesitiet.
Sisäinen tilanne Saksassa sekä aselevon ehdot
tekivät entiselle keisarikunnalle mahdottomaksi
ajatella enää sodan jatkamista. Kesti kuitenkin
vielä kauan, ennenkuin rauha saatiin solmituksi.
Kaikkien keskusvaltoja vastaan sotaa käyneiden
valtojen edustajat kokoontuivat ensin Versa
il-1 e s’iin keskenään neuvottelemaan rauhan
ehdoista. Keskusvaltojen ei itsens’i sallittu ottaa
neuvotteluihin osaa. Toukok. 1919 jätettiin
Saksalle kaikkien puolesta yhteinen
rauhansopimusehdotus. Rauha Saksan ja liittoutuneiden
(alliee-r^ttujen ja assosieerattujen valtojen) välillä
allekirjoitettiin 28 p. kesäk. 1919. Itävallan kanssa,
jonka kaksoismonarkian hajaannuttua
muodostivat Itävallan entiset saks. alueet, n. s. Saksa
-lais-Itävalta, tehtiin rauha St. Germainissä 10 p.
syysk. 1919, Bulgaarian kanssa Neully’ssä 27 p.
lokak. sam. v„ Unkarin kanssa Trianonin Iin
nassa Versailles’ssa 4 p. kesäk. 1920, Turkin
kanssa 10 p. elok. sam. v. (ks. V e r s a i 1 1 e s’i n
rauh a, Täyd.).
Sodan tulos toi mukanansa täydellisen
muutoksen yleispoliittiseen tilanteeseen. „Valtojen
tasapainon" sijaan, johon kolmiliiton sekä
Ranskan-Venäjän liiton ja n. s. ententen syntymisen
jälkeen maailmanpolitiikka perustui, on
keskusvaltojen ja Venäjän menetettyä suurvalta-asemansa
tullut voittajavaltioiden ehdoton yksinvaltius.
Versaillesin rauhanehtojen mukaisesti on
perustettu n. s. Kansainliitto (ks. t. Täyd.)
uusien sotien estämiseksi. Tähän liittoon ei
kuitenkaan ole päästetty jäseniksi voitettuja
valtioita. Todellinen valta Euroopassa on sodan
jälkeen joutunut Englannin, Ranskan ja Italian
käsiin. Näyttää kuitenkin epävarmalta, voivatko
nämä maat, joiden edut monella tavalla ovat
keskenään ristiriitaiset, ajan pitkään säilyttää
sen yksimielisyyden, joka on ollut rauhanteoissa
tapahtuneen Euroopan asioiden uuden järjestelyn
edellytyksenä. Pohjois-Ameriikan Yhdysvallat,
joiden osanotto sotaan ratkaisi tuloksen, ovat
vetäytyneet jatkuvasta yhteistoiminnasta syrjään,
m. in.* kieltäytymällä ratifioimasta Versailles’in
rauhansopimusta.
[Eri maiden ulkoministeriöiden
asiakirjajul-kaisut eri kielillä, ruotsiksi seuraavat:
.,Tysk-lands vita bok", „Englands vita bok",
„Rysslands gula bok", „Belgiens gråa bok",
,,Frank-rikes gula bok", „Österrike-Ungerns röda bok",
„Serbiens blåa bok" (kaikki v:lta 1914) sekä
„Österrike-Ungerns andra röda bok" ja „Italiens
gröna bok" (1915); J.-H. Bernstorff, „Deutsch-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
