Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Dal ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
133
Dal—Dalberg
134
kirjainselitys, joka rekisteröidään ja säilytetään
varustettuna tiedoilla rikollisen nimestä, iästä
ja syntymäpaikasta. Järjestelmään kuuluu vielä
yhteydessä-olo ja kirjeenvaihto ulkomaisten
poliisilaitosten kanssa. Sormenjälkeä
varmempaa ja helpompaa merkkiä ei olekkaan olemassa,
koskapa se pysyy muuttumattomana halki
ihmisiän. Jos ammattirikollinen tahallaan, hapoilla
tai tulella, hävittää ihon sormenpäistään,
ilmestyvät entiset kuviot uuteen ihoon. Ei ole
myöskään vielä voitu osoittaa, että kahdella henkilöllä
olisi samanlaiset sormenpäänkuviot.
Daktylo-skopiaa käytetään hyvällä menestyksellä
vaiva-loisemman B e r t i 11 o n i n järjestelmän rinnalla
ja pidetäänpä sitä viimemainittua
tehokkaampanakin. [Galton, „Finger prints" (1892) y. m.
teoksia (1893, 1895 ja 1899) ; Henry,
„Classifi-cation and uses of finger prints" (1901) ;
Ber-tillon, „Empreintes digitales" (1905) ; Roscher,
„Handbuch der Daktyloskopie" (1905).]
(L. H.)
Dal, Vladimir Ivanovits (1801-72),
ven. sanakirjantekijä ja kansanrunouden
kokooja. Isä oli hyvin monipuolisesti sivistynyt
tanskalainen, josta tuli innokas venäl. patriootti,
äiti saksalainen, joka käänsi venäjäksi
saksalaista kirjallisuutta. Pojasta piti tulla
meriupseeri, mutta opiskeltuaan Tarton yliopistossa
hän rupesi sotilaslääkäriksi. Tässä toimessahan
tuli tuntemaan eri valtakunnan osista olevia
venäläisiä ja alkoi koota aineksia Venäjän
kansankielen sanakirjaa varten. Monipuolisuuttaan ja
kekseliäisyyttään hän osoitti Puolan sodassa 1831,
kun hän insinöörien puutteessa rakensi sille
venäläiselle sotajoukolle, jossa hän lääkärinä
palveli, sillan Veikselin yli. Kyllästyttyään
soti-laslääkärin toimeen D. antautui kirjalliseen
työhön ja tutustui Pietarissa Puskiniin ja muihin
sen ajan suuriin kirjailijoihin. Kun hän 1832
oli julkaissut mukailuja venäläisistä
kansansaduista, joutui hän tekemisiin valtiollisen
poliisin kanssa eikä uskaltanut pitkiin aikoihin
painattaa mitään omalla nimellään, vaan käytti
sala-nimeä Kazak Luganskij. V. 1846 ilmestyi häneltä
sarja novelleja ja kertomuksia. Sitäpaitsi hän
kirjoitteli mitä erilaisimmilta aloilta.
Huomattavimmat näistä julkaisuista ovat hänen
kirjoituksensa kansanrunoudesta, varsinkin
taikauskosta ja venäläisistä murteista. Vv. 1861-68
ilmestyi hänen laaja suurvenäläisen kielen
sanakirjansa, 1862 Venäjän kansan sananlaskut.
Keräämänsä kansanlaulut hän antoi Kirejevskijlle ja
sadut Afanasjeville. Loppuelämänsä hän kulutti
swedenborgilaisiin ja spiritistisiin haaveiluihin.
Vuotta ennen kuolemaansa hän kääntyi
luterilaisuudesta venäjänuskoon. J. J. M.
Dal /-«-/ (myöh. myös Dal sl and),
Keski-Ruotsin maakunta Göötanmaan luoteiskulmassa;
sitä rajoittavat idässä Venneri, lännessä
Bohus-län ja Norja; Vermlanti pohjoisessa, sekä
Bohuslän ja Länsigöötanmaa etelässä. D. on
4,136 km2, siis Ruotsin pienimpiä maakuntia,
mutta verrattain hyvin asuttu; 70,486 as. (1905).
