Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1 155
Venäjä
145i>
Näin hän joutui sotimaan myöskin
ukrainalaisia vastaan (ks. Ukraina, Täyd.).
Tässäkin sodassa Denikinillä oli aluksi onni
puolellaan, ja marrask. hänen haltuunsa joutui
in. m. suuri osa Volyniaa. Todenteolla
taistelu Ukrainan talonpoikia vastaan kuitenkin
heikoiisi hänen voimiaan niin, että sitä on
pidettävä yhtenä tärkeänä syynä hänen yrityksensä
lopulliseen raukeamiseen. Keski-V:llä jatkui
De-nikinin menestys vielä syksyllä 1919. Tambov,
Kursk, Voronez ja Orel valloitettiin. Jo
marrask. alkoi Denikinin tilanne kuitenkin
huonontua ja hänen joukkonsa alkoivat peräytyä
bolsevikkien painostuksesta, menettäen aseman
toisensa jälkeen. V:n 1920 alkupuolella Denikin ja
hänen armeiansa oli työnnetty takaisin
Mustanmeren rannikolle. Denikin itse erosi maalisk.
päällikkyydestä. Myöskin Pohjois-Kaukaasia
joutui nyt bolsevikkien valtaan. Ainoastaan
Krimin niemimaa pysyi valkoisten venäläisten
hallussa. Siellä kenraali Wrangel kokosi Denikinin
armeian tähteet ja aloitti pian uuden taistelun
bolsevikkeja vastaan.
Samaan aikaan kuin Neuvosto-V. taisteli
Koltsakia ja Den iki n iä vastaan, oli sen sodittava
Turkestanissa ja Kaukaasiassa ja läntisiä
reunavaltioita: Ukrainaa, Puolaa, Liettuaa. Latviaa ja
Viroa vastaan. Viron taistelua käyttivät
hyväkseen myöskin vastavallankumoukselliset venäläiset
piirit. Kenraali J u d e n i t s, jonka takana oli
n. s. Luoteis-Venäjän hallitus, muodosti keväällä
1919 Virossa ven. armeian, joka virolaisten
rinnalla taisteli bolsevikkeja vastaan Suomenlahden
ja Pihkovan välisellä alueella. Kaksi eri kertaa,
ensin kesäkuussa ja sitten lokakuussa, Judenit§
teki voimakkaan rynnistyksen Pietaria kohti.
Lokak. 1919 hänen joukkonsa jo saapuivat
Pietarin lähimpään ympäristöön, mutta kokoamalla
sinne suuria apuvoimia, onnistui neuvostovallan
sota-asiain kansankomissaarin Trotskijn pakottaa
Judenitsin armeia peräytymään, minkä jälkeen
se hajosi.
Myöskin Suomi ja Neuvosto-V. olivat vv.
1919-20 sotakannalla keskenään, vaikka
sotaliikkeitä ei suoritettu. Keväällä 1919 suom.
vapaaehtoiset auttoivat Aunuksen väestöä bolsevikkeja
__m
vastaan. Tämä yritys päättyi kuitenkin lopulta
onnettomasti (ks. Aunuksen
vapaustaistelu, Täyd.), mutta helpotti jossakin määrin
Pohjois-V :llä toimivien ympärysvaltain
joukkojen toimintaa. Nämä vallat suhtautuivat v:n
1919 kuluessa edelleen vihamielisesti
Neuvosto-V:ään ja pitivät yllä V:n saartoa.
Itämerellä toimi engl. laivasto-osasto, joka vartioi
reunavaltioiden rannikoita ja tuhosi joukon ven.
sotalaivoja Kronstadtissa. Muurmannin ja
Vienanmeren rannikolta käsin ympärysvaltain
joukot (pääasiallisesti engl.) ja Pohjois-V:n
hallituksen armeia jatkoivat vaihtelevalla
menestyksellä taistelua bolsevikkeja vastaan. Englannissa
alkoi kuitenkin työväestö v:n 1919 kuluessa yhä
pontevammin vaatia engl. joukkojen
poiskutsumista V:ltä, ja v:n 1919 loppupuolella niitä
alettiinkin kuljettaa sieltä pois. Tästä oli
seurauksena, että bolsevikit jo v:n 1920 alkupuolella
saattoivat valloittaa Arkangelin (helmik.), ja
pian sen jälkeen oli koko Pohjois-V. heidän
hallussaan. V:n 1920 alusta lähtien oli länsivaltain
suhtautuminen Neuvosto-V:ään epämääräistä ja
hapuilevaa. Englannissa pääministeri Lloyd
George lausui helmik. käsityksenään, että
Neu-vosto-V:ää ei voitu kukistaa sodalla ja että oli
ryhdyttävä sen kanssa kauppasuhteisiin. Ranska
puolestaan vastusti jyrkästi kaikkea
lähentelemistä. Englannin kanta näytti kuitenkin pääse
vän voitolle korkeimmassa neuvostossa. Tammik.
