Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tullilaitos ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
130 1
Tullilaitos
1302
nuivan syksyn ja talven kuluessa perin pohjin
uuden tariffin, joka muutamissa kohdin
muutettuna julkaistiin valtioneuvoston toimesta maalisk.
26 p. 1919; tällöin annettiin myös asetus
t.-maksuista ja t.-tariffin soveltamisesta.
Maahantuotavien tavaroiden tariffi jakautui 12
tavararyhmään ja sisälsi 961 tariffinimikettä, maasta
vietävien tavaroiden tariffi taas 22 nimikettä.
T.-tariffi nojautui johdonmukaisesti
suojelusperiaat-teen kantaan, asettaen pienen suojelus-t: n myös
viljalle ja muille elintarvikkeille, jotka
1860-lu-vulta saakka olivat olleet pääasiallisesti
tullittomia; t.-määrä oli kuitenkin aivan pieni, vain 8
p. kgrlta jauhamatonta ruista, ja muista
viljalajeista samassa suhteessa, joten sillä ei ollut
silloisten korkeiden viljanhinto jen vallitessa
juuri mitään käytännöllistä merkitystä, ja v:n
1919 loppuun määrättiinkin viljatavarat maahan
tuotaessa tullittomiksi. T.-maksuissa oli
seurattu yleensä sellaista periaatetta, että
raaka-aineet olivat joko kokonaan tullittomia tai
mahdollisimman alhaisen t.-maksun alaisia,
puolituotteilla oli niinikään verraten pieni t., jota
vastoin valmiille tuotteille oli asetettu jokseenkin
tuntuvat t.-maksut. Varsinaisille
kulutustavaroille, joita ulkomailta tuodaan, määrättiin
samaten huomattavat vero-t:t, etenkin kahville (10 mk.
kg:lta), kaakaolle, teelle, tupakalle ja
alkoholijuomille; osa näitä t:n-korotuksia otettiin
käytäntöön jo tammikuussa sam. v., siis vähää
ennen uuden t.-tariffin julkaisemista. — Vienti-t:t,
joiden luku aikaisemmin oli supistunut vain
kahteen (luut ja lumput), kohdistuivat nyt myös
jouhiin ja harjaksiin, eläinkarvoihin, vuotiin ja
nahkoihin, valmistamattomiin turkiksiin,
puutavaraan, puuvanukkeeseen, puupahviin ja
paperiin, pääasiallisesti pienin t.-määrin; sitävastoin
useista vientitavaroista kannetut vientimaksut
olivat verraten tuntuvia. T.-tariffiin liittyy
erikoinen taaratariffi. Asetus t.-maksuista ja
t.-tariffin soveltamisesta sisältää m. m. säännöksen,
että sellaisesta maasta tuotavalle tavaralle, jossa
suomalaiset alukset tai tavarat käsittelyyn nähden
ovat vähemmän suositussa asemassa kuin muiden
maiden, voidaan valtioneuvoston määräyksestä
panna lisä-t:ia t.-tariffin mukaan menevän
t.-maksun lisäksi, enintään sama määrä kuin
viimeksimainittu, taikka, jos tavara tariffin mukaan on
tulliton, enintään se määrä, johon tavaran arvo
nousee. Edelleen on säädetty, että jos, vietäessä
ulkomailta Suomeen tavaralajia, jota myös
tuotetaan tai valmistetaan Suomessa, sen hinta
myytäessä Suomeen vietäväksi on alhaisempi kuin
myyntimaassa vallitseva hinta, voidaan sellaisesta
tavarasta Suomeen tuotaessa, valtioneuvoston
määräyksestä, muuten säädettyjen t.-maksu jen
ohella veloittaa erityinen t. (dumping-t.), joka
vastaa erotusta myyntimaan kotimaisessa
kulutuksessa käyvän markkinahinnan ja vientiä
varten myytäessä otetun hinnan välillä. Sellainen
erityinen t. voidaan veloittaa myös muuten
tullittomasta tavarasta.
T.-tariffissa tullittomiksi merkittyjen
tavaroiden ohella on asetuksessa lueteltu 23 tapausta,
jolloin tavarat ovat vapaita tuonti-t :sta.
