Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vilnon kysymys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1177
Vilnon kysymys
147S
Ympärysvallat hyväksyivät alusta alkaen sen,
mitä oli tapahtunut, ja pyrkivät esMmään
aseellisia yhteentörmäyksiä puolalaisten ja liettualaisten
välillä. Niiden korkein päällystö määräsi jo
20 j). huhtik. ensimäisen n. s.
demarkatsionilin-jan, jonka yli kumpikaan puoli ei saisi mennä,
ja kun siitä huolimatta hyökkäyksiä puolelta
toiselle tehtiin, uuden samanlaisen, n. s. Fochin Iin-
w f
jan, 27 p. heinäk. Liettualaisia nämä linjat
luonnollisesti suojelivat, mutta toisaalta pelottivat,
vaikka viralliselta ransk. taholta selitettiin, että
ne olivat tilapäisiä, sotilas- ja
poliisitarkoituk-sessa määrättyjä aluerajoja. V. 1919 oli Liettuan
kansallinen hallitus muutenkin vain osaksi
herrana omassa maassaan, sillä vasta heinäkuussa
jättivät saks. sotajoukot Kovnon; Pohjois- ja
Luoteis-Liettuassa ne isännöivät myöhäiseen
syksyyn, kunnes ympärysvallat pakoittivat
Ber-mondt-Goltzin joukot jättämään valtaamansa
alueet.
Tällä välin hallitsi Puola Vilnon alueella. Että
kysymys alueen liittämisestä Puolaan on
verraten aikaisin tullut asujaimiston käsiteltäväksi,
osoittavat seuraavat virallisesta puolalaisesta
lähteestä saadut tiedot. Heinäkuussa 1919
toimeenpantiin Vilnon alueella „kansallisneuvoston"
vaalit. Samassa kuussa valittiin tämän neuvoston
yleisessä kongressissa Vilnossa lähetystö, joka
valtuutettiin menemään Pariisiin pyytämään
ylimmältä neuvostolta alueen liittämistä Puolaan.
Edelleen maaliskuussa 1920 pidettiin Vilnossa
alueen maalaisväestön edustajien kongressi, joka
päätti kategorisesti vaatia Vilnon yhdistämistä
Puolaan. Mutta nämä hankkeet keskeytyivät
äkkiä Neuvosto-Venäjän aloittaessa suuren
sotaret-kensä Puolaa vastaan kesäkuussa 1920.
Kun venäläisten hyökätessä Puolan rintama
särkyi, oli se pakoitettu jättämään Vilnon ja
Liettuan. Tilanne muodostui luonnollisesti
kriitilliseksi Liettuallekin, sillä puolalaiset
antoivat liettualaisille niin myöhään tiedon Vilnon
jättämisestä, että kun liettualaiset joukot, joi
-«Ien vielä matkalla oli taisteltava puolalaisten
kanssa, pääsivät perille 15 p. heinäk., olivat
bolsevikit jo edellisenä päivänä vallanneet Vilnon.
Bolsevikkivaara väheni vasta elokuussa, jolloin
nämä kolmessa osassa suostuivat poistumaan
valtaamaltaan alueelta. Vähää ennen, 12 p. heinäk.,
päätettiin Moskovassa jo maaliskuun lopusta asti
hierottu rauha Liettuan ja Neuvosto-Venäjän
välillä, jossa viimemainittu tunnusti Liettuan
itse-näisyyden ja antoi sille idässä sen kansallisen
alueen, Vilno pääkaupunkina.
Kärsittyään ratkaisevan tappion Varsovan ja
Vloclavskan luona, alkoivat bolsevikkien joukot
puolalaisten takaa-ajamina vyöryä takaisin.
Liettuaa uhkasi nyt uusi vaara, sillä Puola vaati
elokuun alussa, että Liettua jättäisi sille koko
Itä-Liettuan, Grodnon-Vilnon rautatien ja itse
Vilnon, niihin Liettua ei suostunut. Liettualaisten
joukkojen kimppuun, jotka tällä välin asukkaiden
pyynnöstä olivat miehittäneet puolalaisten
jättämät, osaksi liettualaiset alueet Lounais-Liettuassa,
hyökkäsivät nyt puolalaiset joukot, ja taistelut
alkoivat Augustovon luona; ennen pitkää
suuret puolalaisvoimat hyökkäsivät liettualaiselle
alueelle. Pelastaaksensa Vilnon j.i Itä-Liettuan
ehdotti Liettua neuvottelukokousta Suvalkiin,
jossa Puola ympärysvaltani painostuksesta suos-
tui Varenan-Bastunyn demarkatsionilinjaan.
