Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Darwinin nipukka ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
175
Daubenton — Daumier
17H
Datura stramoniura.
n hedelmä, h siemen.
miinin tähden on lehtiä käytetty lääkkeenä
hengenahdistusta (astmaa) vastaan. —
Etelä-Ameriikassa valmistetaan D.
sangvi-nea sta huumaavaa,
,,tonga" nimistä
juomaa. Ansareissa
viljellään komeitten,
riippuvien,
torvi-maisten kukkiensa
tähden D.
(Brug-mansiaj arboreas,.
Daubenton [-[do-bätö’],-] {+[do-
bätö’],+} LouisJean
Marie (1716-99),
ransk.
luonnontutkija, tunnettu
Buf-fonin „L’Histoire
naturelle" teoksen
avustajana; kirjoitti
siihen nisäkkäitten
anatomiaa käsittelevän osan.
Daubigny [dohinji’], Charles Frangois
(1817-78), ransk. maisemamaalari. Saatuaan
eusimäisen taideopetuksen isältään hän lähti
1835 Italiaan ja palattuaan sieltä 3 vuotta
myöhemmin työskenteli Delaroclien johdolla
Pariisissa. Etusijassa hän kumminkin tutki
ahkerasti luontoa ja liittyi siten niihin hiukan
vanhempiin taiteilijoihin, joita pidetään
nykyaikaisen maisemamaalauksen perustajina ja jotka
taidehistoriassa kulkevat Barbizon- 1.
Fontaine-bleau-koulun nimellä. Nämä taiteilijat —
Rousseau, Dupré, Corot, Millet, Troyon y. m. -— olivat
ottaneet kuvatakseen Ranskan maaseutua, sen
luontoa ja ihmisiä, mutta samalla myöskin niitä
tunnelmia, joita kuvattu luonto heissä herätti.
D. valitsi osalleen varsinkin Oise-joen
ympäristöt; päivät päästään hän istui maalaten joko
rannalla tai pienessä venheessään, uskollisesti
kuvaten sitä minkä näki. Etupäässä hän rakasti
kahta vuodenaikaa: kevättä ja syksyä, ja sen
mukaan hänen taulunsakin jakaantuvat kahteen
ryhmään: niihin, joissa vaaleat, vihreät värit
ovat voitolla ja niihin, joille tumma
ruskeanharmaa sävy antaa yleisleiman. Edellisiin kuuluvat
esim. taulut ,,Kevät", ,,Haikaralampi", „Aamu"
ja „Lammikko"; jälkimäisiin „Viininkorjuu",
komea „Cylieun mylly", „Themse Erithin luona"
sekä „Optevoz-laakson sulku". Mutta hän
tahtoi päästä luonnon kuvaamisessa vieläkin
pitemmälle ; hän maalasi itseänsä varten sarjan
tauluja, joissa valo ja väri olivat päätekijöinä ja
muoto vain kevyesti hahmoiteltu. Hän tahtoi
kiinnittää itse auringonkin kankaalle. Yleisö
ja arvostelijat eivät näitä ymmärtäneet, ja vasta
hänen kuoltuaan osti useimmat niistä hollant.
maalari Mesdag ja lahjoitti ne Hollannin
valtiolle, joka ne säilyttää erityisessä Mesdagin
museossa Haagissa. — Ateneumin kokoelmissa
on D. verraten hyvästi — 6:11a teoksella —
edustettuna. [K. Daubigny, „Charles D. et son
æuvre" (1875) ; Henriet, .,Charles D. et son
iBuvre gravé" (1878) ; J. W. Mollett, „Cliarles
Daubigny" (1890).] F. L.
Daubrée [dobrë’], Gabriel Auguste
(1814-96), ransk. geologi ja mineralogi, v:sta
1861 geologian professori Pariisin
luonnonhistoriallisessa museossa ja 1862 samalla mineralogian
A. Daudet.
professori vuoriopistossa, jonka johtajaksi hän
tuli 1872. On tehnyt uranaukaisevia
tutkimuksia kivennäisten muodostumisesta,
metamorfis-mista, meteoriiteista y. m. Mainittava on
etenkin tinakiveu synteesi, josta kävi selville, miten
tämä ja useat muut oksidimalmit, esim.
rauta-hohde, saattavat luonnossa syntyä. Tärkeimmät
tutkimuksensa hän on julkaissut teoksessa
„lStudes synthétiques de géologie expérimentalc"
(1879). (P. E.)
Daucus ks. Porkkana.
Daudet [dodë’]. 1. A 1 p h o n s e D. (1840-97),
ransk. kirjailija, eli aluksi Pariisissa hyvin
köyhissä oloissa, kunnes
pääsi herttua de
Mor-nyn yksityissihteeriksi, mikä virka
takasi hänen
toimeentulonsa ja opintojensa
jatkamisen.
Ensimäi-sen huomattavan
menestyksensä hän
saavutti kertomuksellaan
,,Le petit Chose,
his-toire d’un enfant"
(1868). Yleisemmin
tunnetuksi tekivät
hänet sitten seuraavat
kaksi kaunokirjallista
teosta ,,Lettres de
mon moulin" (1869;
suomennettu) ja „Les aventures prodigieuses de
Tartarin de Tarascon" (1872; suom.). Romaani
,,Fromont jeune et Risler ainé" (1874; suom.),
josta julkaistiin yli 60 painosta, asetti D:n
Euroopan enimmin luettujen kirjailijain riveihin.
D:n muut romaanit: ,,Jack" (1876), „Le Nabab"
(1877), „Les rois en exil" (1879), „Numa
Rou-mestan" (1S82), „L’Évangéliste" (1883), „Sapho"
(1884), „Tartarin sur les Alpes" (1886),
„LTm-mortel" (1888), „Port Tarascon, etc." (1890),
„Rose et Ninette" (1892), „La petite paroisse"
(1895), ,,Sontien de famille" (1898). D. on
realisti ja samalla moralisti. Hän on myös
kirjoittanut autobiografilliset teokset: ,,Trente ans de
Paris", ,,Souvenirs d’un homme de lettres" (1888)
ja ,,Notes sur la vie" (1899). D. on näytelmäksi
muodostanut useat romaaneistaan sekä
kirjoittanut alkuperäisen kauniin näytelmän
,,L’Arlé-sienne" (1872; Bizet on säveltänyt siihen
musiikin). V. 1899 alettiin julkaista kuvitettua
painosta hänen teoksiaan, joiden on määrä käsittää
18 nidosta. [Gerstmann, „Alphonse Daudet, sein
Leben u. seine Werke" (Berl. 1883, 2 nid.) ; Léon
Daudet, »Alphonse Daudet" (Par. 1898) ; B.
Die-derieh, ,,Alphonse Daudet, sein Leben u. seine
Werke" (Berl. 1900).]
2. Ernest D. (s. 1837), edellisen veli,
sanomalehtimies ja kirjailija. Kaunokirjailijana,
varsinkin veljensä rinnalla, keskinkertainen.
Arvokkaampaa hän on tuottanut historiallisen
tutkimuksen alalla. J. H-l.
Daumier [dorn,jë’], H o n o r é (1808-79), ransk.
taidemaalari ja pilakuvien piirtäjä,
viimemainitulla alalla kaikkein suurimpia. Hän tuli
nuorena ja varattomana Pariisiin, jossa palveli
eräällä asianajajalla juoksupoikana, mutta
liittyi sitten taiteellista haluaan noudattaen
piirtäjäksi ensin ,,La Caricature"- ja myöhemmin ,,Le
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
