- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 11. Täydennysosa /
1489-1490

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viro ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1 189

Viro

1 UH>

Vesistöt. Suunnilleen 2/3 V:sta kuuluu
Suomenlahden jokialueeseen. Joistoista on
Nar-vajoen (ks. t. VI Os.) suurin, siihen kun
kuuluvat myös kaikki Peipsenjärveen laskevat joet. siis
myös tärkeä Emä joki (ks. t. II Os.). Muut.
Suomenlahteen päättyvät joet (Kunda, Loksa, Jägala,
Pirita, Keila) ovat vähäpätöisiä. Itämereen
laskee, pienempiä mainitsematta, runsasvetinen
Kasari, Pärnunlahteen monien lähdejokien
muodostama Pärnujoki (n. 135 km pitkä), joka
aikoinaan oli Vii jännin kaupungin lähistössä veden
kahtaalle haarautumisen (bifurkatsionin)
välityksellä yhteydessä Emäjoen kanssa. Yleensä Y:n
joet ovat hitaasti virtaavia ja alavarantaisia.
Koskia ja putouksia muodostavat ,,klintin"
kohdalla Suomenlahteen laskevat joet (Narvajoki,
Keila, Jägala y. m.). Monessa kohden on
Pohjois-V :ssa, niinkuin yleensä kalkkikivialueissa,
katoavia jokia luolamuodostuksineen. — Järvistä
ovat aukeat, laakearantaiset ja matalat
Peipsen-järvi (ks. t. VII Os.) ja Vörtsjärvi 1. Virtsjärvi
fks. t. X Os.) suurimmat. Pienemmistä järvistä,
joita on satoja, mainittakoon Tarton
pohjoispuolella olevan drumlin-maiseman pitkänkapeat
järvet (Saadjärvi, Elistverenjärvi y. m.),
Liivin-maan pohjoisrajalla oleva soiden ympäröimä
Endla, jokimaisesti kapea Viljanninjärvi,
Ote-päänylängön kauneudestaan kuuluisa Pühajärvi,
Yagulan ja Tammulan järvet Vörun luona sekä
vielä etelämpänä olevat pienet Röugen järvet,
joista pieni Suurjärvi on. mikäli tunnetaan, V:n
järvistä syvin (41 m).

Ilmastoon vaikuttaa meri selvemmin kuin
Latviassa. V:n itärajalla olevassa Narvassa v:n
keskilämpö on -‡- 4,o° C, tammik:n —8.2° C ja
heinäk:n -}- 17,3° C, Tallinnassa vastaavat luvut
ovat -f 4,4°, —6.4°, -f 16,6°, Tartossa -f 4.«°,

— 7,7°, + 17,1°, Pärnussa -f 5,2°, —5,4°, + 17,2°
ja Kuressaaressa Saarenmaalla, missä meren
leudontava vaikutus on erikoisen suuri, -{- 5.9°,

— 3,7°, -f 17,4°. Etelä-, lounais- ja länsituulet
vallitsevat (pohjoisrannikolla kuitenkin keväisin
pohjoistuulet), pilvi syy smäärä on melkoinen
(sydäntalvella 8,2-8.4, kesäkuussa 4,6-5,7) ja vuotuinen
sademäärä keskim. n. 550 mm (Narvassa 555
mm, Tallinnassa 491 mm. Tartossa 553 mm.
Pärnussa 511 mm, Kuressaaressa 605 mm). —
Kasvistonsa ja kasvillisuutensa puolesta
Y:n mannerosa suuresti muistuttaa
eteläisintä Suomea. Paitsi tavallisia suom.
puulajeja kasvaa V:n metsissä (1920 oli V:ssa n.
898,000 ha metsämaata) saarnia, vaahteroita,
jalavia, lehmuksia ja tammia, harvinaisuutena
myös marjakuusia. Luonteenomaisia ovat vir.
maisemassa suot ja rämeet, jotka peittävät lähes
*/« pinta-alasta ja joista laajimmat ovat
Pärnun-alangolla, missä Kikeperen. Maiemaan ja Neitsin
yhtenäinen suoalue on n. 75 km pitkä ja 10-15
km leveä, sekä Alutagusessa, Peipsen järven
pohjoispuolella. Saarilla on erikoinen ..itäbalttinen"
kasvistonsa, joka on Gotlannilla ja Ölannilla
esiintyvän kaltainen. — Metsäeläimistö
on suuresti vähentynyt. Metsäsika, ahma ja
majava ovat aikoja sitten sukupuuttoon hävinneet,
karhu, susi, mäyrä ja ilves ovat erittäin
harvinaisia. Kettu, kärppä, hirvi, metsäkauris, jänis
ja orava ovat yleisemmät. Lintuja on paikoin
runsaasti, samoin kaloja (silakoita, kilohaileja,
kampeloita, nahkiaisia y. m.).

