Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aehrenthal ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
T • "| • • •
Lisäyksiä.
Aehrenthal [ärantål], Aloys (1854-1912),
vapaaherra Lexa von A., itäv. diplomaatti; toimi
v:sta 1877 diplomaattisella uralla, oli
lähettiläänä 1895-99 Bukarestissa ja 1899-1906
Pietarissa. Lokak. 1906 A. tuli Itävalta-Unkarin
ulkoasiainministeriksi. Lokak. 1908 hän Saksan
kannatuksella julisti Bosnian ja Hertsegovinan
yhdistetyiksi Itävalta-Unkariin huolimatta
Venäjän ja Englannin vastahakoisuudesta;
korotettiin tämän johdosta elok. 1909 kreiviksi.
* Aho, Juhani, kuoli 8 p. elok. 1921.
♦Ahvenanmaan kysymys. Sittenkuin
Kansainliiton neuvosto syyskuussa 1920 oli
päättänyt ottaa käsitelläksensä A. k:tä, asetti se asian
valmistamista varten komitean, johon valittiin
jäseniksi belg. Beyens, sveits. Calonder ja it.
Ferrari, jonka viimemainitun sijaan komitean
sihteeriksi ja kolmanneksi jäseneksi sittemmin
määrättiin amer. Elkus. Ottaaksensa itse
paikalla selvää asioista ja eri tahoilla vallitsevista
näkökannoista, tekivät komitean jäsenet
marraskuussa matkan Ruotsiin, Ahvenanmaalle ja
Suomeen. Ruotsista käsin jatkettiin yhä ahkerasti
niiden paikkansapitämättömien historiallisten ja
juridisten väitteiden levittämistä, joilla
tahdottiin näyttää, että Ahvenanmaa ennen aikaan muka
oli kuulunut Ruotsiin eikä Suomeen, mutta ne
kumottiin suomalaiselta taholta. Ahvenanmaan
separatistit taas koettivat kokouksilla ja
päätöksillä ilmituoda vaatimuksensa päästä
Suomesta erilleen. Kun selostuskomissionin lausunto
toukokuussa 1921 julkaistiin, tuotti se
ruotsalaisille suuren pettymyksen. Siinä näet
tunnustettiin, että „Suomen valtion suvereenisuusoikeus
Ahvenanmaahan on eittämätön", mutta koska
A. k. kuitenkin koskettaa kansainvälisiä
suhteita ja katsoen vähemmistökansanisuuksille
tunnustettaviin oikeuksiin, olisi Suomen annettava
erinäisiä takeita maakunnan neutraalisuuden ja
sen ruots. kansallisuusaineksen suhteen.
Kansainliiton neuvosto otti asian käsiteltäväksi
kokouksessaan Genèvessä 20 p. kesäk., jolloin
ministeri Enckell Suomen edustajana esitti
suomalaisten ja Branting ruotsalaisten kannan.
Asiantuntijana edusti Suomea m. m. professori R.
Hermanson. Enckell lausui, että Suomen on
mahdoton luopua Ahvenanmaasta, joka
oikeudellisesti on osa siitä, mutta että se on valmis
antamaan erinäisiä takeita äskenmainituissa
suhteissa. Takeiksi ruotsalaisen kansallisuuden
turvaamiseksi määrättiin, että Ahvenanmaan
maakäräjät ja kunnat ovat velvolliset ylläpitämään
ainoastaan ruotsinkielisiä kouluja, että
kansakouluissa voidaan suomen kielen opetusta antaa
ainoastaan kuntien suostumuksella, että jos
Ahvenanmaan ulkopuolelta oleva henkilö ostaa siellä
kiinteimistön, kunnalla tai yksityisellä
maakunnan asukkaalla on oikeus se häneltä lunastaa,
että maakunt.ian muuttanut nauttii Suomen
kansalaisen oiki:iksia, mutta kotipaikkaoikeus Ahve-
nanmaalla saavutetaan vasta viiden vuoden sieltø
oleskelun jälkeen, että Ahvenanmaan
maakunnalla on oikeus tarpeihinsa käyttää 50 %
maaverosta paitsi erinäisiä itsehallintolaissa
määrättyjä eri veroja ja että Suomen tasavallan
presidentti asettaa maaherran, sopien asiasta
Ahvenanmaan maakäräjäin puheenjohtajan kanssa
(siltä varalta että sopimusta ei synny, on eri
määräyksiä). Kansainliiton neuvosto valvoo
näiden takeiden noudattamista ja ratkaisee
mahdolliset erimielisyydet niiden ymmärtämisestä.
Kesäk. 27 p. oli Kansainliiton päätös valmiina.
— Genèven päätöksen johdosta valmisti Suomen
hallitus esityksen semmoisiksi lisäyksiksi ja
muutoksiksi Ahvenanmaan itsehallintolakiin 6 p:ltä
toukok. 1920, jotka tekevät sen yhtäpitäväksi
vaadittujen takeiden kanssa, ja tämä esitys saavutti
9 p. jouluk. eduskunnan hyväksymisen.
Poistaaksensa katkeruuden aihetta Suomen tasavallan
presidentti armahti valtiopetoksesta
Ahvenanmaalla vangitut ja tuomitut tuomari Björkmanin
ja toimittaja Sundblomin. Lokak. 10 p. 1921
kokoontui sitten Genèvessä konferenssi, jossa
Ahvenanmaan neutralisoimisesta lopullisesti
sovittiin ja johon ottivat osaa seuraavien
kymmenen valtion edustajat: Suomen, Ruotsin,
Saksan, Englannin, Ranskan, Italian, Tanskan,
Viron, Latvian ja Puolan. Suomen edustajina
olivat läsnä ministeri Enckell ja professori Erich.
Yhteinen sopimus saatiinkin aikaan ja
allekirjoitettiin 20 p. sam. k. Siinä sovittiin siitä, ettei
Ahvenanmaan saaria saa linnoittaa ja että ne
ovat pidettävät puolueettomana vyöhykkeenä.
Sodan syttyessä on Suomella oikeus väliaikaisesti
miinoittaa Ahvenanmaan vesialue, mutta muiden
sopimusvaltain myötävaikutus jää riippumaan
Kansainliiton neuvoston päätöksestä. Helmikuua
lopussa 1922 kokoontuneet Ahvenanmaan
maakäräjät ovat puolestaan päättäneet puoltaa
itsehallintolain hyväksymistä, „säilyttämällä täyden
oikeuden uudestaan valituille maakäräjille
aikanaan lopullisesti hyväksyä tai hyljätä mainitun
lain". Täten on viime aikoina paljon
levottomuutta herättänyt A. k. toivottavasti saatu
järjestetyksi, ja jos kohta parista kohdasta voidaan
olla eri mieltä, lienee kuitenkin tunnustettava,
että se pääasiassa on saanut tyydyttävän
ratkaisun, eikä tuota Suomelle perin mahdottomia
sitoumuksia. [„La question des lies d’Aland et
le droit de la Finlande", Suomen lakimiesten ja
historiantutkijain julk. 1920;
„Ahvenanmaankysy-mys", Suomen ulkoasiainministeriön julkaisema
1921.] K. O.
Aika, yleissivistyksellinen aikakauslehti, alkoi
ilmestyä Helsingissä 1907, aluksi kaksi kertaa
kuussa, v:sta 1911 kerran kuussa. A:n
päätoimittajina ovat olleet Gunnar Suolahti 1907-12 ja
V. A. Koskenniemi v:sta 1913.
♦Albania. Jouluk. 1918 Durazzoon
kokoontunut kansalliskongressi muodosti väliaikaisen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