Sopimus allekirjoitettiin 7 p. lokak. Se jätti
Puolan haltuun lounaiskolkan Liettuaa ja eteläosan
Vilnon lääniä, mutta Vilno jäi Liettualle. Sillä
välin oli Puola jo 5 p. syysk. vaatinut
Kansainliiton välitystä syyttäen Liettuaa
yhteistoiminnasta bolsevikkien kanssa, puolueettomuuden
rikkomisesta j. n. e., kaikki syytöksiä, joita se
Liettuan ulkoasiainministerin eduskunnalle antaman
ilmoituksen mukaan ei voinut toteennäyttää
Pariisissa syysk. 20 p. pidetyssä konferenssissa.
Kun puolalaisten ei Suvalkissa onnistunut
päästä tarkoitustensa perille, keksivät he toisen
keinon. Ho kokosivat suuren sotajoukon, 20,000
miestä, jolla kenraali Zeligowski Suvalkin
sopimuksen allekirjoituksen jälkeisenä päivänä läksi
hyökkäämään Vilnoa kohden, vallaten kaupungin
9 p. lokak. Ennen marraskuun loppua
laskettiin Zeligowski’n joukot 50,000 mieheksi ja
ainoastaan ympärysvaltani kanta sekä
liettualaisten urhoollinen vastarinta Sirvintain ja
Giedrai-eiain luona 16-26 p. marrask. esti Zeligowski’n
valloittamasta Kovnoa. Zeligowski julisti ,. Keski
-Liettuan" itsenäiseksi, ja marrask. 10 p.
päättivät Puolan valtiopäivät, että Vilnon alue oli
paikallisen väestön tahdon mukaisesti, kiireellisesti,
mutta rauhallisin keinoin liitettävä Puolaan.
Liettuassa nousi sotainen innostus:
ratsuväki-pataljoonia muodostettiin, ampumayhdistyksiä
perustettiin ja aina Amer iikassa asti koottiin maan
puolustukseen varoja. Demarkatsionilinjan
seutuvilla riehuivat alinomaiset kahakat marraskuun
jälkipuolella. Ainoastaan Kansainliiton
väliintulo ehkäisi enemmän verenvuodatuksen. N. s.
kontrollikomissionin välityksellä tehtiin
taistelevien välillä rauha 30 p. marrask. Liettuan
hallitus eli siinä toivossa, että täten helpotettaisiin
Zeligowski’n evakuoimista. Vähäistä
aikaisemmin oli Brysselissä asia ollut Kansainliiton
käsiteltävänä, ja tämä oli lokak.-marraskuun
vaihteessa päättänyt, että Vilnon alueen kohtalo
ratkaistaisiin kansanäänestyksellä, joka
toimeenpantaisiin Kansainliiton valvonnan alla. Tähän
päättyy V. k:n toinen jakso suureksi
pettymykseksi Liettualle, joka oli luullut, että
Kansainliitto tahtoisi ja voisi karkoittaa Zeligowski’n
Vilnosta ja palauttaa normaaliolot.
Kansanäänestyksen ehdoksi oli Liettua
puolestaan pannut, että Zeligowski’n joukot ensin
poistettaisiin Vilnon alueelta, että puolueettomista
valtioista määrättäisiin kansanäänestysalueiden
hallinto ja sotaväki, että Liettualle taattaisiin,
ettei Zeligowski’n tapainen miehitys saisi
uudistua. Liettuan valtiomiehet olivat ylipäätään
toivorikkaita aiotun kansanäänestyksen tulokseen
nähden, vaikka eivät ummistaneet silmiänsä siltä,
että Puola oli paljoa paremmassa asemassa, se
kun oli jo pian kaksi vuotta voinut kirkon,
koulun ja hallinnon kautta harjoittaa propagandaa
paikallisen väestön keskuudessa, joka on
tunnustetusti alhaisella sivistysasteella. Sitäpaitsi ei
Liettua ollut tasaväkinen valtiollinen tekijä
Puolan kanssa, se kun ei ollut saanut „de jure"
tunnustusta.
Mutta turhaan saivat Liettua ja Kansainliitto
odottaa Zeligowski’n lähtöä Vilnon alueelta. Ja
kun kävi selväksi, että kansanäänestystä ei
voitaisi läheisessä tulevaisuudessa toteuttaa, päätti
Kansainliiton neuvosto 3 p. maalisk. 1921 ehdot-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