Hallinnollisesti se kuuluu Elfsborgin lääniin ja
on jaettu 2 voutikuntaan. Ainoa kaupunki on
Amàl. — Pääosalta metsäistä ja järvirikasta,
etelään loivasti alenevaa vuorimaata (korkein
kohta vain n. 290 m yi. merenp.). Länsiosassa
suuria soita ja kanervakankaita ja etelässä vilja-
via savimaita. Paitsi länsiosaa, jonka vedet
virtaavat Skagerrakiin, kuuluu koko muu osa maata
Venneriin virtaavien jokien alueeseen. Pääjoki
Upperud; sen kautta laskevat Suuri Lee- ja
Leelången-järvet. Muita järviä, esim. Grann,
Iväg, Laxsjön. Suuren Lee-järven eteläosasta
Venneriin on johdettu Dalslandin kanava
(ks. t.) maakunnan kauneimpien osien kautta.
D:n maista n. on viljelyskelpoista ja 2/3
metsää. Maaperä on vars. koillis- ja eteläosassa hyvä,
mutta työvoimia puuttuu useasti sen
viljelemiseen. Paikoittain on suuria turvesoita, jotka
tuottavat sekä turvepehkua että polttoturvetta.
Karjanhoito on kehittymässä maakunnan
tärkeimmäksi elinkeinoksi. Monet suuret
paperitehtaat vähentävät yhä enemmän D:n laajoja
metsiä, ja rakennushirsien vienti on vähenemässä.
Rautateitä n. 230 km (kaikki yksityisratoja).
Vennerin rannikolla on monta sangen hyvää
satamaa. — Rajamaakuntana D. kärsi paljon
Tanskan ja Ruotsin välisissä sodissa. W. S-m.
Dalai-lama (mong. dalai = meri, äärettömän
mahtava, ja tib. lama = korkeasäätyinen munkki)
on kaikkien (etup. Tibetissä asuvien)
lamalais-buddhalaisten korkein hengellinen pää 1.
ylimäi-nen pappi kuin myös, 17:nneltä vuosis. alkaen,
ainakin nimellisesti Tibetin maallinen, Kiinan
ylivallan alainen hallitsija. D.-l:n uskotaan
olevan erään korkean, pyhästä ihmisestä jumalaksi
korotetun olennon (Avalokitesvaran)
ruumis-tuksen eli inkarnatsionin. Jos d.-l. kuolee, niin
etsitään muka arvalla uutta inkarnatsionia
määrätyillä ominaisuuksilla varustettujen
vastasyntyneiden poikalasten joukosta; Kiinan
hallitus pitää kuitenkin huolta siitä, että d.-l:ksi
tunnustetaan vain kiinalaisystävällisen perheen
lapsi. Tibetin maallista hallitusta johtamassa
on tosiasiallisesti kaksi kiinalaista mandariinia.
[Waddell, „The Buddliism of Tibet or Lamaism",
1895.] ks. L a m a 1 a i s u.u s.
Dalarna [dä-J, maakunta Ruotsissa, käsittää
Kopparbergin läänin (ks. t. ja Taalainmaa).
Dalarö [dalarö], pitäjä ja munisipaalikunta
Tukholman läänissä, Ruotsissa; yhteensä 1,800
ha, 734 as. (1905). Sijaitsee ihanalla paikalla
Itämeren rannalla, Tukholman pääväylän
varrella. Suotuisan ja terveellisen asemansa takia
suuri joukko tukholmalaisia (n. 2,000) viettää
kesänsä täällä. D. on sekä rautatie- että
höyry-laivayhteydessä Tukholman kanssa. 2 km D:stä,
saarella, on Dalarön varustus. (W. S-m.)
Dalberg /-«-/ (ennen D a 1 b u r g), vanha
saks. suku, 1654 korotettu valtakunnan
vapaaherran arvoon. Sen jäsenistä mainittakoon:
Karl Theodor Anton Maria von D.
(1744-1817), viimeinen Mainzin vaaliruhtinas.
D. meni hengelliseen säätyyn, tuli 1772 Mainzin
vaaliruhtinaan käskynhaltijaksi Erfurtiin, 1787
hänen apulaisekseen (koadjuuttoriksi) ja 1802
Mainzin arkkipiispaksi ja vaaliruhtinaaksi, jonka
alueesta kuitenkin Rein-virran vasemmalla
rannalla olevat maat oli Ranskalle luovutettu. Kun
Reinin oikealla rannalla olevat alueet oli 1803
muutettu maallisiksi, sai D. korvaukseksi
Regens-burgin y. m. ja oli sen jälkeen Saksan
valtakunnan ainoa hengellinen ruhtinas. Hän oli
Napoleonin innokas kannattaja ja nautti hänen
suosiotaan. Kun Reinin liittokunta 1806
perustettiin, tuli D. sen esimieheksi arvonimellä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
