Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Dampier ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
147
Danahof
’—Dancla
148
Danahof 1. d a n e h o f [dä-J, Tanskan 1200- ja
1300-luvuilla koko valtakuntaa käsittävät
suurmiesten kokoukset (lat. consilium ja
parlamenttiin.), jotka kehittyivät Valdemarein aikana
pidetyistä kuninkaan ja suurmiesten keskinäisistä
kokouksista ja jotka tulivat ennen käytettyjen
maakuntakäräjien sijaan. Eerik Glipping
pakoi-tettiin 1282 lupaamaan, että d:ia pidetään
vuosittain Nyborgissa, ja tämä lupaus uudistettiin
jokaisessa hallitsijanvaihdoksessa aina v:een 1376.
Lupausta tosin ei aina pidetty, mutta d.
kokoontui, vaikkei aina Nyborgissa. D:ssa, jossa
maalliset ja hengelliset suurmiehet istuivat, mutta jossa
rahvas sai olla pelkkänä katsojana, saattoi
kuningas joutua vastaamaan toimistaan ja
tuomioistaan. V. 1413 kutsuttiin d. jommoisenakin
valtakunnan tuomioistuimena kokoon, mutta
muuten se Eerik Pommerilaisen aikana lakkasi,
kun ensin valtaneuvosto sen hävitti ja sittemmin
herrainpäivät tulivat sijaan. (E. S.)
Danaidit, kreik. tarustossa Danaoksen
(ks. t.) 50 tytärtä. Isänsä kanssa he pakenivat
Egyptistä Argokseen, kun heidän serkkunsa,
Aigyptoksen pojat, tahtoivat pakottaa heidät
avioliittoon. Kosijatkin saapuivat Argokseen,
ja siellä pidettiin häät. Mutta Danaoksen
käskystä morsiamet hääyönä surmasivat sulhonsa;
ainoastaan yksi heistä, Hypermnestra, säästi
miehensä Lynkeuksen hengen. Rangaistukseksi
täytyi D:ien manalassa ikuisesti kantaa vettä
reilcäpohjaisilla ruukuilla (,,Danaidien seulat").
-— D:t selitettiin jo vanhoina aikoina Argoliin
lähteenhaltijoiksi. Kertomus heidän ikuisesta
rangaistuksestaan johtunee orphilaisista
ajatus-piireistä. O. E. T.
Danait, danaolaiset (kreik. Danao’i),
esiintyy kreik. sankari-eepoksessa ja välistä
niyöhemmässäkin runoudessa (samoin kuin
Akhaioi, Argeioi) kreikkalaisten yleisnimenä; on
kenties alkuaan tarkoittanut argolaisia (vrt.
Danaos, Danae). Ou arveltu, että ne D a n a u n
a-joukot, jotka egyptiläisten lähteiden mukaan
12:nnen vuosis. alkupuolella yhdessä useiden
muiden heimojen kanssa „suuren meren saarilta"
hyökkäsivät Egyptiin, ovat olleet danaeja.
O. E. T.
Danakil [-nä’-] 1. A f a r, paimentolais- ja
kalastajaheimot, jotka asuvat Italian siirtolassa
Eritreassa sekä Ranskan Somali’ssa Buri-niemen
ja Tadzura-lahden välisellä alueella ja
Dalilak-saarilla. Ne väittävät polveutuvansa
arabialaisista siirtolaisista ja ovat kiivaita
muhamettilaisia, mutta puhuvat hamilaista (kusilaista)
kieltä, joka on läheistä sukua saho-, somali- ja
galla-murteille. [Reinisch, „Die afar-Sprache"
(1886-7) ja Paulitschke, „Ethnographie
Nordost-Afrikas" (1893-6).] E. T-t.
Danalagen 1. D a n e 1 a g e n [dä-J. Näin
nimitettiin keskiaikana ja myöhemminkin
»tanskalaista lakia", joka muutamia vuosia vallitsi
800-luvulla pohjoisten viikinkien (pääasiallisesti
tanskalaisten) valloittamassa osassa Englantia.
Toisinaan ajateltiin sillä käsitettävän itse
maa-aluettakin, vaikka sitä siinä merkityksessä vasta
1800-luvun historiankirjoittajat ovat käyttäneet.
Siten d:lla on käsitetty Thames- ja Forth-vuonon
välillä olevaa aluetta, johon kuuluvat: Essex,
Middlesex, Ostangeln, itäinen Mercia sekä
Northumberland. E. S.