Väestö. Kansallisuudeltaan 1897 oli V:n
asukkaista, Petserimaalla eläviä
lukuunottamatta, virolaisia (ks. t. X Os.) 90^5 %.
venäläisiä 4.00 saksalaisia 3,48 %, ruotsalaisia (ks.
Viron ruotsalaiset, X Os. ja Täyd.)
0,8,5 lättiläisiä ja liettualaisia 0.58
juutalaisia 0.4o %. puolalaisia O.20 % ja suomalaisia
0,02 %. Nykyään (arvio 1917) lienee asukkaista
virolaisia (Petserimaan setukaiset mukaan
luettuina) 88,7 %. saksalaisia 1,4 muita
(venäläisiä, ruotsalaisia y. m.) 9,» %. Väestöstä elää
ainoastaan 4/4 kaupungeissa. Uskonnoltaan 011
enemmistö (Vironmaalla S9,» Liivinmaalla

79.6 %) protestantteja, vähemmistö (Vironmaalla
9,2 Liivinmaalla 14,5 %) kreik.-katolisia. Kan
sanvalistus on verraten korkealla; koko väestöstä
1897 oli lukutaitoisia Vironmaalla 79,o
Liivin-maalla 77,7 %; alle kymmenvuotisia lapsia
lukuunottamatta oli vastaava luku 96.« %.
Kuitenkin työskenteli kansanopetus ennen
vallankumousta vaikeissa oloissa, sillä jo 1887 koulut
siirrettiin Venäjän kansanvalistusministeriön
valvonnan alle ja muuttuivat näin suorastaan
venäläis-tyttämislaitoksiksi. Vasta v:n 1905
vallankumousyrityksen jälkeen sallittiin perustaa useita
vironkielisiä oppilaitoksia, joita ylläpitäviä
yksityisiä seuroja 1916 oli lähes 70. Kansakouluja
1914 oli Vironmaalla 635 (oppilaita 28.570),
Liivinmaalla 1.668 (opp. 92,038), yksityisiä ja
ev.-lut. kirkkokouluja Vironmaalla 66 (6,004),
Liivinmaalla 278 (29,092), ammatillisia keski- ja
alempia kouluja 7 (1,322) ja 1 1 (2,356),
keskikouluja 12 (3,904) ja 34 (12,064). Viimemainituista
tuli V:n osalle 40. Yliopisto Tartossa (per. 1632.
saks. valtauksen aikana syksyllä 1918
saksankielinen. syksystä 1919 virolainen; 1921 oli
professoreja ja dosentteja 91, ylioppilaita 2,471).
Melkoinen valistava ja herättävä merkitys on ollut
laulu- ja soittojuhlilla (ensimäiset 1869) sekä
ennenkaikkea sanomalehdistöllä (1917 n. 70
vironkielistä aikakautista julkaisua).

Elinkeinot. Väestöstä 1897 sai 57.8 %
elatuksensa maataloudesta ja sen
sivuelinkeinoista, 16.8 % teollisuudesta, käsityöstä ja
vuori-työstä. Maasta oli 1905 moisioiden hallussa
64,4 % (tästä määrästä 79.1 % varsinaisen
aateliston hallussa), talonpoikaismaata 27.7 % sekä
kruunun, kirkon, koulujen ja kaupunkien maita
7,9 Moisioiden maihin on tilastossa laskettu

aikoinaan talonpojille kuuluneet n. s. kvoote- 1.
kunendiku-maat sekä vuokramaat, joita
talonpojat vanhoista ajoista ovat ominaan viljelleet,
mutta joita he eivät ole lunastaneet.
Suurkartn-noita oli sam. v. 12,477 ja itsenäisiä
talonpoi-kaistiloja 20,062 (suuruus Pohjois-V:ssa keskin».
30.6 ha, Tarton ympäristössä 47.7 ha).
Varsinaiset aatelismoisiot, joita oli 757 (pinta-ala keskim.
2,620 ha), on nykyään pakkoluovutustietä otettu
valtion huostaan, tilattomille jaettaviksi. V:n
pinta-alasta on 22.9 % peltoa, 24,5 % niittyä.
17^5 % laidunta. 20,1 % metsämaata.
Maanviljelys on pääelinkeino ja suhteellisesti
korkealla kannalla, erittäinkin Etelä-V:ssa
(Pärnu-maalla. Tartumaalla ja ennenkaikkea
Viljandi-maalla), missä peltomaat ovat hyvät. Pohjois-V..
missä kallioperustaa peittää vain ohut
multakerros ja missä on laajoja soita ja rämeitä, on
maanviljelykseen vähemmän sopivaa.
Vironmaalla tuottaakin ruis keskim. vain 6.25-kertaisen.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:31:30 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/11/0763.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free