Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Weibullsholm ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1 149
1 150
(s. 1873), M. J. J. W:n (ks. t. \ Os.) poika, ruots.
historiantutkija, tuli 1903 Lundin
maakunta-arkistonhoitajaksi, 1919 professoriksi Lundin
yliopistoon. Julkaisuja: ,.Bibliot ek och arkiv i
Skåne uuder medeltiden" (1901), „Kritiska
under->ökningar i Nordens historia omkring år 1000"
(1911), „Historisk-kritisk metod och nordisk
nie-ileltidsforskning" (1913), ..Liber census Daniæ.
Kuug Valdemars jordabok" (1916). V:sta 1900
W. julkaisee aikakauskirjaa .,Historisk tidskrift
för Skåneland".
Weibullsholm, kasvinjalostuslaitos
Etelä-Ruotsissa Landskronan kaupungin läheisyydessä,
Weibullin veljesten omistama, Walfrid Weibullin
perustama 1870-luvulla. Jalostuksen alaisia ovat
sekä pelto-, rehu- että vihanneskasvit; jalostus
perustuu uudenaikaiseen pedigree- ja risteytysme-
Weibullsholm.
netelmään. Viljelysten pinta-ala kaikkiaan 1,825
ha, paitsi sopimusviljelyksiä. Laitokseen on
yhdistetty kylvösiemenliike, joka levittää
jalostuslaitoksen saavutuksia kauppaan, sekä
siementar-kastuslaitos. Henkilökuntaan kuuluu, paitsi
johtajaa ja neljää tieteellisesti sivistynyttä
kasvitieteilijää eri osastojen „jalostusjohtajiua", kullakin
apulaisenaan „koeviljëlysjohtaja", muuta
henkilökuntaa yhteensä n. 500 henkeä. Julkaisuja:
vuosikirja „Weibulls årsbok" (ensim. 1904). J. A. Tl7.
"Weimar. Vallankumouksen jälkeinen
perustava kansalliskokous kokoontui W:ssa 1919.
Weinbrenner [väinbrenar], Friedrich
(1766-1826), saks. arkkitehti, kireämmän
uusklas-sillisuuden etevin edustaja Etelä-Saksassa
1800-luvun ensi neljänneksellä, opiskeli Ziiriehissä,
Wienissä ja matkoilla m. m. Italiassa 1792-97,
toimi rakennusylitirehtöörinä Karlsruhessa, jossa
koko kaupungin keskusta linnasta säteilevine
katuineen on hänen suunnittelemansa ja töittensä
leimaama. Näistä mainittakoon ensi sijalla
evankelinen. basilikantapaisesti rakennettif kaupungin
kirkko (1807-15), Rooman Pantheonia vapaasti
jäljittelevä katolinen P. Stefanuksen kirkko
(1808-14, kupoli 30 m läpimitaten), markkreivin
palatsi (1809-11), komea raatihuone (1821-25) ja
museoseuran rakennus, teatteri (myöhemmin
palanut), viimeisenä työnä jalomuotoinen rahapaja
(1826). Taiteelliset kokemuksensa W. ilmitoi
teoksissaan „Architektonisches Lehrbuch" (3 os.,
1910-25), „Ausgeführte und projektierte Gebäude"
(4 vihk. 1823-35), „Denkwürdigkeiten aus meinem
Leben" (1829, Schreiberin julkaisema). U-o N.
Weinel [väinal], Heinrich (s. 1874), saks.
teologi, vista 1904 professorina Janassa. W.
edustaa n. s. vapaamielistä suuntaa saks.
jumaluusopissa. Teoksia: ..Die Wirkungen des Geistes und
der Geister im nachapostolischen Zeitalter bis auf
Irenäus" (1899), „Biblische Theologie des neuen
Testamentes. Die Religion Jesu und des
Urchristentums" (1911). „Jesus im 19. Jahrhundert"-
(1903). „Paulus" (1904), „Ibsen, Björnson.
Nietzsche, Individualismus und Christentum"
- ^r
(1907). Julkaissut kirjoitussarjaa:
„Lebensfra-; gen" (1904 ja seur.).