Danaos [-o’s] (lat. Da’naus), kreik.
taru-henkilö, alkuperäisen tarun mukaan luultavasti
Argoksesta syntyisin. Tavallisen tarinan
mukaan taas D. oli Egyptin kuninkaan Beloksen
poika, mutta polveutui neljännessä polvessa
argo-laisesta kuninkaantyttärestä Iosta. Kun D:n
veljen Aigyptoksen 50 poikaa väkisin tahtoivat
naida D:ii 50 tytärtä, pakeni D. tyttärineen
Argokseen ja tuli siellä kuninkaaksi, ks.
Danaidit. O. E. T.
Danapur ks. D i n a p o r e.
Dangay [dàsë’], Charles de (n. 1510-89),
ransk. diplomaatti. Henrik II lähetti hänet
Tanskaan estämään liittoa Kristian III:n ja
Englannin välillä, mikä onnistuikin, jonka
jälkeen hän 1563 palasi Pariisiin. 1566 hänet
nimitettiin kamariherraksi ja lähetettiin jälleen
Pohjoismaihin aikaansaamaan 7-vuotisen Pohjan
sodan loppua. Ensin olivat D:n yritykset turhat,
mutta vihdoin 1570 tehty Stettinin rauha oli
suureksi osaksi D:n työtä. Sangen tärkeä tehtävä
tuli D:lle, kun Katariina di Medici päätti
lempi-pojalleen Henrik Anjoulaiselle voittaa Puolan
kruunun. D:n vaikutus oli vaalitaistelussa suuri,
hän hankki 1573 uudelle kuninkaalle vapaan
kulun Tanskan ja Ruotsin kautta, ja samoin hän
auttoi häntä hänen paetessaan Puolasta.
Katariina suunnitteli nyt sekä Ranskan että Puolan
kruunujen säilyttämistä Henrikille. Sitä varten
Henrikin oli naitava Juhana III:n sisar Elisabet
Vaasa, tämän tuli saada huomenlahjaksi Ruotsin
alusmaat Liivinmaalla, joiden lisäksi oli
lunastettava prinssi Maunulta hänen alueensa,
Saarenmaa ; täten toivottiin puolalaisten pysyvän
Henrik III:lle uskollisina, ehkäpä tekevän kruunun
perittäväksikin hänen suvulleen. Tämä laaja
suunnitelma raukesi kuitenkin, kun Henrik
yhtäkkiä nai kreivitär de Vaudemonfin. Henrikissä
syntynyt vastenmielisyys Pohjoismaita vastaan
vaikutti Ranskan ja näiden valtojen välien
kylmenemisen, eikä D:n myöhempi vaikutus
sen-tähden ole kovin mieltäkiinnittävä. D. oli
sekaantuneena Lotringin Kristiinan hankkeihin
Ruotsia vastaan, ja syytä on luulla hänen
myöskin olleen yhteydessä Eerik XIV:n puoluelaisen
Jean Allardin kanssa, joka 1580-luvulla
Ranskassa valmisteli hyökkäystä Ruotsiin. Hän kuoli
Kööpenhaminassa. D. oli hienosti sivistynyt
mies ja seurusteli Tanskan etevimpien miesten
kanssa. Hänen diplomaattinen kirjeenvaihtonsa
on suureksi osaksi säilynyt;
lähettiläskertomuk-set v:lta 1567-73 on C. F. Bricka julkaissut
(»Indberetninger fra Charles de D.", 1901),
myöskin v:n 1575 kertomukset ovat painetut
(»Ilandl. rör. Skand. hist.", XI osa). E. B-t.
Danckelmann, Eberhard Christoph
B a 1 t h a s a r (1643-1722), brandenburgilainen
valtiomies, oli Preussin Fredrik I:n
nuoruuden-opettaja ja tuli 1695 pääministeriksi. Edisti
monipuolisesti maan vaurastumista, mutta siirtyi
pian aateliston ja virkamiehistön vihaamana
yksityiselämään, josta hän syytettynä
todistamattomista kavalluksista ja valtiopetoksesta
joutui vankeuteen. Fredrik Vilhelm I:n astuttua
valtaistuimelle (1713) D. kutsuttiin jälleen
hoviin, mutta hän ei ottanut enää tarjottua
minis-terintointa vastaan. E. S.
Dancla [däklä’], Charles (1818-?), ransk.
viuluniekka ja viulusäveltäjä; tuli jo 1834 soolo-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
