- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
179-180

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Daun ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

179

David

180

Kun filistealaiset olivat voittaneet israelilaiset
taistelussa Gilboan luona, jossa Saul ynnä liänen
kolme vanhinta poikaansa saivat surmansa (1
Sam. 28, 31), siirtyi D., nähtävästi filistealaisten
suostumuksella, Juudaan ja asettui Hebroniin.
Siellä Juudaan asukkaat voitelivat hänet
kunin-kaakseen. Muut heimot sitävastoin tunnustivat
hallitsijakseen Saulin alaikäisen pojan Esbaalin.
D:n hallittua 7 V2 vuotta Hebronissa muutkin
heimot, Abnerin (2 Sam. 36-39) ja Esbaalin (2
Sam. 4) kuoltua, valitsivat D:n kuninkaakseen
(2 Sam. 5j-3) . Ensi tehtäväkseen D. vapautti
Israelin filistealaisten ikeestä, vieläpä
valloittamalla heidän maansa ja kaupunkinsa musersi
ainaiseksi heidän valtansa (2 Sam. ö17-25; 8^
vrt. myös 21]5 ja seur.; 23s ja seur.).

1). tahtoi luoda Israelista eheän ja voimakkaan
kansan, joka voi puolustaa vapauttaan ja vaatia
itselleen arvonantoa muiden Etu-Aasian
kansojen puolelta. Lujaa israelilaista valtakuntaa
varten, joka yhteen yhdistäisi hajanaiset heimot,
tarvittiin pääkaupunki kansallisen ja
uskonnollisen elämän keskukseksi. Tätä varten
valloitettiin Jerusalem, jonka itäiselle kukkulalle,
Siionin vuorelle, D. varusti „Davidin kaupungin"
rakentaen sinne m. m. itselleen palatsin (2 Sam.
5„ ja seur.). Luodakseen Jerusalemista, joka oli
vailla Israelin uskonnollisia traditsioneja,
valtakunnalleen uskonnollisen elämän keskuspaikan
T). siirsi sinne Mooseksen aikuisen, unohduksissa
olleen liitonaikin. — Kukistettuaan filistealaiset
D. ryhtyi uusiin valloitusretkiin laajentaen täten
valtakuntaansa niin, että se ulottui
Punaisesta-merestä Libanoniin saakka. Pohjois-Syyriankin
ruhtinaat tunnustivat Davidin yliherruutta. D.
saattoi luoda Israelille tällaisen valta-aseman,
koska sekä Assyria että Babylonia niihin
aikoihin eivät kyenneet ylläpitämään herruuttaan
Etu-Aasiassa. — D:n hallitus loppuu
selkkauksiin, joiden perimmäisenä syynä oli
siveellinen lankeemus D:n omassa elämässä (ks. B
a-t s e b a), D:n monivaimoisuudesta johtuvat
haa-remiriidat sekä heikkous, jota hän osoitti
lapsiaan kohtaan. D:n vanhin poika Amnon raiskasi
sisarpuolensa Tamarin; tämän veli Absalom kosti
häväistyksen surmauttamalla Amnonin.
Absalo-min (ks. t.) isäänsä vastaan nostaman kapinan
jälkimaininki häiritsi vielä jonkun aikaa
valtakunnan rauhaa. Muuan benjaminilainen, nimeltä
Seba, sytytti uudestaan kapinan liekkiin, joka
kuitenkin pian saatiin tukahdutetuksi. —
Seuraajakseen valtaistuimelle D. lopulta määräsi
poikansa Salomon (ks. t.).

D:n perhehistoria 011 kerrottuna eräässä
Samuelin kirjojen lähteessä (2 Sam. 10 - 1 Kun. 2,
lukuunottamatta 2 Sam. 21-24), joka on
epäilemättä aikalaisen kirjoittama ja vanhan ajan
kirjallisuuden mainioimpia historiallisia esityksiä.
— D:n luonteenjalous kuvastuu lukuisissa
tapauksissa pitkin hänen elämänsä kulkua,
varsinkin hänen suhteensa Sauliin ja tämän sukuun.
Hän suri vilpittömästi tämän suvun
onnettomuuksia, vaikka ne tuottivatkin hänelle etuja.
Syvästi uskonnollisena hän perusti kaikki
toimensa Jahven tahtoon ja apuun. Tosin oli
hänen luonteessaan suuria vikojakin, ,,ovelaa
viekkautta ja aistillista intohimoa, jotka olisivat
voineet tehdä hänestä mitä pahimman
itsevaltiaan, mutta nämä varjot jäävät syrjään, jos

