- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
349-350

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Dobrudža ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

349

Dobrudza—Doctrinale

350

den vuoden perästä se lakkautettiin. Vasta
neljän vuoden kuluttua hän saattoi jatkaa
aikakauskirjaansa uudella nimellä. Mutta tämä työ
johti D:n yhä enemmän tutkimaan vanhaa
tsekkiläistä kirjallisuutta. Julkaistuaan Pelzelin
kanssa kaksi nidosta vanhoja böömiläisiä
historioitsijoita hän lähti etsiäkseen vanhoja
tsekki-läisiä käsikirjoituksia, jotka sotien aikana
olivat hajaantuneet vierailun maihin, 1792
tutkimaan Tukholman, Turun, Pietarin ja Moskovan
kirjastoja, tutustuen tällä matkalla m. m.
Porthaniin; 1794 hän samaa tarkoitusta varten
matkusti Saksaan, Italiaan ja Sveitsiin.
Laajojen tutkimusten tulokset ilmaantuivat useissa
teoksissa. „Geseliichte der böhmischen Sprache
und Litteratur" (1792) esitti innostavalla tavalla
tsekin kielen vaiheita sen taistelussa latinaa ja
saksaa vastaan. Tsekin kirjakielen
vakiinnuttamiselle erittäin tärkeä oli „Ausl’iihrliches
Lehrge-bäude der böhmischen Sprache" (1809) ja se oli
pitkän aikaa malliteoksena muidenkin
slaavilaisten kielten tutkijoille. ITänen pääteoksensa
on „Institutiones lingure slavicæ dialecti veteris"
(1822), jossa hän esittäessään
muinaisslaavilaisen kirkkokielen rakennetta laski vertailevan ja
historiallisen slaavilaisen kielitieteen pohjan.
Vaikka D. oli ennen kaikkea ankara kriitillinen
tiedemies, on hänen elämäntyönsä
kielentutkijana kuitenkin ollut mitä vaikuttavimpana
tekijänä tsekkiläisten kansallisessa uudestaan
heräämisessä. D. oli myöskin ensimäisiä, jotka
tajusivat suomen ja unkarin kielen sukulaisuuden.

J. J. M.

Dobrudza (romaan. Dobrogea, bulg. D
o-britS). Maantieteellinen maakunta D.
sijaitsee Tonavan alajuoksun ja Mustan-meren välillä.
Mahtavain löss-kerrostumain (ks. t.) peittämästä,
kuivuuden lakia aroluontoisesta maasta kohoaa
luoteessa ja lännessä 456 m:n korkeuteen
metsäisiä vuoriharjanteita, joiden kirjava geologinen
kokoonpano on aivan eroava läheisten
Karpaat-tien ja Balkanin vuoriston muodostuksista.
Eteläosan poikki kulkee Karasu-laskeuma, jota D:n
ainoa rautatie, rata Bukarestista Konstantsaan
seuraa. Pitkin Mustan-meren rantaa on lukuisa
joukko suolanpitoisia rantajärviä kuten Razim,
Golovitsa, Zmeica, Sinoe, joiden vedestä
valmistetaan suolaa. Ilmasto on yleensä näillä seuduin
epäterveellistä, kuumetaudit ovat yleisiä.
Asukkaat, romaanialaisia, turkkilaisia,
bulgaarialai-sia ja tataareja, elävät etupäässä karjanhoidolla
(erittäinkin lampaita pidetään paljon). Maan
edistyessä voittaa maanviljelys kuitenkin yhä
enemmän alaa. Kaupungeissa, jotka
enimmäkseen ovat vähäpätöisiä, asuu armeenialaisia ja
kreikkalaisia kauppiaina, pitäen tämän
elinkeinohaaran hallussaan. Kaupungeista on tärkein
Romaanian ainoa merisatama Konstantsa. —
Hallinnollisesti D. kuuluu Romaanian
kuningaskuntaan (ks. t.), jolloin siihen luetaan myös
Tonavan suisto, ja jakaantuu kahteen
piirikuntaan, Tulee a, 8,626 km2, 123.192 as. (1899) ja
Konstantsa. 6,910 km2, 135,050 as. (1899).
— D. on varhaisimmista ajoista ollut sotaisten
liikkeitten temmellyspaikkana, sillä sen kautta
kulkee suorin tie Konstantinopoliin.
Suojalaksensa tätä kulkutietä roomalaiset rakensivat sen
poikki, ylläni. Karasun laskeumaa pitkin vallin,
n. s. Trajanuksen vallin. Sodissansa vv. 1828,

1854 ja 1877 ovat myöskin venäläiset käyttäneet
D:aa kulkutienä. San Stefanon rauhassa 1878
Turkki luovutti D:n Venäjälle, joka pian vaihtoi
sen Romaanialle muutamiin Bessarabian osiin.
Kansalaisoikeuksien puolesta D:n asukkaat
tulivat täysin yhdenvertaisiksi maan muun
asuja-miston kanssa vasta 1909. E. E. K.

Dobrzynski
rzi’-J, Ignaz (1807-67), puolal.
pianisti ja säveltäjä, Chopin’in ystävä ja [-opintotoveri ; eli kapellimestarina Varsovassa; johti
1853-55 sikäläistä puolalaista oopperaa.
Yleisesti Puolassa suosittu on hänen laulunsa ,,S\vi^ty
Boze" (Pyhä Jumala). I. K.

Dobsinan jääluola
psi-J, Unkarissa, [-Gö-mörin komitaatissa, vuoriteollisuutta harjoitta-

Dobsinan jääluola: „Verho".

van Dobsinan kaupungin läheisyydessä. Luola
löydettiin v. 1870. Siinä on kaksi kerrosta,
ylempi 11 m
korkea, 120 m pitkä
ja 50-60 m leveä ;
alempaan
kerrokseen päästään
jäähän hakattuja
portaita pitkin.
Jää peittää
seinät ja suuren osan
kattoja,
muodostaen monenmoisia
pylväitä,
pyramideja ja
palloja. Luolan koko
pinta-ala on S,S74
m2; jäätä on siinä
laskettu olevan
yli 125,000 m’,
lämpötila
vaihtelee + 5° ja —
8,7 5° C välillä.

E. E. K.

Docendo
disci-mus
e’iidöj (lat.), opettaessa (muita) oppii itse.

Docens (partis. prees. sanasta docë’re = [-opettaa), dosentti (ks. t.).

Dochmius ks. A n c y 1 o s t o m a.

Docti male pingunt (lat.), oppineet piirtävät
kehnosti, s. o. kirjoittavat kehnoa käsialaa.

Doctor (lat.), opettaja, ks. Tohtori.

Doctrinale /-«’-/, runomittainen latinankielen
oppikirja, jonka Alexander de Villa Dei julkaisi
1199 ja joka sitten heikkouksistaan huolimatta
pysyi yleisesti käytännössä keskiajan kouluissa
n. 300 vuotta. O. M-e.

Dobsinan jääluola: „Alttari ja
kaivo".

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0193.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free