V:n 1919 t.-tariffia valmisteltaessa
edellytettiin, että tavaranhinnat jo verraten pian sodan
päätyttyä meilläkin painuisivat lähelle entistä
rauhanajan tasoa. Näin ei kuitenkaan käynyt,
vaan rahanarvon aletessa hinnat yhä nousivat,
ja t.-maksut jäivät näin ollen suhteettoman
alhaisiksi. Aluksi tyydyttiin v. 1920 t.-maksujen
prosenttikorotuksiin, yleensä 100 ja 200 %
tariffiin merkityistä maksuista, erinäisin poikkeuksin
tärkeihin kulutustavaroihin nähden. Mutta täten
raaka-aineiden ja niistä valmistettujen tuotteiden
t:t eivät tulleet oikeaan suhteeseen keskenään,
ja näin ollen valtioneuvosto asetti elok. 1920
komitean (puheenjohtajana jälleen toht. K. A.
I Paloheimo) tekemään ehdotusta t.-tariffin
uudistamiseksi. Eduskunnalle annettiin sitten
komitean ehdotuksen pohjalle laadittu hallituksen
esitys t.-tariffia sekä vienti- ja lisenssimaksuja
v:ksi 1921 koskevaksi laiksi. Tätä eduskunta ei
kuitenkaan ehtinyt käsitellä, vaan päätti
pysyttää voimassa v:n 1919 t.-tariffin 200 %:lla
korotettuna, pääasiallisesti samoin poikkeuksin kuin
v. 1920, ja oikeutti valtioneuvoston korottamaan
260 nimikkeessä lueteltujen tavarain t.-maksut
enintään 10-kertaisiksi.
Tarkoitus oli, että v:n 1921 valtiopäiville olisi
I a n nett u uutta t.-tariffia koskeva esitys pitemmän
ajan vaatimuksien tyydyttämiseksi, mutta
taloudellisten olojen yhä pysyessä epävakaisina
jäätiin edelleen väliaikaiselle kannalle ja määrättiin
t.-maksut vain v:ksi 1922. Tällöin eduskunnassa
syntyi suurta erimielisyyttä etenkin viljan ja
sokerin t.-maksuista. Jauhamattoman rukiin t.
korotettiin 25 p:iiu kg:lta ja sokerin 2 mk:aan
kg:lta; hallitus oli jälkimäiselle tavaralle
ehdottanut 3 mk., ja kun se hylättiin, täytettiin
tuloja menoarvion osoittama vajaus korottamalla
omaisuusveroa. Vientitavara in verotusta samalla
tuntuvasti vähennettiin. — T.-tariffin uudistus
yksityiskohtaisesti tasoittamalla toisistaan
riippuvaiset t.-maksut on täten yhä lykkäytynyt.
T.-tulot ovat valtion tulo- ja menoarviossa
edelleen olleet tärkeällä sijalla. Enimmän on
tuloja saatu kahvista, 1920 lähes 68 milj. mk., ja
tupakasta, yli 46 milj. Sokerista, joka Venäjän
vallan loppuaikana oli meillä tuottanut n. 15 milj.
mk. vuodessa, jopa enemmänkin, saatiin 1920 n.
20 milj. mk. Tuonti-t:sta on v. 1921 arvioitu
saatavan yhteensä 555 milj. ja vienti-t:sta 30
milj. mk., niihin tulevat lisäksi vientimaksut.
Vastaavat luvut v:lta 1922 ovat 531 milj. ja 20
milj. Kun Suomen valtiontulot ovat 2 miljaardin
tienoissa, ei t.-verotuksella ole meillä enää samaa
asemaa valtion tulojen joukossa kuin ennen
sota-I aikaa, jolloin tämä tulolähde tuotti melkoista
enemmän kuin puolet valtion kaikista tuloista
(ks. Kulutusverot, V Os.). L. llrm.
^Tullilaitos on meillä järjestetty uudelleen
5 p. huhtik. 1919 annetulla asetuksella Suomen
t:n järjestelystä ja hallinnosta. Sen mukaan on
tullihallituksessa päällikkönä p ääjohtaja ja
jäseninä kaksi johtajaa; samalla on useiden
muidenkin virkojen nimityksiä muutettu ja
pätevyysehdoista on annettu uusia määräyksiä,
i joten useilta virkamiehiltä vaaditaan
kansantaloudellisia ja finanssiopillisia tietoja, joko
ehdotto-’ masti tai hallintotutkinnon kanssa
vaihtoehtoisesti, ja tullinhoitajilta, tilitarkastajilta sekä
useilta muilta virkamiehiltä myös todistus
hyväksytyistä tiedoista tullihallituksen järjestämässä
I tullivirkamiestutkinnossa. Erinäisiin alempiin
tullivirkoihin pyrkiviltä vaaditaan
vaihtoehtoisesti kauppakorkeakoulun kurssi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
