Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Diafanometri ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
283
Diakaustika—Diakonissa
284
cr). Suomen kielessä d. esiintyy runoissa ja sen
merkkinä käytetään heittomerkkiä (ks. t.), esim.
Kahtaalta käytyämme; Lalce’illa lainehilla.
A. K.
Diakaustika (kreik. diaka’iein = polttaa läpi),
fys., kaareva pinta tai käyrä viiva, jota pitkin
yhdessä tai useammassa kaarevassa (tavallisesti
pallonmuotoisessa) pinnassa taittuneet
valonsäteet leikkaavat toisiaan. vrt. K a t a k a
u-s t i k a. (V. V. K.)
Diakonaattilaitps ks. Diakoni.
Diakoni (kreik. dia’konos, mlat. diä’conus =
palvelija), seurakunnan palvelija (vrt. 1 Tim.
3S-13). Heidän pääasiallinen tehtävänsä
apostolisena aikana oli seurakunnan köyhien ja sairasten
hoitaminen. Pian he kuitenkin alkoivat ottaa
osaa myöskin jumalanpalvelustoimituksiin ja
seurakunnan hallintoon, ja heitä ruvettiin
lukemaan ylempään papistoon kuuluviksi (tulivat siis
esim. selibaatti- 1. aviottomuuslain alaisiksi).
Mutta diakonien virka-aseman kohotessa heidän
osalleen tuli lukematon määrä kaikenlaisia eri
tehtäviä, niin että he yhä enemmän vieraantuivat
alkuperäisestä tehtävästään. Diakonit jaettiin
arvoluokkiin; oli esim. subdiakoneja ja
arkki-diakoneja (arkkiteinejä). Heidän tehtävänsä
olivat etupäässä jumalanpalvelusta koskevia.
Keskiaikana köyhiä, sairaita ja apua
tarvitsevia hoidettiin melkein yksinomaan luostareissa
ja hospitaaleissa. Uskonpuhdistuksen aikana
ruvettiin jälleen kaipaamaan vanhimman
kristillisen kirkon diakonaattitoimen palauttamista.
V. 1520 julkaisemassaan kirjassa ,,Saksan
kansan kristilliselle aatelille kristillisen säädyn
parantamisesta" Luther vaatii vanhan kirkon
diakonaatin uudistamista. Mutta vasta 19:nnellä
vuosis. se pääsi voimakkaammin toteutumaan.
Kuuluisa J. H. Wichern (ks. t.) perusti 1833
Hampurin läheisyyteen ensimäisen
diakonilaitok-sen („Ttauhes Haus"). Siinä kasvatettiin ,,veljiä"
työskentelemään merimiesten ja vankien
keskuudessa, lastenkodeissa, köyhäinhoitolaitoksissa,
yömajoissa ja työmiessiirtoloissa. Nykyään on
Saksassa jo parikymmentä diakonilaitosta. —
Ruotsin ensimäinen diakonilaitos syntyi 1898.
Se sijaitsee Brännkyrkan pitäjässä, lähellä
Tukholmaa. Laitoksen yhteydessä on koti
kaatuva-tautisia varten. — Norjan diakonilaitos on v:lta
1890.
Suomi sai diakonilaitoksen 1901. Se
perustettiin Sortavalan evankelisen seuran toimesta
Sortavalan kaupungin laidassa olevalle Liikolan
tilalle. Nykyään laitos kuuluu Suomen kirkon
sisälähetykselle. Diakonilaitoksen yhteydessä on
sairashuone parantumattomille mielisairaille ja
kaatuvatautisille, sekä eri rakennus tavallisia
vaivaisia varten. Diakonikokelaat toimivat
sairaanhoitajina. Sitä paitsi he saavat harjaantua
kaikenlaisiin talousaskareihin. Tarkoituksena
on saada seurakuntien palvelukseen henkilöitä,
jotka käytännöllisten tehtävien piirissä voivat
ohjata sekä nuorisoa että myöskin vanhempaa
väkeä kristilliseen elämään.