katselemme tämän henkilön kokonaiskuvaa, joka
sekä aikalaisten että jälkimaailman puolelta 011
saanut osakseen niin paljon myötätuntoa ja
ihailua" (Buhl). — D. oli laulajakuningas, jonka
etevästä runolahjasta on m. m. todistuksena
hänen ihana murhelaulunsa Saulin ja Jonatanin
kuolemasta (2 Sam. 119 ja seur.). Myöhäinen
tra-ditsioni on liittänyt hänen nimensä lukuisiin
psalmeihin (vrt. Psalttari). Ar. H.

David, Christian (1690-1751), saks.
lähetyssaarnaaja, niiden määriläisten toimivimpia
johtajia, jotka 1722:n jälkeen kreivi Zinzendorfin
(ks. t.) tilalle perustivat Herrnhutin (ks. t.)
siirtokunnan. Saattoi 1732 ensimäisiä
herrnhuti-laisen (ks. t.) veljesseurakunnan
lähetyssaarnaajia Grönlantiin ja 1748 samoin
Pohjois-Ameriik-kaan, pannen siten kummassakin paikassa
alkuun lähetystyön, jota hän sittemminkin kävi
tarkastamassa. U. P.

David, Gerard (n. 1450-1523), lioll.
taidemaalari. Hänen elämänsä aikaisemmista
vaiheista ei ole mitään varmoja tietoja, 1483 t. 1484
hänet ensi kerran tavataan Bruggessa ja siellä
hän asui kuolemaansa saakka. Hän näyttää
saaneen vaikutusta usealta siellä toimivalta
mestarilta, varsinkin on hänen hengenheimoutensa
Hans Memlingin kanssa ilmeinen. Hän välttää
kaiken voimakkaan ja rohkealiikkeisen elämän
kuvaamista, enimmäkseen hän esittää madonnaa
ja naispuolisia pyhimyksiä hiljaisina, uneksivina,
sisäisen onnen ja pyhyyden hurmaamina.
Sellainen on hänen pääteoksensa, nykyään Rouen’in
museossa oleva alttaritaulu ,,Madonna pyhien
naisten ja enkelien ympäröimänä" (1509).
Puhtaasti ammatillisessa suhteessa on hänen
taiteensa asetettava sangen korkealle: hänen somat
naistyyppinsä osoittavat ahkerata
luonnontutki-mista, kultakoristeet ja puvut ovat maalatut
suurella taituruudella ja varsinkin taulujensa
taustana olevan maiseman käsittelyssä sekä
kokonaisvaikutukseen että eri etäisyyksiin nähden hän
011 melkoisesti aikalaistensa edellä. [James
Weale, .,Tlie portfolio"; E. von Bodenhausen,
„Gerard David und seine Scliule" (1905).]

F. L.

David [-{’-], Jacques Louis (1748-1825),
ransk. taidemaalari, vallankumouksen ja
ensimäisen keisarikauden mainehikkain taiteilija.
Aluksi hän opiskeli kuuluisan sukulaisensa
Boucher’n johdolla, mutta siirtyi pian ajan
klas-sillisuuteen taipuvaa makua ja voimakkaampaa
laidetta edustavan Vienin oppilaaksi ja seurasi
tätä, saatuaan akatemian suuren mitalin, 1775
Roomaan, jossa hän alkoi hartaasti tutkia
antiikin veistoksia ja muinaisjäännöksiä. V. 1780
hän palasi Pariisiin, jossa 1784 nimitettiin
akatemian jäseneksi. Sam. v. hän lähti uudelleen
Roomaan ja maalasi siellä Ranskan valtion
tilauksesta suunnatonta huomiota herättäneen
taulunsa „lIoratiusten vala". Hänen seuraavat
maalauksensa käsittelivät sellaisia aiheita kuin
Pariin ja Helenan rakkautta, Sokrateen
kuolemaa ja Brutusta, joka on tuominnut poikansa
kuolemaan. — Kun suuren vallankumouksen
myrsky puhkesi raivoamaan, liittyi D.
innokkaasti sen kannattajiin ja asetti kykynsä sen
palvelukseen. Hän sai ensi tehtäväkseen kuvata
kolmannen säädyn valaa Pallohuoneessa. Teos
jäi kumminkin keskeneräiseksi, tallella oleva

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0108.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free