Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valssimankeli ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1 127
Valtion keskuskirjasto—Valtiontalous
li 2,s
ikään oli maalla .sen nimittämä hallitus. Kun
väliaikainen hallitus marraskuun alussa 1917
kukistui ja sitä edustanut kenraalikuvernööri oli
Suomesta poistunut ja kenraalikuvernöörin
apulainen luopunut toimestaan, päätti eduskunta
valita kolmijäsenisen v a 11 i o n h o i t a j a k u
n-n a n. Erittäin sosiaalidemokraattisen, osittain
myös maalaisiiittolaisryhmän ankaran
vastustuksen johdosta tätä päätöstä ei voitu toteuttaa, vaan
julisti eduskunta marrask. 15 p. 1917 tekemällään
päätöksellä nojautuen II. M:n 38 §:ään itse
ryhtyvänsä harjoittamaan sitä valtaa, joka ennen oli
kuulunut keisarille ja suuriruhtinaalle.
Laillisen järjestyksen palauttamisen jälkeen
keväällä 1918 oli kuitenkin käynyt selväksi, että
täysivaltainen kansaneduskunta ei ole
sopusoinnussa järkevien valtioperiaatteiden kanssa.
Toukok. 18 p. 1918 eduskunta valtuutti senaatin
silloisen puheenjohtajan, senaattori P. E. S v i
n-h n f v u d i n käyttämään korkeinta valtaa, mikäli
sitä ei aikaisemmin oltu siirretty senaatin
talousosastolle. Svinhufvudin, jota tässä päätöksessä
ei nimenomaan sanota v:ksi, ilmoitettua
haluavansa mainitusta toimesta luopua, valtuutettiin
jouluk. 12 p. 1918 kenraali, vapaahra Gustaf
M a n n e r h e i m valtionhoitajana käyttämään
korkeinta valtaa. Hän pysyi tässä asemassa,
kunnes uusi H. M. ja sen voimaanpanolaki järjestivät
Suomen valtioelämän tasavaltaiselle pohjalle.
Sinä siirtymäkautena, jolloin hallitusvallan hoito
Suomessa oli uskottu v:lle. perustui hänen
valtansa, ollen aivan väliaikaista laatua, eduskunnan
valtuutukseen. Eri mieliä on lausuttu siitä, oliko
tämä valtuutus eduskunnan peruutettavissa vai
eikö. Painavat syyt (erittäinkin itse
valtionhoi-tajatoimen käsite sekä v:n tärkeät
julkisoikeudelliset tehtävät varsinkin lainsäädännön alalla)
puhuvat kuitenkin sen tulkinnan puolesta, että
valtuutus ei ollut peruutettavissa, niin kauan kuin
välitilaa vielä jatkui. Lopullisen valtiollisen
järjestyksen vahvistaminen uuden hallitusmuodon
säätämisellä vaikutti sitävastoin suorastaan v:n
taimen päättymisen, vaikka silloinen v. jäikin
väliaikaisesti hoitamaan valtionpäämiehen
tehtäviä, kunnes presidentinvaali oli suoritettu.
V:n tehtävät ja valtuudet olivat yleensä samat
kuin aikaisemmin keisarin ja suuriruhtinaan.
Erinäiset perustuslainmuutokset, jotka maaliskuun
vallankumouksen jälkeen oli Suomessa tehty
(erityisesti jyrkästi parlamentaarisen
hallitusjärjestelmän säätäminen), olivat kuitenkin
tuntuvasti laajentaneet eduskunnan ja vastaavasti
supistaneet hallitsijan toimivaltaa. Ylempänä
mainitulla, syysk. 12 p. 1917 annetulla „avoimella
kirjeellä". Venäjän väliaikainen hallitus oli
melkoisesti laajentanut Suomen senaatin
(valtioneuvoston) toimivaltaa; kuu tätä asiakirjaa
sittemmin, tosin jotenkin aiheettomasti, pidettiin
voimassa ja edelleen sovellutettiin v:n ja senaatin
(valtioneuvoston) väliseen suhteeseen, oli siitä
m. m. seurauksena se muodottomuus, että
valtioneuvosto yksin, v:sta riippumatta, antoi
asetukset (s. o. ilman eduskunnan
myötävaikutusta syntyneet säännökset). Eräissä suhteissa
v:n asema oli jonkun verran epämääräinen.
R. K.
Valtion keskuskirjasto ks. K i r j a s t o, Täyd.
