- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
205-206

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Dehn ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

205

Dehn—Deismi

206

Dehn [dèn], Siegfried (1799-1858), saks.
rausiikkiteoreetikko, jcmka oppilaina ovat olleet
Glinka, Cornelius, Kiel ja Rubinstein. Toimi
Berliinin kuninkaallisen kirjaston
musiikkiosaston hoitajana, saattaen sen erinomaiseen
kuntoon. I. K.

Dei (d a j i, turk., = ,,eno") 1. d e y. 1.
Janitsaa-rien (ks. t.) puhuttelusana komentavalle
upseerilleen. — 2. Algeriassa nimitystä käytettiin vv.
1000-1830 janitsaaripäällikön arvonimenä ja
siirtyi v. 1710 näitten valitseman maan
siviilihallit-sijan arvonimeksi.

Deianeira [dëia’-] (lat. DèianVra), kreik.
taru-henkilö, Kalydonin (tai Pleuronin) kuninkaan
Oineuksen tytär, Herakleen puoliso. Puolisojen
matkustaessa Herakleen kotimaahan kentauri
Nessos tarjoutuu kantamaan selässään D:n
Eue-nos-joen yli, mutta yrittääkin tehdä hänelle
väkivaltaa. Herakles silloin ampuu myrkytetyllä
nuolella Nessoksen kuoliaaksi. Kuollessaan Nessos
neuvoo D:n ottamaan hänen myrkynsekaista
vertansa, käyttääksensä sitä tarvittaessa
lemmen-nosto-taiaksi. Kun Herakles myöhemmin tuo
kotiinsa nuoren rakastajattaren, niin D. antaa
puolisolleen Nessoksen verellä sivellyn juhlapuvun,
toivoen siten elvyttävänsä jälleen hänen
sammuneen rakkautensa. Mutta myrkky tuottaakin
Herakleelle sellaisia tuskia että hän, tehdäkseen
niistä lopun, polttaa itsensä elävältä roviolla.
Epätoivoissaan D. surmaa itsensä. — Tarua on
Sophokles käsitellyt Trakhiniai tragediassaan.

O. E. T.

Dei gratia [-e’i -ät-] (lat., = ,,Jumalan
armosta") , lisäys arvonimeen, ensi kerran Epheson
kirkolliskokouksessa (431) läsnäolleiden piispain
käyttämä. Keskiaikana sen omaksuivat maalliset
ruhtinaat, ensin Karolingit, ja vähitellen
muutkin hallitsijat. 13:nnelta vuosis. alkaen korkeat
kirkolliset viranomaiset rupesivat käyttämään
arvonimensä lisänä: „Dei et apostolici sedis
gratia" s. o. Jumalan ja apostolisen istuimen
armosta. Maallisten ruhtinaiden arvonimen
lisäyksenä tahtoo lauselma luonnollisesti ilmaista
heidän valtansa jumalallista perustusta. E. K-a.

Deilephila, perhossuku kiitäjien (Sphingidae)
heimossa. Suuria, erittäin loistavanvärisiä
perhosia, joiden etusiivet ovat pitkät, kapeat,
suippo-kärkiset, takasiivet pienet, kolmiomaiset. Ovat
liikkeellä iltahämärässä, jolloin ne ilmassa
lii-dellessään imevät kukista (esim. sireenin ja
kaprifoliuinin kukista) mettä. Toukat liereitä
tai päähän päin suippenevia, kaljuja; niiden
ll:nnessä nivelessä on sarvi tai pieni kyhmy; 3-5
nivelten kyljissä suuri silmätäplä. — Suomessa
on tavattu 4 lajia: D. Elpenor ja D. porcellus,
jotka ovat oliivinvihreän ja ruusunpunaisen
kirjavia, siivenkärkien väli edellisellä 50-65 mm,
jälkimäisellä 45-50 mm; D. galii, jonka siivissä
on mustan, mustanvihreän, harmaan, valkean,
vaaleanpunaisen ja punaisen värisiä,
enimmäkseen pitkittäisiä kirjauksia, siivenkärkien väli
60-75 mm; D. nerii, heinänvihreä, valkeilla ja
sinipunanharmailla täplillä koristettu,
siivenkärkien väli 90-110 mm. (ks. liitekuvaa
Perhoset.) U. S-s.