1920 viimemainittu osaksi lakkautti V:n saarron
ja kehoitti 24 p. helmik. reunavaltioita lopetta-
I maan sodan käynnin V:ää vastaan, luvaten kui
tenkin tehokasta apua, jos niiden kimppuun
hyökättiin; diplomaattisiin suhteisiinei ollut
antauduttava, mutta kauppasuhteita oli saatava
syntymään. Toukok. 1920 saapui Neuvosto-V:n
asiamies Krasin Lontooseen solmimaan
kauppasopimusta. Neuvottelut venyivät kuitenkin
pitkällisiksi, varsinkin sen johdosta, että
Englan-i n.issa herätti pelkoa ja paheksumista bolsevikkien
tunkeutuminen Persiaan, mikä näytti uhkaavan
Englannin valta-asemaa Intiassa. Vasta maalisk.
1921 saatiin V:n ja Englannin välillä aikaan
jonkinlainen kauppasopimus, jonka merkitys
lienee supistunut vähiin.
Neuvostohallitus oli tosin uudeksi v:ksi 1920
antanut V:n kansalle julistuksen, jossa se
lupasi levittää maailmanvallankumousta länsimai:
hinkin, mutta todellisuudessa se sisäisten
vaikeuksien tähden oli taipuvainen rauhaan, jota se
helmik. 1920 tarjosikin kaikille vihollisilleen.
Läntisten reunavaltioiden kanssa päästiinkin
tämän v:n kuluessa rauhallisiin väleihin. Helmik.
tehtiin Tartossa rauha Viron kanssa, heinäk.
Liettuan, elok. Latvian ja lokak. Suomen kanssa
Tartossa. Vaikeampi oli saada aikaan rauhaa
Puolan kanssa. Maalisk. leimahti nim. Puolan
ja V:n sota uuteen liekkiin. Yhtyen
ukrainalaisiin puolalaiset etenivät voitollisesti
Ukrainassa ja valloittivat toukok. Kiovankin. Mutta
jo samassa kuussa bolsevikit ryhtyivät
vastahyökkäykseen, joka alussa menestyi hyvin.
Puolalaiset karkoitettiin Ukrainasta ja ven.
puna-armeia tunkeutui itse Puolaan. Puolalaiset
pyysivät länsivaltain välitystä aselevon
saavuttamiseksi. Heinäk. 31 p. alkoivatkin
aselevonneuvot-telut, mutta keskeytyivät jo 2 p. elok., kun
neuvostohallitus vaati, että samalla oli ryhdyttävä
rauhanneuvotteluihin. Sillä välin venäläiset yhä
etenivät Puolassa. Elok. 13 p. näkyi ven.
ratsuväkeä jo Varsovan edustalla. Mutta seur.
päivänä alkoi puolalaisten — ransk. kenraali
Wey-gandin johtama — vastahyökkäys, jonka painosta
venäläisten vuorostaan täytyi nopeasti peräytyä
ja ennen pitkää poistua Puolan alueelta; suuria
puna-armeian osastoja tungettiin myöskin
Saksan alueelle. Elok. 17 p. alkoivat Minskissä rau
! hanneuvottelut, jotka syysk. siirrettiin Riikaan.
Sotaliikkeet jatkuivat edelleen, ja lokak. alkupuo
leila puolalaiset saavuttivat suurta menestystä
Baranovitsin tienoilla. Samaan aikaan
Petlju-ran ukrainalaiset uhkasivat uudelleen Kiovaa ja
kenraali Balahovitsin johtamat valkovenäläiset
joukot valtasivat Minskin. Lokak. 12 p. saatiin
vihdoin pitkällisten neuvottelujen jälkeen Puolan
ja V:n kesken aikaan aselepo ja valmistava rau
hansopimus, jossa venäläiset suostuivat suuriin
myönnytyksiin (ks. Puola, Täyd.). Tämän
jälkeen bolsevikit helposti selvisivät Petljurasta ja
Balahovitsista ja saattoivat kääntää päävoimansa
etelästä hyökkäävää kenraali Wran£elia vastaan.
w
t
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