Valtion kotitaloustoimikunta ks.
Kotitalo u s n e u v o n t a, Täyd.
* Valtiontalous on sodan johdosta kaikissa
maissa melkoisesti muuttunut. Tähän on
vaikuttanut ensiksi jo se, että julkisen talouden
pohjana oleva rahajärjestelmä on suuresti
häiriytynyt kovin lisääntyneen setelinannon johdosta.
Kun rahanarvo on täten alentunut, samalla kuin
myös tuotantovaikeudet ovat korottaneet
tavaroiden hintoja, eivät aikaisempiin vuosiin
kohdistuneet numerotiedot julkisen talouden laajuudesta
ja vastaavat luvut sodan ajalta ja sen jälkeen ole
keskenään verrannollisia, vaan on niitä
tarkasteltaessa aina otettava huomioon rahanarvon
erilaisuus.
Edelleen 011 huomattava, että v:ta on sodan
aikana hoidettu hyvin suuressa määrin vain
väliaikaisin toimenpitein ja varsinainen raha-asiain
i järjestely lykätty suoritettavaksi rauhan palattua.
Täten on turvauduttu lainavaroihin, ja
valtiovelka on yleensä kaikissa maissa melkoisesti
lisääntynyt, nousten muutamissa aivan
suunnattomiin määriin. Varsinaisten valtiontulojen
enentäminen on sitten rauhanoloihin siirryttyä
käynyt aivan välttämättömäksi, ja sen johdosta on
verotusta täytynyt tuntuvasti lisätä.
Kansanvaltaisten olojen päästyä valtaan on yleensä
kaikkialla melkoisesti korotettu välitöntä verotusta,
varsinkin suuriin tuloihin ja varallisuuteen sekä
perintöihin kohdistuvia veroja, mutta
välilliselläkin verotuksella, nimenomaan tullituloilla, on
edelleen sangen tärkeä asema kaikissa maissa, ja
onpa uusiakin kulutusveroja otettu käytäntöön.
Suonien v. on maan itsenäistymisen jälkeen
laajentunut myös niiden uusien menojen johdosta,
joita ulkopolitiikan hoito ja puolustuslaitoksen
järjestäminen ovat aiheuttaneet. Edelliseen
tarkoitukseen on v:n 1922 tulo- ja menoarviossa
laskettu tarvittavan 21,a milj. mk. ja jälkimäiseen
273,o milj., lukuunottamatta kalliinajanlisäyksiä
I ja ylimääräiseen tulo- ja menoarvioon sisältyviä
määrärahoja. Suomen kaikkien vakinaisten
val-I tionmenojen on sam. v. arvioitu nousevan
yhteensä 1,931,8 milj. mk:aan, mikä vastaa
rauhanajan olojen vastaavan summan n. 12-kertaista
määrää; tässä vertailussa on tietenkin otettava
huomioon rahanarvon muuttuminen.
Myöskin valtion tulot ovat tuntuvasti kasvaneet
jo mainitun rahauarvon alentumisen johdosta.
Mutta melkoisia lisäyksiä on aiheutunut niistä
verouudistuksista, jotka on saatu aikaan varsinkin
säätämällä uusi tullitariffi (ks. Tulli, Täyd.).
niinikään tuntuva tupakka-aksiisi sekä
vakinainen tulo- ja omaisuusvero (ks. t. Täyd.), ja
uudistamalla perintöverotus (ks. Perintövero,
Täyd.). Melkoisia muutoksia on myös tehty
lei-mamaksuihin, jotka kohdistuvat monenlaisiin
veroesineisiin; uusi pääomankorkovero (ks. t.
Täyd.) sekä tulitikkuvero (ks. t. Täyd.) on
saatettu voimaan, erinäisiä muita muutoksia
mainit-j sematta. Suomen julkinen talous on täten suu
reit a osalta toisella pohjalla kuin vielä
sotavuosina. Yleisenä suuntana on verotuspolitiikassa
ollut välittömän verotuksen tuntuva
vahvistaminen ja kulutusverojen suhteellisen supistamisen
aikaansaanti, jotta verorasitus siten jakaantuisi
oikeudenmukaisemmin, kuin mitä aikaisemmin oli
asianlaita. Ne monet vaikeudet, joita julkisessa
taloudessa ilmeni sota-ajan johdosta, on saatu
voitetuiksi, ja v. on järjestetty säännölliselle
kannalle siten, että valtionmenot peitetään vakinai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