Deinarkhos (lat. Dina’rchus), kreik. puheiden
kirjoittaja (4:nnen vuosis. jälkipuoliskolla ja
3:nnen alussa e. Kr.), syntyisin Korinthoksesta,
eli Ateenassa metoikkina. Liittyi Demetrios

Phalerolaiseen; pakeni tämän kukistuessa (307)
Ateenasta, jonne hän palasi 292. Hänen
puheitaan, jotka hän kirjoitti maksusta muiden
esitettäviksi, on säilynyt kolme. Ne koskevat
Harpaloksen juttua, ovat kiihkoisia ja täynnä
herjauksia (m. m. Demosthenesta vastaan).

O. E. T.

Deiokes (kreik. Dcio’Ms), kreikkalaisten
lähteiden mukaan, Median valtakunnan perustaja
ja Ekbatanan rakentaja. Mainitaan Dajakku
nimellä myöskin nuolenpääkirjoituksissa, joista
näkyy, että Sargon n. 715 e. Kr. otti hänet
perheineen vangiksi ja kuljetti Ilamatiin Syyriaan.

K. G.

Deiotarus [-o’-] (k. 40), Galatian tetrarkki,
sai Pompeiukselta ja Rooman senaatilta
palveluksistaan n. 63 e. Kr. kuninkaan nimen sekä
vallan Vahässä-Armeeniassa. Kansalaissodassa
D. ensin kannatti Pompeiusta, mutta liittyi sitten
Cæsarim, jota hän avusti sodassa Pharnakesta
vastaan 47 e. Kr., ja sai edelleen pitää
kunin-lcaannimen sekä osan valtakunnastaan. V. 45
D:n oma tyttärenpoika Castor syytti D:ta
Roomassa murhayrityksestä Cæsaria vastaan. Cicero
puolusti D:ta sillä menestyksellä, että kanne
hylättiin. Cæsarin kuoltua D. sai Antoniukselta
suurta rahasummaa vastaan entiset alusmaansa.
Sitten D. siirtyi Brutuksen ja Cassiuksen
puolelle ja taasen lopuksi liittyi triumviireihin.

K. J. E.

Deiphobos [dei’-], troialaistarustossa
Pria-moksen ja Hekaben poika. Pikku-Ilias nimisen
eepoksen mukaan D., Paris veljensä kaaduttua,
nai Helenan.

Deismi (< lat. deus = jumala). 1.
Dogmaattisena käsitteenä deismillä tarkoitetaan sellaista
jumalakäsitettä, jonka mukaan Jumala on niin
korkealla maailman yläpuolella
(transscendent-tinen), ettei hänen ja. ma ailman välillä ole
mitään jatkuvaa yhteyttä. Jumala on tosin
maailman luonut, mutta sen jälkeen se kehittyy
lakiensa mukaan. Deistinen jumalakäsite on
uskonnolle turmiollinen, se kun ei myönnä voivan
olla olemassa todellista yhteyttä Jumalan ja
ihmisten välillä, joten esim. rukous tulee
merkityksettömäksi. — 2. Historiallisena käsitteenä
deismillä tarkoitetaan sitä vapaa-aatteista
uskonnollista liikettä, joka sai alkunsa Englannissa. Sen
alkuunpanija oli Herbert Cherburyn
lordi (1583-1648), jonka mukaan alkuperäinen,
„luonnollinen uskonto" sisältää ainoastaan
seuraavat 5 oppilausetta: 1) Jumala on olemassa,
2) korkeinta olentoa on kunnioitettava, 3)
jumalanpalveluksen pääkohdat ovat hyve ja hurskaus,

4) syntejä on kaduttava ja ne ovat sovitettavat,

5) tulevassa elämässä on ihmisellä odotettavana
palkinto tai rangaistus. Kaikki muut uskonopit
ovat ihmisten keksimiä. — Yleensä deistit
väittivät, että „luonnolliseen uskontoon" kuuluu se,
mikä kaikille uskonnoille on yhteistä. Toiset taas
panivat enemmän painoa siihen, että uskonnon
tulee olla järjenmukainen ja että sen
varsinaisena sisällyksenä on siveyslaki. Huomattavia
deistejä ol’ivat: John Tolan d (1670-1722),
pääteos: ..Kristinusko ilman mysteerejä", A
n-t h o n y Collins, jonka teoksen nimen mukaan
deistejä ruvettiin nimittämään
,,vapaa-ajattelijoiksi", Matthews Tindal (1656-1733),
pääteos: »Kristinusko yhtä vanha kuin maailma"

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0121.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free