Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - David ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
181
David—Davidson
182
luonnos osoittaa vielä suurempia liikkeitä ja
teatterimaisempia asentoja kuin ,,Horatiusten
\ ala’’. Sen sijaan hän toi ilmi
vallankumouksellisen mielensä kahdessa realistisessa kuvassa
,,Kuoleva Lepelletier" ja ,,Murhattu Marat"
(1793). Jouduttuaan Robespierren kukistuttua
vankeuteen hän pelasti henkensä muuttamalla
äkkiä vakaumustaan ja pääsi vapaaksi. Hän
jätti politiikan ja antautui kokonaan
taiteelleen, toimien m. m. erittäin haluttuna ja
etevänä opettajana. V. 1799 hän maalasi suuren
taulunsa „Sabinittaret sovittamassa miehiään ja
isiään". Seur. v. valmistunut Napoleon
Bona-parten muotokuva alkaa uuden jakson hänen
elämässään. Hänestä tuli keisarillinen
hovimaalari ja hänen taiteensa astui muinaisajan
«ankarien piiristä hänen oman aikansa
todellisuuteen. V. 1807 hän sai valmiiksi keisarin
tilaaman ,,Keisarinna Josefinen kruunauksen
1S04" ja 1810 toisen samantapaisen paraatikuvau
,.Keisari jakaa rykmenteilleen sotamerkkejä". —
David, Rouva Recamier.
Napoleonin kukistuttua D. lähti 1810
maanpakoon Brysseliin, jonne jäi kuolemaansa saakka.
Täällä hän taas palasi antiikkisiin aiheisiinsa.
— D:n suurissa sommitteluissa on paljon
teennäistä ja onttoa suurisuuntaisuuden tavoittelua,
mutta hänen piirustuksensa on varmaa ja.
elävien mallien tutkimiseen perustuvaa. Parhaita
hänen teoksistaan ovat monet hänen
maalaamansa muotokuvat. Niistä mainittakoon
yksinkertaisen vaikuttava M:me Réeamierii sekä
Pius VII:n ja erittäin karakteristinen M:me
de Tanguyn ja hänen kahden tyttärensä
muotokuvat. Niissä on terve teennäisyydestä vapaa
realismi pohjana ja yksilöllisyyttä ja
sielukkai->uutta käsittelyssä. Samoja ominaisuuksia D.
teroitti mieleen myöskin opettajana; hänen
työhuoneensa oli ajan parhain taideakatemia. Hänen
huomatuimmat teoksensa ovat Louvren museossa
Pariisissa. [E. J. Delécluze, „Louis David, son
école et son temps" (1855), J. David, „Le peintre
L. David" (1879), Cli. Saunier, „David" (1904,
sarjassa „Les grands artistes"), L. Rosenthal,
,,David" (1905).] F. L.
David [-%’-], Pierre Jean (1788-1856),
■syntymäkaupunkinsa mukaan tunnettu nimellä
David d’A n g e r s, ransk. kuvanveistäjä.
Opiskeli Pariisissa ensin kuuluisan maalarin J. L.
Davidin ja sitten kuvanveistäjä Rolandin
johdolla sekä matkusti saatuaan Rooma-palkinnon
1812 Italiaan. Täällä hän nautti Canovan
opetusta, mutta tämän edustama eloton
uusklassil-suus ei kumminkaan häntä tyydyttänyt.
Antiikin oikean hengen hän löysi Lontoossa
Parthe-non-veistoksista, niissä hän tapasi elämää ja
liikettä ja sitä tuli hänen käsityksensä mukaan
kaiken taiteen ilmaista. Taiteilijan ensimäisenä
ja parhaana opettajana tuli olla ennen kaikkea
luonnon. Tämän realistisen taidekäsityksensä
luin toteutti varsinkin suurisuuntaisissa
muotokuvissaan, jotka monista epätasaisuuksista
huolimatta ovat parasta mitä 19:nnen vuosisadan
alkupuolisko on veistotaiteen alalla tuottanut.
Niissä on monumentaalisuutta käsityksessä ja
ääriviivojen rohkeissa kaarroksissa ja niissä on
yksilöllisyyttä ja sattuvaisuutta
luonteenkuvauksessa. Ilän osoitti m. m., että nykyaikainenkin
puku voi yhtähyvin palvella kuvanveistotaiteen
tarkoituksia kuin vanhanajan perinnäinen viitta.
Paitsi pysty- ja rintakuvia hän loi suuren
joukon muotokuvamedaljonkeja aikansa
huomattavista henkilöistä. Pariisin Pantheonin päätyä
varten hän muovaili suuren korkokuvan
„Isän-maa seppelöi suuria miehiään".
Syntymäkaupun-gilleen hän lahjoitti monet teoksensa
marmorista tai pronssista sekä useimpien kipsimallit.
D. on ollut myöskin ahkera kynämies, selvitellen
monissa kirjoitelmissa taidetta ja sen olemusta
koskevia kysymyksiä. F. L.
David /-i’-], Félieien (1810-76), ransk.
säveltäjä, Fétisin oppilas; liittyi 1831
St.-Simonis-tien sosialistiseen lahkokuntaan, jonka jouduttua
vainon alaiseksi hän 1833 matkusti itämaille
uutta oppiansa levittämään. Sieltä palattuaan
hän 1835 julkaisi kokoelman itämaisia sävelmiä
ja esitytti 1844 ,,Erämaa" sinfoniansa, jossa
esiintyi itämaisia sävelaiheita. Sillä alalla D. tuli
uuden ,,eksoottisen" tyylin uurtajaksi; hänen
myöhemmistä sävellyksistään intialaisaiheinen
ooppera ,,Laila Roukh" saavutti suurimman
menestyksen. V. 1869 hänet valittiin Ranskan
akatemiaan. 7. K.
David /-«-/, Ferdinand (1810-73), saks.
viulunsoittaja, Spohrin ja Hauptmannin oppilas,
Mendelssohmu läheinen ystävä ja työtoveri
Leipzigin konservatorissa. Viulunsoiton
opettajana hän oli mitä merkittävin ; hänen oppilaitaan
tavataan miltei kaikkialla. Mendelssohnin
kuuluisassa viulukonsertossa oli hänelläkin
neuvonantajana osansa. Hän sävelsi itsekin, etenkin
viululle, ja hänen viulunsoiton oppijaksonsa on
mitä parhaita. I. K.
Davidov [-%’-], Karl J u 1 j e v i t s (1838-89).
ven. sellisti ja säveltäjä, Hauptmannin oppilas:
pääsi 1859 Leipzigin orkesterin soolosellistiksi ja
konservatorin opettajaksi, 1862 samoihin asemiin
Pietariin ja 1876 Pietarin konservatorin
johtajaksi. Sävelsi etenkin sellolle, mutta myös
kamarimusiikki- ja orkesterisävellvksiä: julkaisi
sellonsoiton oppijakson. I. K.
Davidson [-ä-], David (s. 1854), ruots.
taloustieteilijä, tuli 1889 ylimääräiseksi ja 1890
vakinaiseksi taloustieteen ja finanssioikeuden
professoriksi Upsalan yliopistoon: on m. m.
julkaissut: „Bidrag tili läran om de ekonomiska
lagarna för kapitalbildningen" (1878), ,,Bidrag
tili jordränteteoriens historia" (1880),
,,Europas centralbanker" (1886), „Om
beskattnings-normen vid inkomstskatten" (1889), „Ofversigt
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