Opintoaika Sortavalan diakonilaitoksessa on
kaksi vuotta. Valmistuneita diakoneja on tätä
nykyä (1909) 52. Seurakuntatyössä on 15, niistä
6 katulasten kaitsijoina. Vaivaistalojen
johtajina, mielisairaitten sekä muitten sairaitten
hoitajina, vanginvartijoina y. m. on 37. Diakonien
kysyntä on nyt jo niin suuri, ettei voida
tyydyttää edes puoltakaan tarvetta. Viime aikoina on
ollut vireillä kysymys Sortavalan
diakonilaitoksen laajentamisesta lukkari- ja urkurikoululla
sekii maallikkosaarnaajaosastolla. [J. A. Maunu,
»Kirkollisesta diakonaatista eli
seurakuntapalve-luksesta" (1897) ; O. Lillqvist, »Diakonia eli
seurakunnallinen vaivaishoito" (1897) ; O.
Lillqvist, »Suomen kirkon diakoniakysymys. Koe
erään kirkkomme elinkysymyksen
ratkaisemiseksi" (1899) ; K. G. B. »Grunddrag tili en
för-samlingsdiakoni i anslutning tili Apostlakyrkans
förebild och med beaktande af förhållandena
inom den finska kyrkan" (1905).] B. 77. P.
Diakonissa (kreik. dia’konos = palvelija),
kristillisen seurakunnan naispalvelija. Nimen
nykyinen muoto on tosin uudemmalta ajalta, mutta
jo Lhssa T:ssa puhutaan seurakunnan
naispalvelijasta (llooin. löj). Diakonissain tehtävänä oli
auttaa köyhiä ja kärsiviä. Mutta heitä ruvettiin
pian myöskin käyttämään piispojen apulaisina
jumalanpalveluksessa ja kasteessa. Mutta siten
heidän varsinainen köyhäinhoitotehtävänsä,
samoin kuin diakonein (ks. t.), vähitellen kokonaan
syrjäytyi. Keskiajalla ei seurakuntadiakonissoja
enää käytetty. — Vasta 19:nnellä vuosis.
evankelinen diakonissa-aate pääsi uudelleen
toteutumaan. Pastori Theodor F 1 i e d n e r (ks. t.)
perusti Kaiserswerthiin 1836 ensimäisen
diakonissalaitoksen. Sen »sisaret"
työskentelevät nykyään useammassa kuin sadassa
seurakunnassa sekä lukuisissa sairaaloissa ja
kasvatuslaitoksissa. Ulkonaisena yhdyssiteenä
on n. s. kenraalikonferenssi, johon jo 1904 otti
osaa 79 laitosta, joissa yhteensä oli 16,150 sisarta,
edustaen 5,822 työalaa. — Ruotsissa
dia-konissatoimi alkoi 1851. V:n 1906 alussa
sisarten luku oli 303.
Nälkävuonna 1867 perustettiin S u o m e n
ensimäinen diakonissalaitos Helsinkiin
etupäässä everstinna Aurora Karamzinin (ks. t.)
toimesta. Uuden laitoksen päätehtäväksi tuli
alussa sairaanhoito. (Jo ens. vuotena 203
sairasta.) Ensin Helsingin diakonissalaitos toimi
vaatimattomassa huoneistossa Katajanokalla,
mutta siirtyi 1898 komeaan, etupäässä rva
Karamzinin lahjavaroilla Eläintarhaan
rakennettuun uuteen taloonsa. Laitoksessa hoidettiin
v:n 1907 kuluessa 1,365 sairasta. Käytettävänä
on 106 sairasvuodetta ja sitäpaitsi eri
lastensairaala, jossa on 34 paikkaa sekä keuhkotauti-
Helsingin diakonissalaitos.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