Weininger [väinii)(jorJ, Otto (1880-1903),
itäv. filosofi, oli juutalaista sukuperää, mutta
kääntyi 1902 protestanttisuuteen. V. 1903 W.
julkaisi teoksen „Geschlecht und Charakter, eine
prinzipielle Untersuchung", joka herätti suurta
huomiota ja jossa hän m. m. väitti, että
tyypillinen nainen on olemukseltaan puhtaasti
seksuaalinen. W. päätti itse päivänsä. Hänen
kuolemansa jälkeen julkaistiin kokoelma hänen
aforismejansa nimellä „Über die letzten Dinge" (1904).
^Weismann, Jakob, kuoli 1917.
* Weiss. 1. Bernhard W., kuoli 1918. —
2. Jo Ii a n n e s W. Vertailevan
uskontotieteen valossa käsitellään koko U:ta T:ia
Göt-tingenissä v:sta 1905 alkaen ilmestyvässä
raa-mattuteoksessa. jonka uustentamentillista osaa
(„Die Schriften des N. T. neu übersetzt und für
! die Gegenwart erklärt") W. on toimittanut
yhdessä muutamien muiden tutkijain kanssa. W:n
kuolinv.na 1914 ilmestyi ensimäinen osa hänen
kirjoittamastaan suurisuuntaisesta teoksesta „Das
Urchristentum", jonka oli määrä tarjota
nykyaikaisen tutkimuksen pohjalle rakentuva,
tyhjentävä esitys Jeesuksesta ja alkukristillisyydestä.
Tätä teosta varten, joka valitettavasti on jäänyt
kesken, W. 1911 teki tutkimusmatkan
Palestiinaan ja Syyriaan. W:n runsaasta tuotannosta
mainittakoon X Osassa lueteltujen lisäksi:
„Barnabasbrief" (1888), „Nachfolge Christi und die
Predigt der Gegenwart" (1895), „Ueber die
Absicht und den literarischen Charakter der
Apostelgeschichte" (1897), „Ueber die Kraft" (1902,
2: neu pain. 1912), „Das älteste Evangelium"
(1903), „Christus, die Anfänge des Dogmas"
(1909). W. kuoli 1914. Ar. 77.
Weizenberg f-its-], August Ludvig
(1837-1921), vir. kuvanveistäjä, lähti 1862
puu-sepänoppilaana Berliiniin, jossa kävi
taideakatemian iltakursseissa 2 v., matkusti 1865 Pietariin,
jonka taideakatemiaan pääsi ylimääräiseksi
oppilaaksi. V. 1870 W. uudestaan lähti ulkomaille,
ensin Müncheniin, sitten (1873) Wieniin ja sieltä
Roomaan, jossa oleskeli vuosikausia. Palasi 1890
Pietariin. Kirjalliset ja historialliset aiheet ovat
WTn töissä vallitsevia, niink. „Neidon valitus" ja
„Nuorukainen lähteellä" (Schillerin mukaan),
„Hamlet" (originaali Pietarissa, W:n omia
jäljennöksiä m. m. Tartossa ja Riiassa), „Linda",
„Vivat Barrabas, moriatur Christus", „Rooma",
„Rossija", „Lady Macbeth", Romeo ja Julia",
„Koit", „Amarik", „Estonia", „Vanemuine",
„Ka-levipoeg", „Ophelia", „Agrippina" y. m. Useat
virolaisten merkkihenkilöiden rintakuvat Viron
heräämisen ajalta ovat myös W:n työtä. V. 1912
Tallinnan kaupunki hankki W:n teoksia Viron
taidemuseon kantakokoelmaan. W:n teoksille on
luonteenomaista ihannoiden yleistävä
kauneuden-tavoittelu, joka pehmentää ääriviivojen sulavuutta
uhkaavaa individuaalista jäykkyyttä ja
terävyyttä. J. h’rt.
*Wekerle, S å n d o r, sai keskusvalta in
jouduttua lopullisesti tappiolle lokak. 1918 keisari
Kaarlen tunnustamaan Unkarin täydellisen
itsenäisyyden ja luopui muutamia päiviä myöhemmin
pääministerin asemasta. Kommunistivallan ai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
