Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Dekstroosi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Dekstroosi—Delacroix
214
vien, mutta alkoholiin liukenemattomien
kumin-tapaisten hiilihydraattien (ks. t.) seos.
Kemialliselta kokoumukseltaan arvellaan d:n olevan
(C„H10O5)n, jossa «:n arvo eri dekstriineissä
vaihtelee ja saattaa olla hyvinkin suuri. Kaupassa
käypä d. on kellertävää jauhetta, jota
valmistetaan tärkkelyksestä kuumentamalla sitä
laimennetun typpihapon kanssa. Koska dekstriiniä
syntyy myös maltaissa diastaasin vaikuttaessa
tärkkelykseen, tavataan sitä mallasjuomissa,
esim. oluessa. Kuumentamalla tärkkelystä noin
210°:een syntyy niinikään dekstriiniä. Tästä
syystä se onkin kypsän leivän kuoren
pää-aine-osia. Verrattain huokean hintansa tähden
käytetään d:ä arapikumin asemesta postimerkkien,
kirjekuorien ja etikettien liimaukseen, värien
sidokkeeksi kangaspainossa y. m. tarkoituksiin.
W. B.
Dekstroosi ks. Rypälesokeri.
Dekupiiri-saha (ransk. découper = leikata),
koneellinen lehtisaha, jonka sahaavana osana on
kapea, mutta vahva ja edestakaisin liikkuva
sahanterä. Terä jännitetään kahden
kaksivarti-sen vivun väliin. Toisesta päästään kummatkin
vipuvarret ovat kiinnitetyt kampilevyyn, josta
sahanterä saa edestakaisen liikkeensä.
Dekupiiri-sahalla valmistetaan vääräviivaisia leikkauksia
kappaleihin, joita sahattaessa ohjataan käsin
joko kiinteällä tai käännettävällä työpöydällä.
L. E. K]-n.
Del. (lat.), lyhennys sanasta deleatur,
.,poistettakoon" (korjausluvussa, merkitään
tavallisesti #), sekä sanasta delineavit,
»piirusti", kuparipiirroksien alla.
Delaattori (lat. dclä’ior) merkitsi
muinaisajan roomalaisilla ilmiantajaa. Erityisesti
nimitettiin näin sellaisia ilmiantajia, jotka
keisariajalla, päästäkseen keisarin suosioon ja
hankkiakseen itselleen persoonallisia etuja,
ammattinaan harjoittivat majesteetinrikosten
ilmiantamista. (O. K:nen).
De la Barre [dolaba’r], Reinhold Johan
(k. 1724), ruots. soturi, polveutui eräästä ransk.
aatelissuvusta, joka oli muuttanut Liivinmaalle.
Hän palveli suuren Pohjan sodan alkaessa
Tie-senhausenien ratsuväenrykmentissä; tuli 1712
Turun ja Porin läänin kaksinnusratsuväen
everstiksi, 1713 kenraalimajuriksi sekä
Hämeen-Uudenmaan kaksinnusratsuväen everstiksi. D.
taisteli urhoollisesti Pälkäneellä 1713 estäen
pitkän aikaa venäläisten hyökkäystä; mutta
Napuen taistelussa 1714 hän tappeluun
ryhtymättä peräytyi. Hän otti vielä osaa Norjan
retkeen Trondkjemia vastaan K. Armfeltin mukana
(1718). Uudenkaupungin rauhan jälkeen hänet
nimitettiin Suomessa olevien joukkojen
ylipäälliköksi. K. O. L.
De la Chapelle fdolasapel], suom. aatelissuku.
Sen kantaisä on Adam Rikhard de la C.,
joka pestattujen sotamiesten johtajana Kaarle
IX:n aikana tuli ruots. palvelukseen ja sitten
otti osaa Tanskan ja Venäjän sotiin. De la C.,
sotamiesten nimittämä ,,Laskepelle", muodosti
roskaväestä ja rosvoista kokoonpannun
pahamaineisen joukon, jota ei kukaan muu kyennyt
minkäänmoisessa kurissa pitämään, kuin hän. —
Hänen jälkeläisensä on Albrekt Fredrik
Rikhard de la C. (1785-1859), joka otti osaa
Porvoon valtiopäiviin, 1816 tuli senaatin esitte-
lijäsihteeriksi ja 1822 oikeusosaston
senaattoriksi, josta virasta otti eron 1856 ja silloin
korotettiin vapaaherralliseen säätyyn. Oli
puheenjohtajana siinä komiteassa, joka 1842-47 tarkasti
lakikommissionin valmistamaa, Venäjän malliin
tehtyä Suomen lakien kodifieerausta ja sai
aikaan sen hylkäämisen. Hän on jättänyt
jälkeensä muistiinpanoja Porvoon valtiopäiväin
tapauksista. K. G.
Delacroix [dalakruöf ], FerdinandVictor
Eugene (1799-1863), ransk. taidemaalari,
ransk. romanttisen koulun etevin taiteilija, tuli
18-vuotiaana Guérinin oppilaaksi, mutta nousi
pian opettajansa edustamaa kuivaa
klassilli-suutta vastaan. Ystävänsä Géricaulfn kanssa
hän tahtoi kylmien ja järkiperäisten
antiikkisten aiheiden asemasta kuvata draamallista
jännitystä ja intohimoista toimintaa, yksityiskoh-
taisen piirustuksen sijasta hän vaati
maalaustaiteessa pantavaksi painoa värien hehkulle.
Juuri väri joutuikin siten D:n ja ranskalaisten
romantikkojen taiteen päätekijäksi ja tämä
väri-rakkaus on periytynyt sitten Ranskan
maalaustaiteeseen meidän päiviimme saakka.
Pääpiirteissään halimoiteltuaan taulunsa D. peitti ne ensin
väreillä ja kävi vasta sitten varsinaiseen
piirustukseen käsiksi. Jo 1822 hän pani näytteille
tunnetun taulunsa ,,Dante ja Vergilius kulkevat yli
Acheron-virran" ja. kaksi vuotta myöhemmin
toisen yhtä kuuluisan teoksensa ,,Chios-saaren
verilöyly". Täynnä kuohuvaa elämää ja liikettä
ovat muutkin hänen maalauksensa näiltä
vuosilta, sellainen on esim. ,,28 p. heinäk. 1830",
kuva barrikadi-taistelusta Pariisin kadulla.
Saadakseen luonteensa mukaisia aiheita hän tutki
Danten, Shakespearen, Goethen, Byronin ja
Scottin teoksia ja loi niiden perustalla joukon
maalauksia, m. m. taulut ,,Hamlet ja
haudankaivajat", „Romeou ja Julian jäähyväiset",
,,Faustin ja Valentinin kaksintaistelu", „Don
Juanin pursi", „Marino Falieri’n kuolema",
„Liè-gen piispan kuolema". V. 1832 hän seurasi
muuatta ranskalaista lähetystöä Marokon
sulttaanin Muley Abdurrahmänin luo. Täältä
itä-maitten elämästä ja luonnosta hän löysi
voimakkaita, rohkeita värejä tarvitsematta turvautua
historiallisiin aiheisiin. Matkan tuloksista
mainittakoon taulut „ Algerialaisia naisia" (1834,
Delacroix, „28 p. heinäkuuta 1830".
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
