Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wild von Hohenborn ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1 173
Wild von Hohenborn—Wilkuna
1171
mukana valtiollisessa elämässäkin, mistä syystä
1905 silloisten vallanpitäjäin toimesta
karkoitettiin maasta. Kun 1917 muodostettiin Viron
ulkomainen delegatsioni maan itsenäisyysasiaa
ajamaan. kuului W. siihen ja oli sittemmin
itsenäisen Viron ensimäinen lähettiläs Saksassa 1919-21,
jolloin heikontuneen terveyden takia palasi
kotimaahan. Kertomuksia ja romaaneja: ,,Musta
mantliga mees" (1886), „Sala sidemed" (1888),
„Tallinna saladused" (1888), „Mustad leegid"
(1SS9), „Kuul pälie!" (1891), „Röövitud tiivad"
(1891), „Tema ja ta laps" (1891), „Kännud ja
käbid" (1892). „Karikas kihvti" (1893),
„Muliu-laste imelikud juhtumised" (1894), „Külmale
maale" (1896), „Ameti poolest kosilane" (1898),
„Astla vastu", „Raudsed käed", „Linda aktsiad",
„Västriku Aadu", „Kuhu päikene ei paista",
„Tera-vad nooled" (1901), „Mahtra söda" (1902), „Kui
Ani ja mehed Tallinnas käisid" (1903), „Prohvet
Maltsvet" (1906), „Naise-öiguslased" (1903),
„Lunastus" (1909), „Jutustused" (1912), „Muiged"
(1913), „Mäeküla piimamees" (1916) y. m.
Näytelmiä: „Tabamata ime" (1912), „Pisuhänd"
(1913) (vrt. Viron kirjallisuus, X Os. p.
1368). L. V.
Wild von Hohenborn [vilt f on höon-J,
Johann Heinrich Adolf (s. 1860), saks.
sotilas. tuli 1883 upseeriksi, 1912 kenraalimajuriksi,
marrask. 1914 ylimajoitusmestariksi suureen
päämajaan; oli kenraaliluutnantiksi ylennettynä
tammik. 1915 - lokak. 1916 sotaministerinä ja
sittemmin 16:nnen armeiakunnan päällikkönä
länsirintamalla.
Wilén [-e’n], Gustaf Vilhelm (1835-1919),
turkulainen kirjanpainaja ja lahjoittaja, nousi
J. W. Lilljan kirjankustannusliikkeessä
juoksupojasta kirjanpitäjäksi, sen ja Frenckellin liikkeen
kauppamatkustajaksi, vihdoin, opiskeltuaan
Leipzigissä, Lilljan liikkeen johtajaksi ja (1865)
omistajaksi. Kustantanut n. 800 kirjatuotetta sekä
sanomalehtiä ,,Äbo Underrättelser", „Sanomia
Turusta" ja „Tähti". Valtuusmiehenä 1875-80,
Turun säästöpankin isännistössä, koron- ja
pää-omanvalmistuslaitoksen valtuutettuja. Perusti
Turun kirjaltajain hautausapukassan ja
avustusyh-distyksen, tuki näitä lahjoituksilla, samoin Turun
rouvasväen yhdistyksen lasten työhuonetta ja
(huomattavammin) Turun ukkokotia (perust.
1908). Lahjoitti 1880-97 kirjakokoelmia maan
kaikkien kaupunkien sairaaloihin ja
köyhäintaloihin, nuoriso- y. m. seuroille, 1905 10,000 Uutta
testamenttia kansakoululapsille. [Tor Carpelan,
„Åbo donatorer".} J. F-g.
*Vilhelm II. ’Luovuttuaan valtaistuimestaan
marrask. 1918 V. lähti Hollantiin, missä ensin
asettui Utrecht in maakunnassa olevaan
Ameron-genin linnaan ja keväällä 1920 ostamaansa
samassa maakunnassa sijaitsevaan Huis Doorniin.
Turhaan voittajavallat ovat vaatineet Hollannin
hallitusta luovuttamaan häntä asetettavaksi
erityisen oikeuden tuomittavaksi Versaillesin
rau-hankirjan 227 §:n mukaan „kansainvälisen
mo-i aalin ja sopimusten pyhyyden erinomaisesta
loukkaamisesta". V. 1921 V. julkaisi maailmansodan
esihistorian valaisemiseksi „Vergleichende
Geschichtstabellen von 1878 bis Kriegsausbruch
1914". — Hänen puolisonsa Auguste Victoria
kuoli huhtik. 1921.
