- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
75-76

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Cronartium ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

75

Cronstedt

7b*

sodan syttyessä. 0:n sotaretken alku tosin ei
ollut loistava; hän viipyi Mikkelissä, kunnes hän
oli vähällä joutua saarroksiin ja peräytyi sitten
nopeasti ja jotenkin päättömästi ahdistavan
vihollisen tieltä aina Ouluun saakka. C.
siirrettiin nyt prikaatineen ranta-armeiaan ja
seurasi sitä retkellä etelään. Varsinkin on
mainittava hänen osanottonsa Revonlahden taisteluun
27 p. huhtik. Adlercreutz oli jo joukkoineen
peräytynyt, kun C. saapui kaakosta päin ja
uudisti taistelun sekä sai täydellisen voiton.
Tämän johdosta’ hän korotettiin
kenraalimaju-liksi. Vielä 0. otti osaa Lapuan ja Alavuden
taisteluihin, missä viimemainitussa hän tapansa
mukaan osoittaen suurta persoonallista rohkeutta
pahasti haavoittui, jonka jälkeen hänen täytyi
jättää sotanäyttämö. — Maaliskuussa 1809 C.
taas oli komentajana Länsipolijanmaalla
Uumajan seuduilla, mutta ei kyennyt saamaan mitään
mainittavaa aikaan. Nimitettiin 1810
Itägöötan-maan maaherraksi. — O. oli rehellinen,
vaatimaton ja urhoollinen soturi, jolta kuitenkin
puuttui suurempia päällikönominaisuuksia.
Harvoin hänellä sentähden oli menestystä
itsenäisesti johtoa pitäessään, mutta sopivalle paikalle
asetettuna hän järkähtämttä täytti
velvollisuutensa.

3. Kaarle Olavi C. 1756-1820),
vara-amiraali, Viaporin komentaja, edellisen pikkuserkku,

synt. Botbyn
kartanossa lähellä
Helsinkiä. Isä oli majuri
Johan Gabriel C.
Poika C. meni
meri-väkeen ja palveli myös
jonkun aikaa
Englannin laivastossa. V.
1789 C. pääsi
everstiluutnantiksi. V. 1790
hän tuli Stralsundista

laivasto-osastoineen
Kustaa III:lie avuksi
ja yhtyi »Viipurin
kujanjuoksun"
jälkeen armeian
laivastoon. Ruotsinsalmen
taistelussa 9 p.
hei-näk. sam. v. C.
komensi kuninkaan lippukapteenina, joten hän
suuressa määrässä oli osallisena tämän loistavan
voiton saavuttamiseen. Hänen ansionsa tulivatkin
palkituiksi; C. korotettiin m. m. everstiksi,
kenraaliajutantiksi, Viaporin laivaston
päälliköksi sekä valtiosihteeriksi meriasioita varten.
Kustaa lll:n kuoltua hänen kuitenkin täytyi
luopua viimemainitusta virasta ja palata
takaisin Viaporin laivaston päälliköksi. Kustaa
IV Aadolf hänelle ensin osoitti suurta
luottamusta, mutta 1801 hän äkkiä jälleen joutui
epäsuosioon. C. käskettiin taas poistumaan
Viaporiin, ja arvellaan, että tämä kohtelu kenties
vaikutti hänen myöhempään käytökseensä. —
Linnan puolustuskyvystä hän kuuluu seuraavina
aikoina toisinaan lausuneen hyvin halveksivia
arvosteluja eikä osoittanut erittäin suurta
harrastusta toimessaan.

V:n 1808 sodan syttyessä C. kuitenkin vielä
nautti mitä suurinta luottamusta, ja hän
ryhtyikin alussa Viaporin varustuksia parantamaan.

Linnoituksessa oli varustusväkenä lähemmäs
7,000 miestä, saaristolaivasto oli sen satamaan
sijoitettu ja käytettävänä oli yli 2,000 tykkiä.
Pian huomattiin kuitenkin arveluttavia merkkejä
puolustuksen toimettomuudesta. Varsinkin C:iin
vaikutti huonoon suuntaan hänen alipäällikkönsä
ja sukulaisensa, eversti Fr. A. Jägerhorn,
tunnetun Anjalanmiehen J. A. Jägerhornin veli. Ven.
kenraali van Suchtelen sai rauhassa varustautua
Helsingissä ja ryhtyä Viaporia pommittamaan
19 p. maalisk. Vahva linnoitus ei suuresti tästä
kärsinyt, mutta pian vihollinen turvautui toisiin
keinoihin. C. sekä Jägerhorn alkoivat tiheästi
pitää neuvotteluja venäläisten päällikköjen
kanssa, jolloin jälkimäiset tinkivät itselleen edun
toisensa jälkeen. Van Suchtelen, joka huomasi
C.n myöntyväisyyden, uskalsi pian
(neuvottelussa Lonnanin saarella 23 p. maalisk.) tehdä
ehdotuksen linnan luovuttamisesta. Ehdotus
tosin ensin hyljättiin, mutta teki kuitenkin pian
tarkoitetun vaikutuksensa. C. näkyy olleen siinä
käsityksessä, että sodan päätös Venäjän eduksi
joka tapauksessa oli varma, joten kaikki
vastarinta olisi turha. Varmasti myös tiedetään, että
venäläisten puolelta rahoja runsaasti käytettiin
upseeriston voittamiseksi. Että ylipäällikkö itse
olisi lahjoja ottanut, ei ole todistettu, mutta
antaumuksen jälkeen hän kyllä käytti hyväkseen
keisarin suosiota, ottamalla m. m. vastaan
runsaan eläkkeen. — Uudistettukaan pommitus ei
juuri mitään vahinkoa tehnyt, mutta jo 6 p.
huhtik. teki C. van Suchtelenin kanssa
sopimuksen. Pääkohdat siinä olivat, että aselepo
tulisi voimaan toukokuun 3 päivään saakka, ja
että linna silloin jätettäisiin venäläisille, ellei
sitä ennen vähintään 5 linjalaivaa olisi ehtinyt
sen avuksi. Kolme Viaporin varustettua saarta
jätettiin heti vihollisen valtaan. Syyksi
menettelyynsä C. mainitsi silloin ja myöhemmin
varustusten puutteellisuuden ja varsinkin
ampuma-varojen riittämättömyyden pitempään
puolustukseen, jota syytä kuitenkin on toiselta puolen
sanottu aivan perättömäksi. Sopimuksen kautta
oli linnan kohtalo jo ratkaistu, avun perille
ehtiminen jo toukokuun alkuun ei näet jääsuhteitten
tähden ollut ensinkään todennäköinen. Aina
viimeiseen saakka toivottiin, että C. vielä rikkoisi
sopimuksen, johon venäläiset puolestaan kyllä
olivat antaneet aihetta, mutta turhaan. Suuri oli
varusväen tuska ja harmi, kun hän toukok. 4-6
p. pani antaumuksen täytäntöön. C. oli saanut
ankaran käskyn polttaa saaristolaivaston siinä
tapauksessa, että linna joutuisi vihollisen käsiin,
mutta tätäkään velvollisuuttaan hän ei
täyttänyt. Viaporin menetyksen vuoksi oli koko sodan
lopullinen päätös ratkaistu.

Ruotsissa C. haastettiin muiden Viaporin
sota-neuvoston jäsenten kanssa sotaoikeuteen, johon
ei kuitenkaan mennyt, sekä tuomittiin
menettämään aatelisarvonsa, henkensä ja omaisuutensa.
Jutun lopullinen päätös kuitenkin lykkäytyi,
ja keisarin pyynnöstä oikeudenkäynti
keskeytettiin 1811. C. oli sillävälin koettanut puolustaa
menettelyään Tukholman sotahovioikeuteen
lähetetyssä kirjoituksessa, joka myös ilmestyi
painosta. Jälkimaailma on yhtynyt C:n aikalaisten
ankaraan tuomioon, joka häntä kohtasi
velvollisuutensa ja sotilaskunniansa rikkomisesta. —
Yleisen halveksimisen painostamana C. vietti

K. O. Cronstedt.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0052.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free