Wilhelmson, Karl Vilhelm (s. 1866),
Täyd. 47. Painettu 27/4 22.
ruots. taidemaalari, aloitti taiteelliset opintonsa
Gööteporin piirustus- ja maalauskoulussa, jossa
Carl Larsson oli hänen opettajansa; siirtyi 1889
Pariisiin, jossa asui 7 v. [»annen siellä myöskin
ensimäiset työnsä näytteille ja saaden m. m.
yhdestä taulustaan „Kalastajanaisia verkkoa
kutomassa" (1895) kunniamaininnan. Aiheensa hän
valitsi alkuaikoina Bretagnesta sekä sittemmin
Ruotsista, jonne muutti 1896. Seur. v:sta
lähtien hän toimi Gööteporin piirustus- ja
maalaus-koulun johtajana, kunnes 1910 siirtyi
Tukholmaan. — W. on ollut hyvin tuottelias taiteilija,
lukuisissa henkilö- ja laatumaalauksissaan hän
on varsinkin kuvannut ihmisiä ja kansanelämää
Bohusläänissä suurella hartaudella ja sattuvalla
luouteistelukyvyllä. Aluksi hänen
värikäsitte-lynsä oli hiukan sameaa ja tummaa, mutta
vähitellen hän on kehittänyt itselleen yhä
voimakkaamman ja valoisamman väriasteikon saavuttaen
monessa teoksessaan leveän koristeellisen tyylin.
I Niistä mainittakoon huomattavimpina hänen
suuret seinämaalauksensa Gööteporin
kaupunginkirjastossa, Tukholman eräässä kansakoulussa ja
postitalossa, öljymaalaukset „Kyläkaupassa",
„Väsynyt", „Taiteilijan sisar"." „Kalastajanaisia
matkalla kirkkoon", „Kirkkoväkeä veneessä" (kaikki
Tukholman kansallismuseossa), „Kalastajanaisia
verkkoa kutomassa", „Kesäkuunilta", „Talon
tytär", „Sinisiin puettu tyttö", „Vuorella", „Kesä"
(kaikki Gööteporin museossa), „Kevättyötä"
(Kööpenhaminan taidemuseossa) sekä „Päärynä" ja
„Kyntäjä" (Ateneumin kokoelmissa). —
Viimeisten vuosien töissä (maisemia, alastomia
henkilöitä, tunnelmakuvia Norjasta, Lapista,
Espanjasta) huomaa hänen yhä johdonmukaisemmin
pyrkivän kuvaamaan voimakasta päivänvaloa
omalla erikoisella tavallaan: ohuin, vaalein,
mosaiikin tapaan rinnakkain sivellyin väritäplin.
Jonkun verran W. on esiintynyt myöskin
muoto-kuvamaalaajana sekä etsaa jana. F. L.
* Viljakkala. 2,725 as. (1919). Säästöpankki
(per. 1919). Alkoi toimia itsenäisenä
seurakuntana 1921. Kirkon alttaritaulun „Jeesus
ristillä" on maalannut Felix Frang 1896. [Juhana
Lehtinen, „Muinaisjäännöksiä Ikaalisten kihla-
, * ^
kunnassa" (Suomen muinaisin.-yhd. • aikak. VI,
1893); A. A. Sola, „Floristisia tutkimuksia
Näsijärven länsipuolisissa seuduissa" (Medd. Soc.
f. fl. fenn. 32, 1906); Otto Vänni,
„Kyrösjär-ven nykyinen ja entinen otaksuttu vesiväylä"
(Satakunta III, 1914); E. S. Tomula, „Haverin
kaivoksen historiikkia" (sam. paik.) ; Vilho
Oksanen, „Hämeenkangas" (Satakunta IV, 1916).]
K. J. V.
Vii jakoi (Tinea granclla), 4,5-6,8 mm: n
suuruinen, vähän vaatekoita suurempi, ruskean- ja
valkoisenkirjava, koiperhosten heimoon (Tineidæ)
kuuluva pikkuperhonen, jonka pieni, n. 10 mm:n
pituinen, luunvärinen, ruskeapäinen toukka on
viljavarastojen pahimpia tuholaisia. Esiintyy
i vain sisällä jyvämakasiineissa, missä ahdistaa
pahimmin ruista. Toukka kovertaa jyvät ontoiksi
ja kietoo ne hienolla hämärihmalla ulostuksien
kanssa yhteen paakuiksi. Talvehtii kotelona.
Suomesta puuttuu tietoja v:n tuhoisuudesta.
! M. L.
Wilkama ks. W i 1 k 111 a n, Karl, X Os.
* Wilkuna, Kyösti, julkaissut „Miekka ja
sana" (III, 1919, kertomuskokoelma), „Lähim-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
